Kasvavilla päästökauppatuloilla rahoitettava ilmastonmuutoksen torjuntaa  

Näyttää siltä, että päästöhuutokauppa alkaa toimia aiempia vuosia paremmin, sillä tulot ovat edellisvuosista kasvaneet merkittävästi. Päästökaupasta saatavat tulot tulisikin nyt kohdentaa kehitysyhteistyövaroihin, jotta Suomi ei lipsuisi enää yhtään kauemmas kestävän kehityksen tavoitteistaan

Suomen kansainväliseen profiiliin on jo pitkään kuulunut globaalin vastuun kantaminen. Kuitenkin Suomen ilmastorahoitus on laskenut merkittävästi tällä kaudella: kun vuosina 2014–2015 Suomen ilmastorahoitusosuus oli 115-116 euroa, vuonna 2016 se karsittiin 43 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaa, että ilmastorahoituksesta leikattiin reilusti yli puolet. Leikkaukset kehitysyhteistyöhön ja ilmastorahoitukseen ovat vastoin kansainvälisiä tavoitteita, joihin Suomi on myös sitoutunut, kuten Pariisin ilmastosopimus ja Agenda 2030.

Tähän mennessä on nähty jo monta toinen toistaan lämpimämpää vuotta — ilmasto lämpenee kovempaa vauhtia kuin on uskallettu myöntääkään. Siksi tulevaisuudessa merkittävä osa kehitysyhteistyön rahoitustarpeista tulee kohdistumaan nimenomaan ilmastotyöhön.

Maailmanpankki on arvioinut, että mikäli kehitysyhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei jatketa, jopa sata miljoonaa ihmistä voi suistua köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat matalan tulotason maat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta kyseisten maiden kasvihuonepäästöt ovat erittäin pieniä. Suurimpiin ongelmiin joutuvat siis ne, jotka ovat ongelmasta vähiten vastuussa.

Edellisen hallituksen aikana luotiin yksi innovatiivisista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä, päästö huutokauppatulojen käyttäminen kokonaisuudessaan kehitysrahoitukseen, ennen kaikkea kansainvälisiin ilmasto- ja ympäristöhankkeisiin. Tämä suomalainen innovaatio on saanut laajaa kiitosta maailmalla, ja lisäpanostus auttaisi nostamaan Suomen ilmastorahoitusta, joka on ollut selvästi laskussa.