Itämeren suojeleminen onnistuu vain yhteistyössä maataloustuottajien kanssa

Suomen rannikkovedet ovat hälyttävässä tilassa. Vaikka Itämeren suojelusta on puhuttu ponnekkaasti jo vuosikymmeniä, kertovat sinilevälautat ja uimakelvoton merivesi siitä, kuinka suojelutoimet ovat olleet riittämättömiä. Itämeren ravinnekuormitusta on onnistuttu vähentämään pistemäisillä kuormituslähteillä, kuten jätevesien puhdistusta tehostamalla, mutta typen ja fosforin hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta on paikoin jopa lisääntynyt. Itämeri ja sen lajisto kärsii voimakkaasta rehevöitymisestä ja luontokadosta. Nykyinen tilanne on kestämätön ja pitkäjänteistä työtä ja resursseja Itämeren tilan parantamiseksi tarvitaan myös tulevalla hallituskaudella.

Vain toteuttamalla maatalouden vesiensuojelutoimenpiteitä niiden koko laajuudessa, on Itämeren rehevöityminen mahdollista saada kuriin fosforin osalta. Tämä edellyttää toimien kuten kipsikäsittelyn, tarkennetun lannoituksen, talviaikaisen kasvipeitteisyyden, kerääjäkasvien ja ja lannan prosessoimisen täysimittaista toteuttamista. Toimeen onkin tartuttu etenkin ympäristöministeriössä kuluneella hallituskaudella niin Saaristomeriohjelman kuin Vesiensuojelun tehostamisohjelman puitteissa. Ympäristöministeriö tukee viljelijöitä maanparannusaineiden, kuten kipsin käytössä. Kipsin levityksellä voidaan saavuttaa vuosittain jopa 90 tonnin vähennys fosforipäästöissä Saaristomeren valuma-alueella. Kipsin levitys on viljelijöille ilmaista. Tavoitteena on käsitellä yhteensä noin 100 000 peltohehtaaria kipsillä. 

Itämeren huonosta tilasta syytämme helposti muita Itämeren rantavaltioita, vaikka emme ole saaneet omia päästöjä kuriin. Rehevöitymisen kannalta erityisen huolestuttavassa tilassa on kaunis Saaristomeri. Itämeren suojelukomissio HELCOM on luokitellut Saaristomeren valuma-alueen yhdeksi Itämeren suurimmista kuormituslähteistä. Kyseessä on Suomen viimeinen jäljellä oleva hot spot -alue, sillä muut kuormituslähteet on onnistuttu poistamaan. Saaristomeren alueen korkea ravinnekuormitus johtuu pitkälti siitä, että alueelle on keskittynyt paljon eläintuotantoa, josta syntyvä lanta pitäisi saada paremmin hyötykäyttöön. Suomen ympäristökeskuksen itämerilaskurin mukaan keskivertosuomalaisen Itämeri-jalanjäljestä jopa 60 % muodostuu siitä, mitä löytyy lautaseltamme. Omaa Itämeri-jalanjälkeä voikin tehokkaasti pienentää vähentämällä liha- ja maitotuotteiden kulutusta ja suosimalla kasviperäistä ruokaa sekä kotimaista villiä kalaa. 

Suomalainen maatalous on kansamme elinehto ja tärkeä huoltovarmuustekijä, mutta myös samaan aikaan Itämeren suurin kuormittaja. Rehevöittävät ravinnepäästöt ovat suurimmilta osin peräisin maataloudessa käytettävistä lannoitteista ja eläintuotannossa syntyvästä lannasta, joihin varastoituneet ravinteet valuvat vesistöjämme pitkin Itämereen. Vajaa 70 % Itämeren ihmisperäisestä fosforikuormituksesta ja 50 % typpikuormituksesta on peräisin maataloudesta. Samaan aikaan valtaosa viljelijöistä kärsii tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta lannoitteiden hintojen rajusta noususta ja lannoitepulasta. On nurinkurista, että maataloutemme on niin riippuvaista ulkomaalaisista lannoitteista, kun meillä samaan aikaan päätyy liikaa ravinteita vesistöihin. Ongelma piilee siinä, että kotieläintuotanto ja kasvintuotanto ovat eriytyneet eri tiloille ja jopa eri puolille Suomea, eikä lantaa ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja sellaisenaan. Siksi tarvitaan tukea, neuvontaa ja kannustusta kierrätyslannoitteiden tuotantoon ja käyttöönottamiseen. Ympäristöhyödyn lisäksi kiertotalouslannoitteet ja maanparannusaineet parantavat myös maan kasvukuntoa ja lisäävät satoja.

Itämeren suojelu on kestävyyslaji. Merenpohjaan jo varastoituneita ravinteita on hidasta ja haastavaa saada pois hetkessä. Ilmastokriisi haastaa myös Itämeren suojelutyötä, kun voimakkaat sateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista mereen ja veden lämpeneminen lisää happikatoja merenpohjissa lisäten fosforin vapautumista sedimenteistä. Myös Itämeren pelastamisen kannalta ilmastokriisin torjuminen on välttämätöntä.

Vaadimme seuraavia toimenpiteitä Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi:

• Vesiensuojelun tehostamisohjelman sekä Saaristomeriohjelman toteuttamista on jatkettava nykyisessä laajuudessa myös tulevalla hallituskaudella.
• Jatketaan maanparannusaineiden kuten kipsin, rakennekalkin ja kuitulietteen levityksen tukemista vähintään nykyisessä laajuudessa vuoteen 2027 asti. 
• Puututaan ylilannoitukseen mahdollistamalla peltolohkokohtaisen ravinnetarvetiedon hyödyntäminen tiloilla. Lisätään neuvontaa täsmälannoituksesta ja jaetusta lannoituksesta, sekä lisätään tutkimusta nykyisten viljelykasvien ja -lajikkeiden ravinnetarpeesta. Selvitetään investointitukia täsmäviljelylaitteisiin.
• Edistetään peltojen kasvipeitteisyyttä lisäämällä viljelijöiden neuvontaa ympäristörkorvauksista, joita on mahdollista saada suojavyöhykkeistä, kerääjäkasveista sekä talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä. 
• Tuetaan biokaasun ja ravinnekierrätyksen edistämistä sekä lantafosforin siirtoa Saaristomeren valuma-alueelta hyödynnettäväksi tiloilla ja alueilla, joilla ravinteita tarvitaan.