Kohti 80 prosentin työllisyysastetta

Työllisyysasteen ja työllisten määrän nosto on välttämätön osa julkisen talouden tasapainottamista. Se edellyttää koulutusta, kannustimia ja työperäistä maahanmuuttoa.

Tulevalla hallituskaudella on taklattavana julkisen talouden osalta kaksi isoa haastetta: työvoimapula ja kestävyysvaje. Näiden ratkominen nivoutuu yhteen, sillä keskeisin työkalu julkisen talouden tasapainottamisessa on työllisyys. Parasta olisikin samaan aikaan nostaa työllisyysastetta ja lisätä työikäisen väen määrää. 

Vihreiden tavoite on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin. Tämä tavoite on saavutettavissa, mutta se vaatii määrätietoisia ja laaja-alaisia toimia. Vihreiden keinojen ytimessä ovat koulutus, työperäinen maahanmuutto ja työnteon kannusteiden parantaminen.

Koulutus avittaa työllistymistä

Sivistys on arvo itsessään, mutta koulutus on myös talouden tukijalka. Jokaisen pitäisi päästä opiskelemaan niin pitkälle kuin halua riittää, sillä osaamisen kartuttamisesta on hyötyä niin yksilölle kuin koko kansantaloudellekin. Koulutusastetta on nostettava sekä koulutuspaikkoja lisäämällä että huolehtimalla opiskelijoiden jaksamisesta ja taloudellisista edellytyksistä opiskella sujuvasti.

Kokonaan vaille toisen asteen tutkintoa jääminen tietää nykymaailmassa heikkoa työllistymisennustetta, ja jatkossa vielä huonompaa. Siksi tutkinnottomat nuoret tulisi ohjata aina ensisijaisesti koulutukseen ja selvästi suurempi osa ammatillisesta perustutkintokoulutuksesta pitäisi kohdentaa toisen asteen tutkintoa vailla oleville. 

Oppisopimuskoulutusta olisi paikallaan lisätä tuntuvasti muun muassa nykyistä korkeammin, mutta asteittain alenevan palkkatuen avulla. Jatkuvan oppimisen tehostamiseksi tulisi ottaa käyttöön kohdennettu aikuiskoulutusetuus ja luoda tutkintoa lyhemmille koulutuksille oma rahoituskokonaisuus ja koulutussetelijärjestelmä.

Kohdennettujen toimien ohella on tietysti pidettävä perusasiat kunnossa varhaiskasvatuksen ja peruskoulun laadusta lähtien.

Työvoimapulaa ei voi ratkaista ilman työperäistä maahanmuuttoa

Työperäisen maahanmuuton lisääminen sekä työhön johtavan maahanmuuton tehostaminen ovat käytännössä välttämättömyyksiä, jollemme halua joutua näivettyvään kierteeseen, jossa väestön vanheneminen rasittaa huoltosuhdetta ja työvoimapula tulppaa taloutta. 

Maahanmuuttopolitiikan saralla onkin paljon tehtävää. Työlupaprosessien sujuvoittaminen, työnhaun ja oleskelun mahdollistava työnhakuviisumi, perheenyhdistämisten tulorajojen puolittaminen, lähtömaakoulutus, saatavuusharkinnan poisto, automaattinen työnteko-oikeus kaikkien oleskelulupien yhteydessä ja oleskelulupa tutkinnon suorittamisesta tai työllistymisestä olisivat kaikki perusteltuja toimia, jotta kansainvälinen työvoima saadaan kunnolla avuksi täkäläiseen työvoimapulaan. 

Onnistunut kotoutuminen on tietysti välttämätöntä, jotta muuttoliike ei näy kerrostuneina työmarkkinoina tai yhteiskunnallisina railoina. Työ on tässäkin avuksi, ja siksi kotoutumis- ja kielikoulutuksen pitäisikin onnistua pääosin työnteon ohessa.

Kannustimet kuntoon

Koulutuspanostusten ja fiksumman maahanmuuttopolitiikan lisäksi kannustimia työntekoon on parannettava. Ansioturvan tulisi kannustaa nykyistä ripeämpään työllistymiseen. Se tulisi myös vihdoin laajentaa yhdenvertaisesti kaikille.   Laajentaminen on myös oikeudenmukaisuuskysymys, ja parantaisi 70 000 pienituloisen asemaa. 

Kotihoidontuki tulisi uudistaa kotihoitorahaksi, joka tarjoaisi perheille enemmän vapautta lastenhoidon järjestelyyn, mutta ei pitäisi niin tehokkaasti naisia poissa työelämästä. Panostukset laadukkaaseen ja saavutettavaan varhaiskasvatukseen ovat tietysti tämän rinnalla aivan välttämättömiä.

Yli 60-vuotiaiden työssä jaksamista ja jatkamista kannattaa tukea oikeudella lyhentää työaikaansa. Kustannustehokkaita kannustimia eläkeiän jo saavuttaneiden jatkamiseen työelämässä on selvitettävä ja otettava käyttöön. Täsmätyökykyisten työllistymistä on syytä sujuvoittaa ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työtekoa haittaavat kannustinloukut tulisi purkaa. Työkyvyttömyyttä täytyy tietysti myös torjua paljon nykyistä vaikuttavammin esimerkiksi mielenterveyspalveluita parantamalla. 

Lopulta käteen jäävä, työllä ansaittu palkka on olennaisin työnteon kannustin. Siksi verotuksen painopistettä on syytä siirtää työnteosta haittojen verottamiseen ja muihin vähemmän haitallisiin kohteisiin. Talouden sopeutumispaineissa on toki vastuutonta lupailla nyt isoja veroalennuksia. Tehottomien ja ympäristölle haitallisten verokevennysten ja muiden yritystukien voimakkaalla karsimisella olisi kuitenkin mahdollista saada julkiseen talouteen liikkumatilaa.

150 000 uutta työllistä

Julkisen talouden kestävyys edellyttää siis, sitä että Suomessa saadaan enemmän ihmisiä työhön kiinni. Vihreiden koulutusta, työperäistä maahanmuuttoa ja kannustimien parantamista yhdistävällä vaikuttavalla keinovalikoimalla olisi mahdollista saada Suomeen jopa 150 000 uutta työllistä vuoteen 2030 mennessä. Tällä reseptillä kestävyysvajetta on mahdollista kuroa umpeen noin kolme miljardin euron verran.

Vaikuttava työllisyyspolitiikka pitää tietysti yhdistää talouden vanhentuneiden rakenteiden uudistamiseen samalla kun materiaalinen kulutus sovitetaan ekologisesti kestäviin raameihin. Näin on mahdollistaa rakentaa tämän hetken ja tulevaisuuden haasteisiin vastaavaa, kokonaiskestävää julkista taloutta. Mitä aiemmin urakkaan tartutaan, sen parempi.