Jari Leppä, kumoa järjettömyyksiin johtava susiasetus!

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän joulukuussa hyväksymä susiasetus on johtamassa juuri sellaisiin järjettömyyksiin, joita pelättiin.

Asetus antaa luvan 20 suden tappamiselle tänä vuonna kannanhoidolliseen metsästykseen vedoten. Leppä perusteli asetusta sillä, että ”ihmiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi kaikkialla Suomessa, myös susialueilla”.

Nyt tätä asetusta hyväksikäyttäen Riistakeskus on antanut luvan muun muassa kahdeksan suden lauman tappamiseen Kuhmon erämaassa. Siis erämaassa, jossa ihmisiä tai kotieläimiä ei ole mailla halmeilla ja jossa susista ei ole ollut haittaa kenellekään! Päinvastoin, kyseinen susilauma on niin arka, että se väistelee jopa riistakameroita. Tällainen tappaminen ei vähennä susista aiheutuvia haittoja eikä lisää vuoropuhelua eri mieltä olevien ihmisten välillä.

Jos asetus johtaa tällaiseen mielivaltaan, se pitää välittömästi perua ja antaa aikaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arviolle, joka on valmistumassa loppuvuodesta. Ilman asetustakin susia voi lopettaa poliisin luvalla sekä riistakeskuksen myöntämillä vahinko- ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla, kuten tähänkin asti.

Susi herättää aina vahvoja tunteita puolin ja toisin. Kannattaa muistaa, että puhumme toisaalta ihmisten oikeutetusta pelosta, mutta toisaalta metsästyslailla rauhoitetusta eläimestä, jonka tiukkaa suojelua poronhoitoalueen ulkopuolella vaatii myös EU:n luontodirektiivi.

Susi on EU:n luontodirektiivin mukaan Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella tiukasti suojeltu laji. Suojelusta voidaan kuitenkin poiketa, jos metsästykselle asetetaan selkeä tavoite ja osoitetaan, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Lisäksi on varmistettava, ettei metsästys vaaranna suden suotuisan suojelutason saavuttamista.

Suomessa oli tämän vuoden maaliskuussa 28 susilaumaa ja yhteensä noin 300 sutta. Luken mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyttämään geneettisen monimuotoisuutensa edes lyhyellä tähtäimellä. Kannattaa myös muistaa, ettei susi ole tappanut ainuttakaan ihmistä yli 100 vuoteen, toisin kuin vaikkapa punkki, joka on Suomen vaarallisimpia eläimiä. Siksi asetus pitää purkaa ja edetä sellaisin toimin, jotka edistävät vuoropuhelua, mutta myös suden elämää osana luontoa.

Kuten Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Pertti Rannikko on kiteyttänyt: ”On tunnustettava, että sudet vaikeuttavat susialueilla asuvien ja liikkuvien ihmisten elämää niin paljon, että julkisen vallan on asiaan puututtava. On myös tunnustettava, että suden laiton tappaminen on vakava ongelma, joka vaikeuttaa susikannan suunnitelmallista ja kestävää hallintaa. On myös hyväksyttävä, että luotettavimmin susikantaa ja sen elinvoimaisuutta pystytään arvioimaan tieteellisillä menetelmillä ja tutkimusaineistoilla. Kun ongelmia ei vähätellä, on susikannan hoidossa mahdollista tehdä yhdessä samanlaisia rationaalisia ratkaisuja kuin on tehty ilveksen ja karhun kannanhoidossa. Jos Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot ja viitearvot osoittavat, että elinvoimainen susikanta ei vaarannu, voidaan susikantaa ongelma-alueilla säädellä huolellisesti valmistellulla kannanhoidollisella metsästyksellä, johon osallistuu pieni, valikoitu ja koulutettu metsästäjäkunta.”

Lopetetaan siis välittömästi susien tappamisen asumattomilla erämailla oikeuttava asetus, odotetaan maltilla Luonnonvarakeskuksen arvioita susien kannasta sekä suotuisasta suojelutasosta ensi syksynä ja tehdään sen jälkeen tarvittavat päätökset ja ratkaisut.

Heli Järvinen on Vihreiden kansanedustaja ja maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen