Kohti tasa-arvoisempaa perusopetusta

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja opiskella riippumatta siitä mihin perheeseen, kuntaan tai kaupunginosaan sattuu syntymään. Yksi Suomen merkittävimpiä vahvuuksia onkin juuri peruskoulu, jonka pyrkimyksenä on antaa tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja pärjätä elämässä ihan jokaiselle.

Viime vuosina olemme kuitenkin saaneet huomata huolestuttavia merkkejä peruskoulun tasa-arvoperustan heikkenemisestä. Oppimistulokset eriytyvät aiempaa vahvemmin ja liian moni suomalaisnuori kertoo esimerkiksi, ettei viihdy koulussa.

Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina 21.1.2020, että peruskoulun opetustuntimäärissä on valtavia eroja kuntien välillä. On kestämätöntä, että toisessa koulussa voi saada jopa yhden lukukauden verran vähemmän opetusta kuin toisessa. Tärkeää olisi arvioida opetustuntimäärien vaikutusta oppimistuloksiin kuten opetusneuvos Leena Nissilä on peräänkuuluttanut.

Oppilaiden kouluviihtyvyys ja yleinen hyvinvointi heijastuvat myös oppimistuloksiin. Lasten ja nuorten hyvinvointiongelmat ovat yleisiä ja moni nuori kertoo, ettei koe viihtyvänsä koulussa. Suomessa koulupäivät ovat verrattain lyhyitä. Päivän lyhyys itsessään ei kuitenkaan ole viihtyvyyttä lisäävä tekijä, jos päivää leimaa kiireen tuntu ja aikaa oppimiselle jää liian vähän. Tehtävä ei ole opettajillekaan helppo: opetettavaa olisi valtavasti, ja isossakin ryhmässä kaikki pitäisi saada pysymään mukana yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Kouluihin tulisikin saada enemmän aikaa kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle, oppimisen ilolle ilman kiirettä ja paineen tuntua. Opetushenkilöstön osaamisesta ja jaksamisesta tulee pitää huolta – hyvinvoiva aikuinen on aina lapsen etu. Tärkeää olisi varmistaa, että tulevaisuudessakin riippumatta siitä, mihin kuntaan lapsi sattuu syntymään, hän voisi peruskoulun kautta saada tasa-arvoiset lähtökohdat myöhemmälle opinpolulle.

Yhtenä ratkaisuna tähän olemme Vihreissä pohtineet, olisiko peruskouluun mahdollista lisätä oppitunteja ryhmäytymiseen, vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoitteluun sekä kiusaamisen ehkäisyyn. Samalla syntyisi mahdollisuus vahvistaa oppilaille annettavaa tukea myös esimerkiksi opiskelutaidoissa ja perustaitojen vahvistamisessa vapauttaen aidosti tilaa aineiden opettelulle niille osoitetuilla tunneilla.

Hallituksessa olemme lähteneet valmistelemaan koulutuspoliittista selontekoa, jonka yhteydessä rakennetaan myös tiekarttaa koulutuksen kehittämiseksi kohti 2030-lukua. Yksi konkreettinen asia, josta sen yhteydessä pitää ehdottomasti keskustella, on perusopetuksen tuntijaon kehittäminen. Millainen tuntijako vastaisi parhaiten tulevaisuuden tarpeisiin ja vahvistaisi tasa-arvoista peruskoulua? Kuinka paljon opetusta pitäisi olla, kuinka paljon se voi vaihdella eri koulujen välillä ja mitä kaikkien pitäisi ehdottomasti oppia? Tarkastelun keskipisteenä tulee olla oppilaiden hyvinvointi, henkilöstön työssä jaksaminen ja oppimaan oppimisen taitojen vahvistaminen.

Suomalaisen peruskoulun tulee olla jokaiselle turvallinen ja viihtyisä paikka kasvaa ja oppia elämää varten.