Koronakriisin juuret ovat globaalissa ympäristökriisissä

Toistaiseksi keskustelu koronakriisistä on keskittynyt enimmäkseen kriisin akuuttien vaikutusten hoitoon ja kestävään jälleenrakennukseen. Poikkeustila, joka vaikuttaa ihmisten arkeen tulee todennäköisesti kestämään vielä pitkään. Nyt kun globaalin pandemian alkushokista on alettu toipumaan on laajempi keskustelu kriisin juurisyistä myös paikallaan.

Miten niin pitkälle kehittynyt ihmiskunta onnistui ajamaan itseensä tilanteeseen, jossa ennestään tuttu virus pysäytti suurimman osan ihmistoiminnasta kaikilla mantereilla? Kyse on siitä, kuinka emme vieläkään pysty kunnolla käsittämään sitä, minkälaisia monipolvisia vaikutuksia aiheuttamillamme ympäristömuutoksilla on loppupeleissä myös itseemme. Maapallon suljetussa systeemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihminen on toiminnallaan kaventanut muun luonnon elintilaa luonnonvarojen ylikulutuksella, pirstomalla ja tuhoamalla elinympäristöjä ja harjoittamalla laajamittaista tehomaataloutta. Lisäksi ilmastonmuutos on jatkuvasti kasvava uhka monille lajeille, jotka eivät ehdi sopeutua liian nopeisiin ympäristömuutoksiin. Muun luonnon elintilan kapenemisella on vaikutuksia ihmisten terveyteen ja globaalien epidemioiden syntyyn. Muun muassa luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, elinympäristöjen häviäminen, eläinten tehotuotanto, villieläinkauppa sekä ilmastonmuutos ovat YK:n ympäristöohjelma UNEP:in listaamia tekijöitä, jotka lisäävät eläimistä ihmisiin siirtyvien zoonoositautien riskiä.

Nykyisen pandemian aiheuttanut koronavirus sai todennäköisesti alkunsa lepakoissa, joista se siirtyi Kiinan Wuhanin villieläintorilla myytäviin muurahaiskäpyihin ja niistä ihmisiin. Tutkijat ovat jo vuosikymmeniä varoitelleet elämistä ihmisiin leviävien virustautien riskeistä. Tunnetut epidemiat kuten HIV, Sars, Ebola ja Zikavirus ovat kaikki esimerkkejä vaarallisista virusinfektioista, jotka ovat siirtyneet villieläimistä ihmisiin. Eikä kyse ole pelkästään villieläimistä. Eläinten tehotuotanto on toiminut oivallisena kasvualustana useille vaarallisille virustaudeille kuten sikainfluenssalle ja lintuinfluenssalle.

Vuosi 2020 julistettiin alunperin luonnon supervuodeksi. Tämän vuoden lopulla maailman maiden oli tarkoitus kokoontua Kiinan Kunmingiin neuvottelemaan uusista strategisista tavoitteista luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi. Koronan vuoksi kokous on siirretty ensi vuoden alkuun. Kuluneelle vuosikymmenelle asetettuja tavoitteita elinympäristöjen suojelusta ei ikinä saavutettu – tavoitteena oli, että 17 % kaikesta maapinta-alasta ja 10 % meripinta-alasta tulisi suojella. Euroopan komissio julkaisi vastikään oman biodiversiteettistrategiansa, jossa esitetään suojelualueiden nostamista jopa 30 % niin maa- kuin merialueilla. Nähtäväksi jää minkälaiseen globaalin kompromissiin Kunmingin kokouksessa päädytään.

Ihmiskunta seisoo tällä hetkellä monella tapaa käännekohdassa, jossa on mahdollista valita kestävän jälleenrakennuksen tie ja ottaa opiksi koronakriisin juurisyistä. Sellainen elämäntapa ja politiikka, joka ei huomio ihmisen yhteyttä muuhun luontoon on tullut tiensä päähän. On korkea aika ymmärtää, kuinka ihminen on osa luonnon kokonaisuutta, jonka tasapaino tällä hetkellä horjuu. Kyseessä ei ole mikään ulkoapäin tullut häiriö, vaan yksi oire globaalista ympäristökriisistä. Koronakriisi alleviivaa akuuttia tarvetta ottaa eliöstöämme ja luonnon monimuotoisuutta uhkaavat tekijät tosissaan.

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten puheenjohtaja.