Kansallinen mielenterveysstrategia tulee jalkauttaa korkeakouluihin

Moni meistä on kuullut erittäin surullisia tarinoita nuorista, jotka ovat kadonneet epätoivoon pandemian aikana. 

Jo ennen koronapandemiaa yli kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsi jostakin mielenterveyden häiriöstä ja viime aikoina tilanne on vain pahentunut. Mediassa on toistuvasti uutisoitu siitä, miten pandemia on entisestään lisännyt opiskelijoiden pahoinvointia, yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Huonovointisuus on kasautunut erityisesti heille, jotka ovat jo valmiiksi olleet heikommassa asemassa.

Kynnys avun hakemiseen on usein korkea ja tällä hetkellä palvelut ovat niin ruuhkautuneita, että vaikka apua onnistuisi hakemaan, ei sitä välttämättä saa – ainakaan niin nopeasti kuin pitäisi. Juuri mielenterveyspalveluissa oikea-aikaisuus on kultaakin kalliimpaa. Pitkään etäopintontoja tehneiden korkeakouluopiskelijoiden tilanne on erityisen huolestuttava.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020–2030. Tämä antaa hyvät suuntaviivat mielenterveyspalveluiden kehittämiseen. Strategiassa ei kuitenkaan huomioida korkeakouluopiskelijoita, vaikka heillä on omia erityistarpeita mielenterveyteen liittyen.

Siksi jätimme tänään toimenpidealoitteen, jossa vaadimme hallitusta laatimaan toimenpideohjelman kansallisen mielenterveysstrategian jalkauttamisesta korkeakouluihin. Moni strategian toimenpiteistä on sovellettavissa korkeakouluopiskelijoihin, mutta on tärkeää, että tähän paneudutaan ajatuksella. Useat toimijat, kuten YTHS, Nyyti ry sekä korkeakoulut tekevät jo nyt laadukasta mielenterveystyötä opiskelijoiden parissa, mutta eri keinoja olisi syytä koota yhteen selkeyttämään hajanaista nykytilaa.

Toimenpideohjelmassa voitaisiin koota yhteen jo olemassa olevia käytäntöjä ja tahoja, jotka työskentelevät korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden edistämiseksi. Tämä loisi kansalliset raamit korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden tukemiseen ja selkeyttäisi pirstaleista nykytilaa, jossa erilaiset tuen muodot ja opiskelijoiden parissa työskentelevät tahot ovat melko hajanaisia. Muun muassa Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry on ilmaissut tarpeen suunnitelmallisuudelle ja yhteisille valtakunnallisille tavoitteille korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden edistämiselle.

Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydestä huolehtimalla voimme välttää merkittävää inhimillistä kärsimystä, mutta myös saavuttaa taloudellisia säästöjä pitkällä aikavälillä. Opiskelijoiden mielenterveyttä tukemalla varmistamme, että opiskelijat siirtyvät työelämään hyvinvoivina ja motivoituneina sekä ehkäisemme sairaslomia. Tämä on koko yhteiskunnan etu.

Mielenterveyden haasteet eivät ole merkki heikkoudesta tai huonommuudesta, vaan ne voivat koskettaa meistä ketä tahansa. On meidän päättäjien tehtävä tuoda näitä asioita näkyväksi ja varmistaa, ettei kukaan jää yksin.