Kattia kanssa – jokainen kissa on ansainnut hyvän elämän

Ihminen on antanut kissalle monta roolia – ja välillä melkein tuntuu, että kissatkin antavat erilaisia rooleja ihmisille!

Kissa on parhaimmillaan kumppani, korvaamaton ystävä ja perheenjäsen, jota vaalitaan ja hoidetaan. Toisille kissa on työkaveri, joka auttaa tallissa ja navetassa, pitää hiirikannan kurissa ja huolehtii rehuhygieniasta. Joku näkee kissan petona, joka tappaa pihan pikkulinnut ja sotkee lapsien hiekkalaatikot. Monelle vapaaehtoiselle eläinsuojelijalle kissat ovat loputon sotatanner kissojen hyvinvoinnin, lain ja oman jaksamisen kanssa. Kunnille kissat ovat löytöeläintaloja työllistävä kuluerä, joka yleensä yritetään hoitaa mahdollisimman edullisesti. Monta erilaista näkemystä, ja jokainen niistä omalla tavallaan oikea ja oikeassa.

Eduskunta aloitti tänään käsittelyn meille kaikille kissaihmisille tärkeästä kansalaisaloitteesta ”Kissakriisi hallintaan – kissojen tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta.”
Mistä kissakriisissä on sitten kysymys? Lopulta kysymys on meidän arvoistamme ja siitä, miten me haluamme kohdella eläimiä. Millaisilla laeilla ja asetuksilla me määrittelemme eläimen arvon, ja kuinka me varmistamme, että eläin tulee kohdelluksi ja kohdatuksi siten, että sen elämä ihmisen kanssa on mielekästä, arvokasta ja hyvää.

Eläinsuojelullisesti suurin ongelma tällä hetkellä ovat populaatiokissat ja kissat, joita kukaan ei tunnista tai tunnusta omakseen. Näitä kissoja kerätään talteen vuosittain tuhansia – usein huonokuntoisina, nälkiintyneenä ja lähes villiintyneinä. Yksi leikkaamaton kissa voi tehdä vuodessa jopa 4 pentuetta, joten jo kaksikin kissaa voi saada aikaan hallitsemattoman kissapopulaation hyvin lyhyessä ajassa. Tämä on tuhoisaa paitsi kissoille itselleen, myös ympäröivälle luonnolle. Tällaisten ongelmien synty olisi hyvin yksinkertaisesti estettävissä esimerkiksi vaatimalla tunnistusmerkintää kaikille kissoille. Tunnistusmerkintä auttaisi myös ylityöllistettyjä löytöeläintaloja palauttamaan kissat omistajille nopeammin ja helpommin.

Mutta tunnistusmerkintä ei yksin riitä. Kissan arvon turvaamiseksi me tarvitsemme asennemuutosta sekä lakia, joka kykenee turvaamaan niin kissojen hyvän elämän kuin myös yhteiselon ympäröivän luonnon ja ihmisten kanssa. Eläinlääkintähuollon resurssit sekä valvontaeläinlääkäreiden riittävät mahdollisuudet puuttua tunnistamattomiin kissapopulaatioihin sekä kissalle vahingolliseen jalostukseen ja pentutehtailuun on turvattava. Löytöeläinkodeille täytyy määritellä laatukriteeristö sekä selkeät valtakunnalliset toimintamallit, joiden avulla voidaan nopeasti palauttaa tunnistetut kissat omistajalleen ja vastaavasti uudelleensijoittaa kissat joilla ei ole omistajaa. Kissojen steriloinnin ja kastroinnin tulisi olla saavutettavissa ja hinnaltaan kohtuullinen, jotta se on omistajille hyvä ja toimiva vaihtoehto. Julkisen sektorin tulisi ottaa selkeämpi taloudellinen vastuu kissapopulaatioiden hallinnasta, ja korvata loukutus- ja kuljetuskulut kolmannelle sektorille.

Mikä sitten on kissan hyvää elämää? Kissa, niin kuin kaikki eläimet, tarvitsee suojaa, ruokaa ja virikkeitä sekä sosiaalisia kontakteja voidakseen hyvin. On meistä ihmisistä kiinni kuinka me voimme nämä kissan tarpeet täyttää. Jollekulle ainoa oikea tapa on antaa kissan liikkua ulkona tai metsästää hiiriä tallissa, toiselle se on sisätiloihin rakennetut kiipeilypuut ja riittävä määrä leluja, sekä lajitoveri jonka kanssa temmeltää. Kissan hyvä elämä on varmasti mahdollista toteuttaa monella tapaa, ja siksi onkin tärkeää että keskustelua ja erityisesti tutkimusta kissan hyvinvoinnista lisätään. Samalla on tärkeää ottaa askeleita oikeaan suuntaan, ja kissan tunnistusmerkintä auttaisi ratkaisemaan edes osan ongelmista.