Islannista mallia lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen

Hallitus on sitoutunut edistämään lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Islannissa jokaiselle 6–18-vuotiaalle lapselle ja nuorelle on tarjottu harrastusseteliä, jonka he ovat saaneet käyttää itse valitsemaansa harrastukseen.  Islannissa harrastusmahdollisuudet on tuotu koulupäivän yhteyteen. Toimisiko vastaava malli myös meillä? 

Hallituksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. Se on tärkeää, jotta vähävaraisten perheiden lapset eivät jää harrastusten ulkopuolelle. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa vähävaraisten perheiden nuorista ei osallistunut mihinkään maksulliseen harrastustoimintaan. Varakkaiden perheiden nuorista vain kolmannes ei ollut mukana missään maksullisessa harrastuksessa.

Vanhempien taloudellisen tilanteen vaikutus lapsen harrastuksiin on siis huomattava. Vähävaraisten perheiden lapset kokevat myös itse, että heillä on heikommat mahdollisuudet osallistua harrastuksiin kuin muilla lapsilla. Harrastusten ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteita ja altistaa kiusatuksi tulemiselle. 

Lapsia ja nuoria eriarvoistavan kehityksen on kerta kaikkiaan loputtava. Siksi hallitusohjelmassa on nyt sitouduttu tuomaan Suomeen Islannin harrastusmallia. Tavoitteena olisi parantaa käytännössä ja oikeasti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. 

Erityisesti alakouluikäisillä lapsilla koulupäivät ovat lyhyitä, ja lapsella voi kulua tunteja yksin kotona ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä kotiin. 

Harrastusmahdollisuuksien tuominen koulupäivän yhteyteen voisi vähentää perheissä kiireen tuntua ja toisi virikkeellistä tekemistä lapsille ja nuorille iltapäiviin. Samalla pitää huolehtia, ettei harrastusten tuominen kouluun kuormita opettajia. Suomeen sopivaa mallia voitaisiin hakea yhteistyössä eri toimijoiden kuten esimerkiksi järjestöjen ja nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa. 

Edellinen hallitus asetti tavoitteekseen taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tämä niin kutsuttu harrastustakuu jäi kuitenkin sanahelinäksi, sillä sen toimeenpanoon ei panostettu riittävästi. Nuorisotutkimusseurannselvityksen mukaan harrastustakuu toteutuu vain joka neljännessä kunnassa. 

Olen iloinen siitä, että istuvan hallituksen lupaus edistää lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia näkyy nyt myös konkreettisena rahana ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä. Tasavertaiset harrastusmahdollisuudet vahvistavat lapsen itsetuntoa ja osallisuutta ja vähentävät myös kiusaamista. Siksi harrastuksen takaaminen jokaiselle lapselle on hieno tavoite.