Kansalaisaloite kaivoslaista on Suomen luonnon puolella

Ihmisten huoli Suomen heikosta kaivostoimintaa koskevasta lainsäädännöstä on perusteltu. Ei ole kyse vain Talvivaarasta.

Luonnonvarojen kulutus kasvaa ja biodiversiteetti heikkenee. Brasialian sadametsien tuhon myötä käytössä olevan globaalin markkinamekanismin heikkoudet ympäristön kannalta ovat tulleet karulla tavalla esiin. Kaivainnaisten osalta vaikutukset  biodiversiteetille ovat merkittäviä.

Kaivosteollisuus ja louhinta kuuluvat viiden merkittävimmän syyn joukkoon lajien uhanalaisuuden taustalla. Vesistö- tai ympäristöpäästöille ei myöskään ole markkinahintaa, joka säätelisi päästöjä. Kaivostoiminta aiheuttaa jo nyt 75 prosenttia Suomen koko jätemäärästä ja on suurin yksittäinen jätteenaiheuttaja Suomessa. Hapan sivukivi jää ympäristöön. Vesistöjen suojelun on oltava yksi valvonnan prioriteeteista. Olemme sitoutuneet siihen, että vesistöjen tila ei heikenny.

Tukesin tietojen mukaan Suomen pinta-alasta on varattu peräti kuudesosa pääasiassa kansainvälisille kaivosyrityksille. Tämä on valtava alue ja ulottuu luontomatkailun kannalta arvokkaisiin kohteisiin myös Lapissa ja Saimaalla. Toistaiseksi kaivosyhtiöillä on mahdollisuus varata alueita itselleen lähes varauksettomasti jopa 17 vuodeksi, ja uusia varaushakemuksia tulee tällä hetkellä lähes päivittäin. Varauskäytännön muuttamiseksi on aito paine, sillä maa- ja vesialueiden omistajille ja elinkeinonharjoittajille aiheutuu pitkäaikaista epävarmuutta alueen käyttömahdollisuuksista, mikä estää vaihtoehtoisia investointeja.  
 
Suomessa voimme hoitaa lainsäädäntömme kuntoon. Nyt lähes 60 000 allekirjoittajaa on sitä vaatinut. Vastuu on maamme nykyisellä hallituksella ja eduskunnalla. Jos emme pysty ennakoimaan ja hoitamaan reunaehtoja ja ympäristövastuuta kuntoon, voimme vain arvailla seurauksia. Entä jos mineraalien kysyntä kasvaa niin voimakkaasti, että merkittävä osa Suomen verrattain köyhistä mineraaliesiintymistä ja pinta-alasta raivataan kaivosteollisuuden käyttöön. Euroopan ja Kanadan yhteisen vapaakauppasopimuksen CETA:n voimaantulo luo kiirettä lainsäädäntöuudistukselle.
 
Pidän aloitteessa esitettyä ajatusta ylisukupolvisuudesta mainiona. Kaivannaisten arvosta osa kuuluu valtiolle, joka voi sijoittaa varoja korjaamaan väistämättömiä ympäristövaikutuksia Norjan öljyrahaston tapaan.

Suomen on kiireellisesti muodostettava kokonaiskuva kaivosalan ekologisista, taloudellisesta, sosiaalisista vaikutuksista. Ehtyvien luonnonvarojen ja kaivosmineraalien äärellä meillä on toistaiseksi ratkaisematon ongelma käsissämme. Tarvitsemme ympäristönsuojelua, teknologiaharppauksen ja vaihtoehtoisia materiaaleja nopeasti. Uutta innovaatiotoimintaa on meneillään esimerkiksi suola-akkujen osalta. Tutkimuksellekin on sijaa.
 
Kansalaisaloite tulee kirittämään lainvalmistelua ja useat aloitteen tavoitteet ovat yhteensopivia hallitusohjelman tavoitteiden kanssa:

• Kaivostoimintaa ei tule sallia arvokkailla luontoalueilla.
• Yhteiskunnan kokonaisetua ja muiden elinkeinojen vertailua arvioidaan paremmin.
• Valtauskäytäntöä muutetaan. Yhteiskunnan kokonaisetua arvioitava jokaisen hankkeen kohdalla.
• Kunnilla tulee olla oikeus sanoa ei kaivostoiminnalle alueellaan ja maanomistajien oikeuksia vahvistetaan.
• Kaivannaisista tulee maksaa yhteiskunnalle kunnolliset korvaukset louhintamaksun ja mineraaliveron muodossa. Maksuja ohjataan rahastoon, jolla korjataan ympäristövahinkoja. Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädetään riittäväksi.
• Ympäristöministeriön alla toimiva ympäristölupaviranomainen toimii jatkossa kaivosasioiden lupa- ja valvontaviranomaisena.