Johanna Karimäen ryhmäpuhe liikuntapoliittisesta selonteosta 20.11.2018
Arvoisa puhemies, Liikuntapoliittinen selonteko luo edellytyksiä terveyden edistämiseen ja iloiseen liikunnallisuuteen. Suomessa liikkumattomuuden kustannukset on arvioitu yli 3 miljardiksi euroksi vuodessa.
Liikkuva koulu –ohjelma on tuonut tunnin liikuntaa peruskoululaisen päivään. Ohjelma on saavuttanut 90 prosenttia kunnista. Se on laajennettava kaikkiin kouluihin, myös toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa poikien liikkumisen määrä on hälyttävän pientä.
Liikunta on tarpeen kaiken ikäisinä. Ikäihmisten liikuntaa on lisättävä palvelutaloissa, kotipalveluissa ja senioreiden harrastuksissa. Tuolijumppa virkistää ja tukee toimintakykyä. Espoon mallin mukainen senioreiden 68+ sporttikortti olisi hyvä saada kaikkialle. Kortin haltija voi maksutta osallistua kaupungin kuntosalitoimintaan.
Liikunnan yhdenvertaisuus ei toteudu kaikille. Vammaisten liikuntaa on tuettava helpottamalla apuvälineiden saatavuutta, mahdollistamalla henkilökohtainen apu ja varmistamalla liikuntapaikkojen esteettömyys.
Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa. Monet harrastukset ovat pienituloisille perheille liian kalliita. Vähävaraisten lasten harrastamista on tuettava korvamerkityin varoin. Vihreät panostaisivat myös koulujen aamu- ja iltapäiväkerhoihin. Alentaisimme kerhotoiminnan maksuja, vapauttaisimme pienituloiset maksuista ja lisäisimme yhteistyötä koulujen sekä liikunta- ja taidejärjestöjen kanssa. Koululiikunnan kautta on tärkeää tutustua eri lajeihin ja saada kaikille riittävän hyvä uimataito.
HSL alueella tulee käyttöön maksuttomat joukkoliikennematkat koululuokkien retkille. Tämä on hyvä malli muillekin kaupunkiseuduille. Mahdollisuus harrastaa on oltava koko Suomessa, maaseudun lapsillakin. On tärkeää tukea pieniä paikallisia toimijoita, edistää uusia joukkoliikenne- ja kimppakyytiratkaisuja, jotta mahdollisuus harrastaa ei jää pitkien etäisyyksien vuoksi toteutumatta.
Kuntien on tarjottava maksutta tiloja, kuten koulujen liikuntasaleja, lasten harrastustoimintaan. On syytä ottaa mallia Islannista, eikä vain jalkapallomenestys –haaveiden vuoksi. 20 vuodessa Islannissa on vähennetty tuntuvasti nuorten juomista, tupakointia ja huumeiden käyttöä. Tähän on päästy tukemalla perheitä ja tarjoamalla kaikille nuorille harrastus. Liikuntatiloja on rakennettu joka kylään.
Liikuntapaikkarakentamisen tuen lisääminen on tervetullut ehdotus. On myös huomattava, että yhä enemmän halutaan liikkua omatoimisesti. Esimerkkejä on parkour, skeittaus ja luontoliikunta. Liikuntapaikkarakentamisen tukea tuleekin suunnata monipuolisesti. Toimivat kulkureitit, kaupunkipyörät ja joukkoliikenne lisäävät arjen liikuttavuutta. Vähän liikkuva ei välttämättä käytä kuntosalia, mutta käy ehkä koirapuistossa tai pelaa lastensa kanssa pihapelejä.
Selonteko esittää harrastuspassin käyttöönottoa kunnissa. Hyvä, mutta sen toteutus on jäänyt epäselväksi. Onko kuntien tarkoitus nykyrahoituksen puitteissa taata ilmainen harrastus lapselle vai onko se seurojen tehtävä? Onko tähän tulossa taloudellista tukea valtiolta?
Lasten kannalta seuratoiminnassa on tärkeää, että kaikki osallistuvat, kaikki saavat pelata. Tukea saavien seurojen on tarjottava toimintaa matalalla kynnyksellä kaikille. Lapset kehittyvät fyysisesti yksilöllisesti. Kasvavien lasten osalta joukkuekarsinnat suosivat alkuvuodesta syntyneitä. Suomi on maa, jossa lapsella on oltava mahdollisuus kehittyä lajissa, jota rakastaa. Vetoan inhimillisen liikunnan puolesta.
Liikunnallinen elämäntapa on arvo ja kansantaloudellisestikin merkityksellistä. Se tuo ystäviä ja parantaa mielen, kehon, luuston ja sydämen terveyttä.
Urheilun huipulla valmennettavien lasten ja nuorten osalta on kiinnitettävä huomiota heidän suojeluunsa rasitusvammoilta, loukkaantumisilta tai syömishäiriöiltä.
Ulkoilu ja retkeily on merkittävää arjen liikuntaa. On turvattava lähimetsät ja puistot kaupunkisuunnittelussa, on vaalittava kansallispuistoja. Kysynkin, miksei Metsähallituksen Luontopalveluiden korjausvelkaan ole löytynyt rahoitusta, vaan Metsähallitus joutuu purkamaan pitkospuita?
Liikunta voi olla koko perheen yhteinen harrastus, kuten perheelleni kuntosuunnistus. Käymme kolmen sukupolven voimin iltarasteilla. Yhdessä liikkuen vietetty aika on parasta. Myös lapsen voimisteluharrastus on tuonut monia elämyksiä ja uusia ystäviä.
Liikuntapalveluita tulisi kannustavuuden vuoksi verottaa vain yhdellä alhaisella alv-kannalla. Liikunnan rahoitusta on lisättävä valtion budjettirahoituksesta, sillä veikkausvoittovarat eivät riitä tarpeisiin.
Tytöt liikkuvat vähemmän kuin pojat ja naisia on vähän valmentajina. Lajien rahoituksen ja liikuntatilojen osalta on keskeistä sukupuolivaikutusten arvioinnit niin kunnissa kuin valtion toiminnassa. On tärkeää velvoittaa urheilun lajiliitot tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tekoon.
Liikunta kuuluu kaikille, nostaa tunteita ja yhdistää. Se toimii kotouttamisessa sekä hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä. Se on kaikkien etuoikeus.