Itäraja, ihmisoikeudet ja Venäjän törkeät temput
Ei ole sattumaa, että juuri nyt kun Suomi on liittynyt Natoon, talven kylmyys yltyy, lumikerros lisääntyy päivä päivältä ja meidän presidentinvaalit ovat parin kuukakauden kuluttua Suomen itäralle saapuu päivä päivältä enemmän ihmisiä joilla ei ole tarvittavia matkustusasiakirjoja. Ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet jättämään oman kotimaansa, usein köyhyyden, ilmastonmuutoksen, sodan tai muun ahdingon vuoksi.
Nämä ovat ihmisiä joiden toiveena on parempi elämä. Ajatus siitä, että Euroopassa sen voisi saavuttaa ja todennäköisesti elättää vielä oman taakse jääneen perheensä, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa elinkeinon hankkimiseen. Nämä ihmiset ovat usein joutuneet maksamaan naurettavan suuria summia ihmissalakuljettajille, jotka ovat ovat lupailleet suuria ja valmiita rahasta näiden epätoivoisten ihmisten heikkoa asemaa hyväksikäyttämään.
Me tiedämme, että Suomen poliittinen kenttä on hyvin jakautunut. Ymmärrys siitä ovatko ihmisoikedet jakamattomia vai ovatko ne ehkä sittenkin jollain tasolla riippuvaisia ihonväriin, uskontoon tai jonkin muuhun ominaisuuteen sidottuja, eihän sitä ääneen sanota, mutta rivien välistä tämä on meille hyvin selvää. Datan perusteella me tiedämme, että suomi on hyvin rasistinen maa.
Tämän tiedämme me suomalaiset ja tämän kaiken myös Venäjä tietää. Venäjä on ennenkin käyttänyt ihmisinä julman hybridisodankäyntinsä pelinappuloina. Näyttää siltä, että Putinia Venäjä on valmis tekemään niin nyt taas.
Venäjä myös ymmärtää tasan tarkkaan tekee suomalaiselle poliittiselle keskustelulle ja yhteiskuntarauhalle valokuvat Suomen itärajalta jossa pahimmassa tapauksessa sadat tai tuhannet julmassa ja epätoivoisessa asemassa olevat ihmiset värjöttelevät kylmässä toivoen mahdollisuutta päästä rajan yli. Tähän emme ole vielä menneet, mutta pahoin pelkään, että tämä on tavoitteena. Viisautta on toivoa parasta, mutta valmistautua pahimpaan.
Minusta näyttää selvältä, että Venäjän tavoitteena on sallimalla ihmisten siirtyä vastoin kansainvälisiä sopimuksia Suomen rajalle, markkinoiden helppoa ja varmaa rajanylitystä horjuttaa Suomen yhteiskuntarauhaa ja vaikuttaa Suomen politiikkaan. On toinen kysymys mitä mieltä olen kokonaisuutena Suomen tai EU raja ja turvapaikkapolitiikasta, mutta se miten meidän sitä tulee kehittää on omilla ehdoillaamme, globaaliin solidaarisuuteen ja ihmisoikeuksiin nojaten, ei Putinin ehdoilla. Tässä on oltava meidän rajamme.
Nyt siis kysymys on siitä mitä meidän tulisi tehdä kun vihamielinen naapurimaa, maa joka on hyökkäsi Ukrainaan ja edelleen käy julmaa sotaa, kohdistaa tälläisiä hybridisodankäynnin toimia käyttäen välineenä ihmisiä, joilla on vain toive paremmasta elämästä. Mikä on inhimillinen ja humaani tapa toimia kun ymmärrämme, että kysymys ei ole sattumasta.
Vaihtoehtoja on ja niitä ei ole loputtomasti, mutta niitä on.
Keskusteluun siitä, miten Suomen tulee nyt toimia ei tarvita populismia, sillä kysymys on lopulta kahdesta asiasta. Siitä miten me sallimme omilla rajoillamme hyvin heikossa asemassa olevia ihmisiä kohdeltavan ja miten sallimme vihamielisen valtion käyttää näitä haavoittuvaisessa asemassa olevia ihmisiä työkaluna yhteiskuntarauhan järkyttämiseen.
Tärkeää on mielestäni ensimmäisenä varmistaa, että Suomen rajat toimivat, että ne ihmiset, joilla on siihen oikeus voivat kansainvälisen oikeuden mukaisesti hakea suojaa. Väärä informaatio siitä, että Suomen rajat voi ylittää idästä perusteetta on pyrittävä purkamaan. On nimittäin myös kohtuutonta antaa epätoivoisilta ihmisille jotka pahimmillaan ovat valtavasti velkaa ihmissalakuljettajille sellainen käsitys, että rajan yli päässee kuka vaan ja siitä alkaa onnellinen elämä Schengen-alueen sisällä. Näin ei nimittäin ole. Suomi palauttaa ne ihmiset joilla ei ole kansainvälisen ja suomen lain mukaan oikeutta olla täällä. Samalla me emme myöskään halua satoja tai tuhansia ihmisiä telttailemaan lumihankeen Suomen rajalle. Tämä ei ole inhimillistä.
Korostan, että pidän julmana ja kylmänä politiikkana heikossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan avata Suomen rajalle isoa määrää vastaanottokeskuksia vain sen takia, että voimme palauttaa nämä ihmiset. Pidän tätä myös kansallisesti repivänä, repivänä niin, että tässä nämä ihmiset jotka vain haluavat parempaa elämää joutuvat Suomen politiikan pelinappuloiksi Putinia Venäjän toimien vuoksi. Tähän meidän ei tule taipua.
Yksi esille nostettu vaihtoehto on niiden rajanylitys paikkojen rajaaminen, joissa voi hakea kansainvälistä turvaa. Tässä tärkeintä on ottaa huomioon se miten voimme taata heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tosiasiallisen mahdollisuuden hakea kansainvälistä turvaa antamatta heille epärealistista odotusta tulevaisuudesta ja samaan aikaan varmistaa, että näitä ihmisiä ei käytetä hybridisodankäynnin välineenä. Olisi vastuutonta luoda tilanne, jossa ihmissalakuljettajat voivat valheellisilla väitteillä Suomen itärajan vuotamisesta ryövätä näiltä ihmisiltä omaisuuden ja saattaa heidät kammottavaan velkaan ja näin vielä vaikeampaan asemaan.
Suomi viime vuosina uusinut rajalakia ja muita asiaan liittyvää lainsäädäntöä. Tämän vuoksi olen taipuvainen ajattelemaan, että mikäli näemme, että tilanne rajalla todella kriisiytyy ja olisi todellinen uhka kansalliselle turvallisuudelle, on Suomella monenlaisia välineitä puuttua asiaa. Rajanylitystä voidaan rajoittaa tai pisteitä sulkea, jos se on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Kaikissa tilanteissa tulee huolehtia kuitenkin turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta kansainvälisten sopimusten mukaisesti.
Päivän selvää on kuitenkin se, että kyse on nyt siitä, että Putinin Venäjä yrittää törkeillä tempuilla, ihmisten haavoittuvaista tilannetta hyväksikäyttöjen, meidän hyvään tahtomme luottaen, kansallista yhteiskuntarauhaa tavoitteenaan sekoittaen puuttua Suomen rajaturvallisuuteen ja heiluttaa näin kansallista turvallisuutta.
Talvesta on tulossa pitkä ja kylmä, kuten vanha viisaus sanoo, parasta kannattaa toivoa, mutta pahimpaan tulee varautua.
—
Kirjoitusta täydennetty klo 16:00.