Jokaiselle erityisnuorelle jatko-opiskelupaikka yhteishaussa

Yhteishaku toiselle asteelle käynnistyi viime viikolla. Oppivelvollisuusuudistuksen myötä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen peruskoulun päättävän nuoren pitää hakea jatko-opiskelupaikkaa, ja jokainen on myös sellaisen oikeutettu saamaan.

Oppivelvollisuuden uudistus velvoittaa kuntia ja koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan entistä vahvemmin siitä, että kaikki lapset ja nuoret pysyvät mukana.

Oman oppipolun rakentaminen erityisen tuen oppilaille vaatii sekä oppilaalta itseltään, että hänen perheeltään enemmän. Se vaatii myös opetushenkilöstöltä enemmän – sekä aikaa, resurssia että etenkin osaamista.

Tämä tuli hyvin ilmi viime joulukuussa järjestämästäni erityisen opinpolun verkkokeskustelusta, jossa mm. ammattiopisto Luovin johtaja Hannu Koivula totesi: Ne lapset ja nuoret ketkä eivät ole saaneet parhaita mahdollisia eväitä elämään, tarvitsevat meiltä aikuisilta parhaan mahdollisen tuen.

Tähän on helppo yhtyä.

Oppivelvollisuusuudistuksen onnistuminen edellyttää, että oppimisen tuki laitetaan kuntoon. Kun lapsi saa riittävän tuen oppimiseen jo varhaiskasvatuksesta alkaen, voidaan välttyä monilta myöhemmiltä ongelmilta ja koulutuksen keskeyttämiseltä.

Tiedämme, että monella lapsella tuen tarve alkaa jo päiväkodissa. On lapsen edun mukaista, että tuki jatkuisi yhtenäisenä koulutuspolun loppuun saakka. Siksi käytäntöjä, lomakkeita ja hallintoa tuen tarjoamiseksi pitää yhtenäistää ja uudistaa nykyistä selkeämmiksi.

On väärin, että lapsen tai nuoren saama tuki on kunnasta kiinni. Kun lapselle tehdään tehostetun tai erityisen tuen päätös, pitäisi olla aivan selvää mitä se tarkoittaa ja millaiseen tukeen hän tämän perusteella on oikeutettu. Lainsäädännöllä pitää taata tuen toteutuminen ja järjestelmästä tehdä niin selkeä, että sekä lapsi että vanhempi ymmärtää, miten se toimii.

Jotta tuen käytäntöjä voidaan yhdenmukaistaa eri koulujen, kuntien ja koulutusasteiden välillä, on tarkasteltava myös rahoitusta. Vihreät on esittänyt ns. reppurahaa, eli lisärahoitusta, joka kulkisi oppilaan mukana läpi koulutuspolun ja mahdollistaisi tuen laadukkaan toteutumisen. Reppurahan yhteydessä on tärkeä huolehtia myös siitä, että rahan mukana repussa kulkee tieto oppilaan tuen tarpeesta sekä vahvuuksista, joilla oppimista tuetaan.

Vahvuuksien tunnistamisella onkin tärkeä rooli opinpolun ja koko tulevaisuuden suunnittelussa. Kun nuori tietää ja tuntee omat voimavaransa ja potentiaalinsa, on hänen helpompi suhtautua itseensä ja tulevaisuuteensa myönteisesti. Sen lisäksi, että vahvuuksien tunteminen motivoi saavuttamaan tavoitteensa, se myös kasvattaa myötämielistä itsetuntoa.