Kaikki velka ei ole samanarvoista

Suomen julkinen keskustelu velasta haisee ummehtuneelta, eikä nosta yhteiskuntaamme tulevaisuuden menestyjien joukkoon.

Kaikki velka kun ei ole samanarvoista. On sitä velkaa, jonka joudumme maksamaan rahassa takaisin lainaajille. Ja on sitä velkaa, jota ei mitata euroissa. Tämä jälkimmäinen, ympäristö- ja ilmastovelka, on se velka, jota ihmiskunta on pitkään surutta ottanut, eikä moni vieläkään tunnu ymmärtävän miten massiivinen vaikutus sillä meihin jokaiseen on.

Ihminen ei ole irti luonnosta, vaan osa sitä. Jos tuhoamme ympäristöä, tuhoamme omia elinmahdollisuuksiamme. Ja koska ihminen on jo oppinut rakentamaan päästökaupan, jossa päästöillä on hinta ja saastuttaja maksaa, kannattaa tällaista toimintaa laajentaa kaikkeen ihmisen tekemiseen.

Koronan takia moni maa maailmassa on joutunut ottamaan velkaa, jotta on selvitty sairaanhoidon kustannuksista, rokotuksista ja yhteiskuntaa rajoittavien toimien kansantaloudelle aiheuttamista vahingoista. Nyt katseet kääntyvät siihen, pitääkö velan osalta palata koronaa edeltävään aikaan ja tapoihin toimia. Tapoihin, joita myös EU:n taloussäännöt edustavat. Pitää tai ei, järkevintä olisi sopia säännöt, joita myös oikeasti voidaan noudattaa.

Maailmassa on meneillään käänne. Yhä useampi sijoittaja, pankki, suuryhtiö ja valtiokin ymmärtää, että ilmaston ja ympäristön tuhoaminen tai näiden teemojen huomiotta jättäminen kaikessa toiminnassa ei enää ole voittava strategia.

Tarvitseeko ilmastonmuutoksen torjumiseksi siis ottaa lisää velkaa?

Kyllä ja ei!

Ei, koska pääsisimme todella pitkälle jo sillä, että kohdentaisimme nykyisiä olemassa olevia ympäristölle ja ilmastolle haitallisia yritystukia tai veroetuja kestävämpään toimintaan. Näitä tukia jaetaan vuotuisesti yli neljä miljardia euroa.

Tällä rahalla kannattaisi tehdä asioita uudella tavalla. Vihreät on pitkään ajanut sitä, että näitä tukia joko leikattaisiin tai uudelleenkohdennettaisiin kestävämpään toimintaan.

Valitettavasti moni politiikassa pelkää tehdä näitä päätöksiä. Ne usein osuisivat heihin, joilla tässä yhteiskunnassa on jo enemmän ja jotka esimerkiksi äänestävät useammin. Meille vihreille on tärkeintä, että näitä rahoja voitaisiin kohdentaa uudestaan yhteiskuntamme pienituloisimmille ihmisille, jotta he eivät joutuisi ilmastolaskun maksajiksi. Oli kyse sitten perustulon kaltaisista hiiliosingoista tai vaikkapa matalammasta työn verotuksesta, me vihreät näemme nämä toimet keskeisenä osana reilua siirtymää.

Miksi meidän kuitenkin kannattaisi tarkastella sekä Suomen, että Euroopan unionin yhteisiä talouspoliittisia sääntöjä uudella tavalla?

Siksi, että ilmastonmuutos on jo täällä, ja meidän tehtävämme on hidastaa sen etenemistä ja säilyttää tämä pallo elinkelpoisena myös meidän jälkeemme tuleville. Meidän on rakennettava yhteiskuntamme uusiksi. Asuminen, liikkuminen, ruoantuotanto ja moni muu on pystyttävä jatkossa tekemään kestävämmin.

Tarvitsemme ilmastonmuutoksen torjumiseen ja muussakin kansainvälisessä kilpailussa pärjäämiseen nykyistä paljon enemmän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa eli TKI-toimintaa. Suomi ja koko Eurooppa on jäämässä TKI-panostuksissa pahasti jälkeen. Sillä tiellä ei ole varaa jatkaa, jos haluamme pitää kiinni hyvinvointivaltiosta, pystyä myymään omia ratkaisujamme ilmastokriisin ja olla mukana määrittelemässä, miten uudet teknologiat muuttavat arkeamme tulevaisuudessa.

Jotta TKI-panostukset saadaan nousuun, myös valtion pitää olla asiassa aktiivinen. Suomella on tavoite nostaa TKI-toiminta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se vaatii valtiolta jättimäisiä lisäinvestointeja, joita on vaikeaa ellei mahdotonta toteuttaa ilman lisävelkaa.

Kysymys onkin: onko maallamme rohkeutta uudistua, vaikka se maksaisi?

Minusta on selvää, että Suomella täytyy sitä rohkeutta olla. Käytännössä tämä vaatii sitä, että uudistamme tapaamme käsitellä valtiontalouden kehyksiä. Perustellut ilmasto- ja TKI-investoinnit tulisi käsitellä erilaisina menoina kuin juoksevat kulut. Sellaisina, joita varten lisävelka voidaan hyväksyä joko kehyksen ulkopuolisena menona tai muuten huomioida se kehystä korottavasti.

Kehysjärjestelmän uudistustarpeet eivät myöskään lopu tähän. Jatkossa kehysmenettelyssä tulisi paremmin huomioida myös muutokset verojärjestelmään vaalikauden aikana. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi sen, että kehykset eivät rajoittaisi saastuttamiseen kohdistuvien veronkorotusten kompensointia ihmisille ja yrityksille.

Yritykset ovat ratkaisevassa roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta kaipaavat myös valtiota houkuttelemaan niitä tekemään investointeja tähän maahan ja maanosaan. Tai toki aina voimme vain katsoa sivusta, kuinka suurvallat kyllä käärivät voitot, kun ostamme heidän innovaatioitaan ja kestäviä tuotteitaan.

Aiheeton velkapelon lietsonta on yhtä perusteetonta kuin täysin huoleton suhtautuminen valtionvelkaan. Meidän on löydettävä se keskitie, jossa pystymme tekemään sen, mikä on oikein paitsi ympäristön ja tulevien sukupolvien kannalta, myös maamme kestävän talouden rakentamiseksi ja uusien työpaikkojen ja hyvinvoinnin luomiseksi. Samaa keskustelua on käytävä myös EU:n tasolla.

Suomen ei pidä olla sinisilmäinen. Jos koko maailma ottaa halpaa velkaa taloutensa uudistamiseen, kannattaako meidän todella jäädä katsomaan sivusta?