Ilmastotoimet etenevät Glasgow’ssa, mutta riittääkö se?

YK:n ilmastosopimuksen 26. osapuolikokous on osa pitkää jatkumoa, mutta samalla Glasgow’n ilmastokokous eroaa edeltäjistään olemalla ensimmäinen koronan jälkeisenä aikana. Täällä paikan päällä Glasgow’ssa tuntuu siltä, että tämä on ensimmäinen ilmastokokous, jossa ilmastotoimet ja päätökset tapahtuvat enemmänkin virallisen kokouksen ohessa kuin sen tuloksena.

Eri maiden ja maiden välisten liittoumien ilmoittamat ilmastotoimet herättävät toivoa: kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan nyt julkistetut toimet voivat rajoittaa ilmaston lämpenemisen jo 1,8 asteeseen. YK:n aiempi arvio nykyisten ilmastotoimien vaikutuksista oli 2,7 astetta. Edistys on siis merkittävää, jos eri maiden tekemät ilmoitukset todella johtavat nopeisiin toimiin.

Puutteistaan huolimatta Pariisin sopimus toimii

Glasgow on merkittävä virstanpylväs sen valvomisessa, että valtioiden ja talouselämän suunta muuttuu yhä nopeammin kohti päästövähennyksiä kaikkialla maailmassa. Glasgow’n kokous on Pariisin sopimuksen mukainen 5-vuotinen tarkastelupiste, jossa maiden on jätettävä aiempaa parempi ilmastositoumus ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi lähelle 1,5 astetta. Näitä sitoumuksia on nyt saatu eri muodossa eri mailta sekä myös maaryhmiltä. Tämä kertoo osaltaan siitä, että kaikista puutteistaan huolimatta Pariisin sopimus toimii: se pakottaa kaikki maat ilmoittamaan tavoitteistaan ja asettaa julkisen paineen ja kritiikin alle ne maat, jotka eivät tee omaa osaansa.

Esimerkiksi Intia ilmoitti tavoittelevansa hiilineutraaliutta vuoteen 2070 mennessä. Sen myötä jo noin 90 prosenttia maailman päästöistä tulee maista, joilla on tavoite hiilineutraaliudesta. Maaryhmien sitoumuksista merkittävimmät ovat yli sadan maan sopimus pysäyttää metsäkato 2030 mennessä sekä 48 maan sitoumus ajaa alas kivihiilen käyttö kehittyneiden maiden osalta 2030-luvulla ja kehittyvien maiden osalta 2040-luvulla. Moni maa on ilmoittanut fossiilisten käytön vähentämisestä energiantuotannossa ja puhtaiden energiamuotojen kasvattamisesta.

Yhteensä nämä toimet osoittavat, että suunta on selvä: talous siirtyy kohti vihreitä investointeja. Kysymysmerkki on, onko muutos riittävän nopeaa ja ovatko kaikki mukana murroksessa jo tällä vuosikymmenellä?

Lähivuosina on pystyttävä päästövähennyksissä parempaan

Suurin ristiriita on pitkän aikavälin tavoitteiden sekä viime vuosien toteutuneen päästökehityksen ja lähivuosien päätettyjen toimien välillä. Lähivuosina on pystyttävä parempaan. Jollemme saa ilmastopäästöjä pian voimakkaaseen laskuun, olemme käyttäneet koko 1,5 asteen mukaisen hiilibudjetin jo tällä vuosikymmenellä. Toisaalta optimisti sanoo, että pitkän aikavälin tavoitteet ovat jo johtamassa aloitteellisten ihmisten ja yritysten toimintaan kaikkialla maailmassa, mikä auttaa ylittämään lyhyen aikavälin tavoitteiden köykäisyyden. Muutos on jo käynnissä.

