Kierrätysmuoville tarvitaan toimivat markkinat

Teksti julkaistu alun perin 12.12.2022 Kauppalehden Debatti-osiossa.

Muovi on monella tapaa ongelmallinen materiaali. Sen valmistukseen tarvitaan fossiilisia raaka-aineita ja energiaa, eikä se maadu luonnossa. Muovin valmistus maailmanlaajuisesti on kasvussa. Jos jatkamme samaa vauhtia, muoviteollisuus käyttää vuonna 2050 jopa viidenneksen maailman öljyntuotannosta. Muovin käyttöä on välttämätöntä vähentää ja se muovi, jota käytämme, on saatava kiertoon.

Suomen ja EU:n tavoitteena on saada puolet muovista kiertoon vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2021 muovipakkausten kierrätysaste pantittomille muovipakkauksille oli noin 24 %, trendin ollessa nousujohteinen. Tavoitteen saavuttamiseksi muovin kierrätysmäärä pitäisi siis yli kaksinkertaistaa nykyisestä seuraavien vuosien aikana.

Kun muovinkierrätys yleistyi Suomessa joitain vuosia sitten, suomalaisten kierrätysinto yllätti. Helsingissä kierrätysastiat loppuivat syksyllä 2017 jopa kesken, sillä niin moni halusi tilata kierrätysastian omaan taloyhtiöön. Pelkkä muovin kierrätysmahdollisuuksien parantaminen ei kuitenkaan riitä muovin kiertotalouden mahdollistamiseksi. Kierrätetty muovi on saatava käyttöön ja sille tarvitaan toimivat markkinat.

Muovin kiertotaloutta hidastaa se, että tuottajien on tällä hetkellä usein halvempaa käyttää neitseellisistä luonnonvaroista tehtyjä pakkausmateriaaleja kuin kierrätysmateriaaleja. Markkinoita on ohjattava kiertotaloutta tukevaan suuntaan, sillä neitseellisten luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset eivät vielä näy pakkausmateriaalien hinnoissa. Uusien velvoitteiden myötä kierrätysmateriaalien hyödyntäminen on kannattavampaa tulevaisuudessa, mikä luo liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Muovin kiertotalouden tehostamiseksi tarvitaan käyttöosuusvelvoite kierrätetylle muoville pakkausmateriaaleissa. Tähän tähtää EU:n uusi pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi, joka on tärkeä harppaus Euroopan laajuiselle kiertotaloudelle.

Käyttöosuusvelvoite tarkoittaa käytännössä sitä, että muovipakkauksiin on sisällytettävä tietty määrä kierrätettyä materiaalia. Käyttöosuusvelvoite lisäisi kierrätetyn muovin kysyntää ja poistaisi näin taloudellista epävarmuutta kierrätysraaka-aineiden kierrätykseen tähtääviltä laajamittaisilta investoinneilta, jotka vaativat markkinoilta ennakoitavuutta.

Luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen edellyttää, että lineaarinen kulutus- ja tuotantotapamme muutetaan kohti kiertotaloutta ja suljettuja kiertoja. Tämä tarkoittaa, että materiaali palaa tuotteista uudelleen raaka-aineeksi ja pysyy näin kierrossa eri muodoissa mahdollisimman pitkään. Kiertotalous on paitsi elinehto myös keino kasvattaa Suomen ja koko EU:n kilpailukykyä, vahvistaa taloudellista kasvua, luoda uusia työpaikkoja ja uutta osaamista, vähentää päästöjä sekä parantaa ympäristön tilaa.

Keskeinen lähtökohta kiertotaloudelle on systeemiajattelu. Ajattelun keskiössä on hahmottaa eri tekijöiden keskinäisriippuvuuksia ja ymmärtää miten ne vaikuttavat kokonaisuuteen. Talousjärjestelmän siirtymisessä kiertotalouteen tarvitaan sitovia tavoitteita ja kannustimia, tutkimusta ja koulutusta sekä kestäviä rahoitusmarkkinoita. Emme voi olla kapeakatseisia – suurten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä ja luovaa ajattelua.

Oma keskeinen roolinsa on muovia korvaavien kestävämpien pakkausmateriaalien kehittämisellä. Suomessa on kehitetty esimerkiksi biopohjaista muovia, joka on materiaalina ja tuotantotavaltaan kestävämpi kuin öljystä tehty muovi. Materiaalitekniikan innovaatiot voivat tarjota vaihtoehtoja uusiutumattomista luonnonvaroista tehdyille materiaaleille.

Siirtymässä irti fossiilisista tarvitaan tukien ja kannusteiden lisäksi julkista sääntelyä ja lainsäädäntöä, joka ohjaa niin kuluttajia kuin tuottajiakin kestävään suuntaan. Lainsäädäntöä uudistamalla tarkentamalla parannetaan kierrätetyn raaka-aineen hyödyntämisen edellytyksiä ja sitä kautta lisätä sen kannattavuutta. Asettamalla selkeät tavoitteet muovin kierrätykselle yrityksiä ohjataan ennakoimaan toimintaympäristönsä muutoksia ja suunnittelemaan toimintaansa sen mukaisesti.

Julkisilla hankinnoilla on merkittävä potentiaali edistää muovin kiertotaloutta. Julkisten hankintojen vuosittainen arvo on Suomessa noin 35 miljardia euroa. Se vastaa keskimäärin 16 prosenttia bruttokansantuotteesta. Käyttöosuusvelvoitteen käyttöönotto julkisissa hankinnoissa edistäisi kansallisia kiertotaloustavoitteita.

Luontokadon ja ilmastokriisin pysäyttämiseksi meidän on lopetettava luonnonvarojen tuhlaaminen jätteenä ja jalostettava raaka-aineet uudelleen kiertoon. Suomen tavoitteena on muovin kiertotalouden läpimurto vuoteen 2030 mennessä. Toimien aika on nyt.

Tiina Elo
Kansanedustaja, ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja (vihr.)

Mari Holopainen
Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen (vihr.)