Kaivoslain uudistus on tuotava eduskunnan käsittelyyn

Moni yllättyy kuullessaan, että Suomen kaivoslainsäädäntö ei kiellä malminetsintää edes luonnonsuojelualueilla, valtakunnallisesti arvokkaissa maisemissa tai UNESCO:n maailmanperintökohteissa. Kenen mielestä tulisi olla sallittua perustaa kaivos Lapin tuntureille, puhtaiden vesistöjen ääreen ja mökkirannoille? Kunnollinen kaivoslain uudistus on saatava voimaan pian. 

Yksi tämän hallituksen tärkeimmistä lupauksista on kaivoslain uudistus, joka uhkaa jälleen kerran viivästyä. Jo kaksi eduskuntaa on edellyttänyt sen uudistamista. Kaivoslainsäädännön uudistus on saatava etenemään pikaisesti. Suomen vanhentunut kaivoslainsäädäntö ja TEM:n lakiluonnos antavat tällä hetkellä kaivosyhtiöille käytännössä vapaat kädet varauksiin ja malminetsintään niin luonnonsuojelualueilla, kulttuuriperintökohteissa kuin saamelaisten kotiseutualueella. 

Tänään eduskunnassa käsitellään jo toista kansalaisaloitetta kaivoslain uudistamiseksi. Se on osoitus siitä, että suomalaiset ovat todella turhautuneita maamme kaivospolitiikkaan ja haluavat uudistaa sitä. Eduskunta on jo vuonna 2019 vaatinut kaivoslakiin useita muutoksia Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteen pohjalta. Eduskunnalle viime viikolla luovutetussa Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloitteessa halutaan määrittää luonnon ja ihmisen kannalta arvokkaimmat alueet, joilla kaivostoiminta olisi kokonaan kiellettyä. Vihreät kannattaa kansalaisaloitteen tavoitteita. Iso kiitos kaikille aloitteen yli 60 021:lle allekirjoittajalle. 

Jo lähes 15 prosenttia Suomen pinta-alasta on malminetsintään tai kaivostoimintaan tähtäävien varausten käytössä. Nykylakiin ja TEM:n kaivoslakiryhmän lakiluonnokseen sisältyy myös geopoliittisia riskejä, jotka voivat realisoitua investointisuojaoikeudenkäynteinä. Jo kaksi eduskuntaa on edellyttänyt korjaamaan nämä aukot lainsäädännössä.

Varausjärjestelmä, jossa mikä tahansa yhtiö voi tehdä käytännössä mihin tahansa varauksen ei ole tätä päivää. Lisäksi esimerkiksi kyseenalaista toimintaa harjoittava ja ihmisoikeuksia polkeva yhtiö voi tehdä varauksen malminetsintää varten. Näin ei voi jatkua. Ihmiset ovat nousseet viime vuosina hyvästä syystä puolustamaan omaa elinympäristöään ja Suomen arvokasta luontoa. 

Arvokkaat luontoalueet kuten luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot eivät ole odottamassa uutta käyttötarkoitusta, vaan niiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta ja toimia ihmisten virkistysalueina. Samoin kulttuuriperintökohteet ovat olemassa turvatakseen maailman kulttuurihistoriaa. Puhtaat, juomakelpoiset järvet eivät ole jätevesiä varten. Niiden arvo kasvaa. Kaivokset eivät näille alueille sovi. Kaivoshankkeet eivät saa uhata Euroopan ainoan alkuperäiskansan, eli saamelaisten oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan ja luontaiselinkeinojaan. Siksi saamelaisilla tulee olla oikeus kieltää kaivoksien tuleminen omalle alueelleen.

Työ- ja elinkeinoministeriön luonnokseen uudeksi kaivoslaiksi ei saa jäädä kohtia, jotka heikentävät kaivostoiminnan sääntelyä nykyisestä. Luonnokseen on esimerkiksi kirjattu, että poikkeustilanteessa malminetsintälupaa voidaan jatkaa. Poikkeustilanteita voi tulkita hyvin laveasti.

Tarvitsemme kaivostoimintaa ja sen tuottamia mineraaleja harkiten. Samaan aikaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä tulee vähentää. Selvää on, että kaivoksen perustaminen minne tahansa ei ole sosiaalisesti eikä ekologisesti kestävää. Ihmisen oikeustajuunkaan ei sovi ajatus siitä, että Saimaan rannoille tai saamelaisten kotiseutualueelle Käsivarren Lappiin perustettaisiin avolouhoksia ihmisten vastustuksesta huolimatta. 

Paikallisilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa, jos kaivoshanke uhkaa muita elinkeinoja. Siksi kuntien on pystyttävä rajaamaan malminetsintää ja kaavoituksen kautta estämään kaivosten tuleminen kunnan alueelle, jos kaivos on esimerkiksi ristiriidassa matkailun kanssa. 

Kaivoslain uudistuksessa on arvokkaiden luontoalueiden ja paikallisten ihmisten oikeuksien tunnistamisen lisäksi saatava kaivosten vastuut ja vakuudet todellisia kustannuksia vaativalle tasolle. Kaivostoimintaan liittyy aina paikallisia ympäristöhaittoja sekä merkittäviä ympäristöriskejä. Toteutuessaan riskit eivät saa langeta suomalaisen yhteiskunnan maksettavaksi, vaan yritysten on kannettava vastuunsa. Tähän liittyen onkin hyvä, että hallitus on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi esityksen ympäristönsuojelulain muutoksesta, jolla parannettaisiin kaivosten jätevakuuksiin liittyvää sääntelyä. Valmisteilla on myös uuden ympäristövahinkorahaston perustaminen, joka edesauttaisi sitä, että ympäristövahinkoja torjuttaisiin tehokkaasti myös silloin, jos haitan aiheuttaja ajautuu konkurssiin.

Kaivoslainsäädännön uudistaminen luonnon ja ihmisten kannalta kestävämmälle pohjalle ei jää vihreistä kiinni. Myös hallitusohjelmassa on sitouduttu uudistamaan kaivoslainsäädäntöä siten, että ympäristönsuojelua ja ihmisten oikeusturvaa parannetaan. EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti vähintään 30 % pinta-alasta tulisi suojella. Kansalaisaloite on järkevä ja hyvin linjassa yhteisen tavoitteen kanssa.