Tärkein auki oleva asia on se mitä Glasgown kokous päättää 5-vuotisen tarkastelupisteen sitovuudesta ja lähivuosien lisätoimista. EU-komissio ja edistyksellisten maiden ryhmä ajaa sitä, että nyt annettujen sitoumusten riittävyys arvioidaan ensi vuoden kokoukseen mennessä ja tarvittaessa voidaan edellyttää lisäsitoumuksia jo lähivuosina, jos toimet havaitaan puutteellisiksi. Ilman tällaista päätöstä Pariisin sopimuksen mukainen seuraava tarkastelupiste on vuonna 2025 ja se koskisi sitoumuksia 2030-luvulla, joten siinä tapauksessa 1,5 asteen tavoite karkaa käsistämme. Siksi Glasgow’n kokouksen lopputulos on tärkeä: pystymmekö velvoittamaan maita tekemään vielä enemmän lähivuosina? Ilman tällaista päätöstä ilmastokriisin hallinta jää virallisten tavoitteiden ylisuorittamisen varaan.

Yrityksiltä tarvitaan edelläkävijyyttä, ei viherpesua

Ilmastokokouksessa on yhä läsnä niin vanha kuin uusi maailma: fossiilitalouden yritykset ovat kokouksen isoja sponsoreita ja osallistujia, jotka yrittävät myydä fossiilisia polttoaineita ja erityisesti maakaasua yhä ”siirtymäratkaisuna” ilmastokriisiin, välttämättömänä osana vaikkapa vetytalouden kehittämistä.

Tällaiset häpeilemättömät viherpesupuheet on paljastettava ja torjuttava, ja siinä auttaa merkittävästi laaja kansalaisjärjestöjen ja aktivistien osallistuminen ilmastokokoukseen. Ilman sitä läpivalaisua olisimme entistäkin pahemmassa pulassa, sillä kansalaisjärjestöjen aktiivisuus lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja päättäjien asettamista tilille linjauksistaan.

Toisaalta paikalla on myös yrityselämästä niitä, jotka esittävät ja kehittävät aidosti puhtaita ratkaisuja talouden uudistamiseen. Tässä joukossa suomalaistenkin yritysten kannattaa olla, sillä edelläkävijät saavat markkinat, vaikka fossiilitalous yrittää puolustaa mennyttä valta-asemaansa.

Ilmastokriisiä ei ratkaista yksin kokouksissa

YK:n ilmastokokoukset ovat epätäydellisen kansainvälisen järjestelmän yritys hallita epätäydellistä talouttamme siten, että voimme torjua oman lajimme ja koko maapallon ekosysteemien tulevaisuutta uhkaavan ilmastokriisin täydessä laajuudessaan.

Tällä viikolla ministerit neuvottelevat Glasgow’ssa mm. ilmastorahoituksen tulevaisuudesta köyhempien maiden auttamisessa yli hiili-intensiivisen vaiheen, ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittojen ja vahinkojen korvaamisen mekanismista, markkinamekanismien hyödyntämisestä toisessa maassa tehdyissä päästövähennystoimissa, fossiilisten polttoaineiden tukien lopettamisesta ja käytön vähentämisestä sekä luonnon monimuotoisuuden paremmasta huomiomisesta osana ilmastotoimia. Näistä neuvotteluista ei odoteta suuria läpimurtoja, mutta jonkinlaista edistystä kuitenkin.

On jo nyt selvää, että vastaus ilmastokriisin ratkaisemiseen ei synny yksinään näissä kokouksissa. Vastaus elää ihmisissä ja ihmisten yhteisöissä: aktivisteissa, kuluttajissa, äänestäjissä, kansalaisissa, yrityksissä, yliopistoissa – aivan jokaisessa meistä.

Ilmastokokouksen päätökset paranevat sitä mukaa kun ihmiset vaativat päättäjiltä enemmän ja kun joka tasolla tehdään enemmän ilmastonsuojelun puolesta. Ihmisten vaatima muutos on jo alkanut niin politiikassa kuin taloudessa, ja se herättää toivoa. Mutta työtä on vielä paljon edessä.