Karmea tammikuu uhkaa norppia

Kaikki me norppien ystävät seuraamme kauhunsekaisella jännityksellä talven edistymistä: 40 vuotta norppatyötä tehnyt Metsähallituksen tutkijakaan ei muista uraltaan yhtä vähälumista ja -jäistä tammikuuta. Uusien kuuttien syntymään on enää reilu kuukausi.

Ilmastonmuutos on lämmittänyt talvia jo pitkään, mutta koskaan aiemmin tammikuun alku ei ole ollut näin leuto.

Apukinosten tekoon ovat Elyt myöntäneet lisäaikaa jo helmikuun puoliväliin asti. Sen jälkeen niiden teosta olisikin jo enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä arat norpat kaipaavat pesintärauhaa.

Toistaiseksi ei auta kuin hengittää syvään ja toivoa parasta, että luonto hoitaisi helmikuun alkupuoleen riittävät kinokset norppaluodoille ilman ihmisen apua, vaikka lähiaikojen säätiedotukset eivät lupaa parannusta. Pelkkä lumi ei myöskään auta, sillä norpat kaipaisivat pesilleen myös vankan jääalustan, joka sekin vielä puuttuu. Jos jäätä on vain 10-15 cm, kuten nyt, painaa jään päälle kolattu lumimassa jäätä alas, ja vesi sulattaa alta päin jäätä ohuemmaksi. Silloin eivät apukinoksetkaan auta.

Kokemuksia huonosta lumitalvesta on reilun kymmenen vuoden takaa. Silloin pesäkinoksia ei juurikaan ollut, ja suurin osa kuuteista syntyi avojäälle. Pesäpoikasten kuolleisuus liki nelinkertaistui ja joka kolmas uusi kuutti menehtyi. Siitä talvesta alkoivat apukinosten kasaamiset norppaemojen avuksi. Apukinoksilla on ollut ratkaiseva rooli norppakannan eheytymisessä. Ne ovat puolittaneet pesäpoikasten kuolleisuuden ja mikä yhtä tärkeää, ne ovat saaneet Saimaalla elävät ja liikkuvat yksituumaiseen yhteistyöhön norpan avuksi. Ilman vapaaehtoisten kolaamia apukinoksia huonojen talvien, kalanpyydyksien ja pesähäiriöiden yhteisvaikutus olisi koitunut norpan tuhoksi.

Itse Puruvedellä keskellä pesintäalueita asuvana minulla on ollut ilo olla mukana pesien rakennuksessa sekä laskennassa jo vuosia. Siksi kolat ovat valmiina, jos ja kun vain saadaan lisää jäätä ja lunta.

Norppien osalta huolissaan on syytä olla, mutta toivotaan silti vielä parasta!