Koronarokotteita tulee saada nopeasti myös globaaliin etelään

Viimeisimpien uutistietojen mukaan Israel on rokottanut jo lähes kolmanneksen koko väestöstään. Miten on mahdollista, että Israelissa rokotekampanja on näin hyvässä vauhdissa? Vuoden 2020 joulukuussa useat rikkaat valtiot kilpailivat toimitussopimuksista rokotevalmistajien kanssa, ja mediatietojen mukaan Israel olisi maksanut rokoteannoksesta yli kaksi kertaa enemmän kuin muut maat. Vaihtokauppana massiivisesta rokotetilauksesta Israel lupasi antaa Pfizerille myös koronarokotteeseen liittyvää potilasdataa ja kansalaistensa terveystietoja rokotteen jatkotutkimukseen. Globaalissa terveyskriisissä rikkaat ovat etuoikeutetussa asemassa.

Israelin nopeaa rokotusohjelmaa ei olla ulottamassa palestiinalaisalueille, vaikka Israel miehittää alueita laajasti. Geneven sopimusten mukaisesti Israelin pitäisi olla vastuussa miehittämillään alueilla asuvien ihmisten terveydenhuollosta. Nyt yli 4 miljoonaa palestiinalaista on jäänyt lähes täysin ilman rokotteiden antamaa suojaa ja on huomattavan eriarvoisessa asemassa verrattuna israelilaisiin. Palestiinalaisalueille saapuvien rokotteiden määrä on viimeisten tietojen mukaan vielä hyvin alhainen ja pyörii muutamissa tuhansissa.

“Katastrofaalinen moraalinen epäonnistuminen uhkaa maailmaa”, varoitti WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus kilpailevista rokotehankinnoista. Maailmassa on valtavasti kapasiteettia tuottaa lääkkeitä ja rokotteita, mutta koronarokotteita näyttää syntyvän tuskallisen hitaasti. Tästä kärsivät erityisesti köyhimmät maat, joilla ei ole varaa kalliisiin rokotteisiin ja joiden lääketehtaat vaatisivat investointeja kyetäkseen koronarokotetuotantoon. Keskeinen tekijä rajalliselle saatavuudelle on kansainvälisten sopimusten takaama lääkeyritysten patenttisuoja. Patenttisuojan tavoite on lähtökohtaisesti hyvä, sillä se turvaa lääkeyhtiöiden tutkimus- ja kehitystyön, kun yhtiö voi odottaa saavansa panostustensa vastineeksi voitot itselleen. Koronarokotteiden synty on ollut hieno maailmanlaajuinen tieteen ja yritysyhteistyön onnistuminen. Kehitystyössä on voitu hyödyntää aiemmin kertynyttä tutkimustietoa ja se on nojannut vahvasti myös julkiseen rahoitukseen.

Näyttääkin siltä, että valtiot maksavat suuria summia rokotekehityksestä, mutta rokotetuotanto sakkaa ja ennusteet ovat olleet optimistisia. Intia ja Etelä-Afrikka ovat ehdottaneet maailman kauppajärjestö WTO:ssa, että koronarokotteiden ja muiden tarvikkeiden immateriaalioikeuksista luovuttaisiin väliaikaisesti. Karkeasti jaoteltuna ehdotusta kannattivat köyhät maat ja sitä vastustivat rikkaat maat, joiden lääkeyhtiöt tuottavat rokotteita. Myös EU on ollut aloitetta vastaan. EU vetoaa siihen, että kauppasopimusten nykyiset artiklat riittävät pandemiatilanteessa takaamaan rokotteiden maailmanlaajuisen saatavuuden ja on sen sijaan panostanut köyhille ja kehittyville maille tarkoitettuun COVAX-rokoteohjelmaan. Ohjelma kuitenkin kärsii pahasta rahapulasta. Rahoituksesta uupuu useampi miljardi ja köyhimmät valtiot voivat joutua odottamaan rokotetta jopa vuosia.

Yksinoikeus rokotteen tuottamiseen tarkoittaa, että vain lääkeyhtiöiden omat tehtaat voivat valmistaa rokotteita. Patenttisuojan väliaikainen purkaminen mahdollistaisi nopeamman tuotannon ja edullisemmat rokotteet, kun lisää kapasiteettia saataisiin käyttöön kohtuullisin muutoksin tuotantolinjoissa. Lääkeyhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä kehittyvien maiden lääketehtaiden kanssa rokotetuotannon käynnistämiseksi ja teknologian jakamiseksi. Tästä hyötyisimme myös me rikkaat, sillä globaalissa maailmassa koronavirus ei häviä meiltä ennen kuin se häviää myös muualta.

Jos todella haluamme taata köyhien ja kehittyvien maiden yhdenvertaisen pääsyn rokotteisiin, tarvitaan kaikki keinot: patenttisuojasta luopuminen, riittävästi rahoitettu kansainvälinen rokoteohjelma ja toimivat kanavat teknologian jakamiseen. Pandemia on näyttänyt, että nykyinen lääkepatenttijärjestelmä ei toimi.

Hieman yli 60 vuotta sitten Volvon insinööri Niels Bohlin kehitti vallankumouksellisen autojen turvalaitteen, nykymuotoisen olan ja lantion yli kulkevan turvavyön, joka osoittautui ylivoimaiseksi liikennekuolemien estämisessä. Volvo päätti luopua kilpailuedustaan ja vapauttaa patentin muidenkin autonvalmistajien käyttöön. Syy oli moraalinen. Toimitusjohtaja Gunnar Engellau katsoi, että liikennekuolemia näin tehokkaasti vähentävää keksintöä ei voinut rajoittaa vain Volvon valmistamiin autoihin. Yrityksillä on historiassa vahva perinne yhteiskuntavastuun kantamisesta, nyt kun on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä sitä todella tarvitaan yleisen edun nimissä.