Ilmastokriisin selättämiseksi on ratkaisuja – tarvitaan tahtoa

Hämmennyn joka kerta kun kuulen eduskunnassa puheenvuoroja, joissa ilmastokriisin uhkaa ei oteta tosissaan. En voi olla miettimättä, että eivätkö nämä kansanedustajat ole nähneet esimerkiksi uusimpia uutisia Espanjasta? Eivätkö he poliitikkoina halua kantaa vastuutaan siitä, että Suomessa ei tulevaisuudessa nähdä vastaavia tuhoja? Eikö heitä todella hätkäytä nähdä, miten ihmiset menettävät läheisiään, kotejaan ja elinkeinojaan niinkin lähellä kuin Espanjassa? Eivätkö he edes halua välttää sellaisia luonnontuhojen aiheuttamia massiivisia kustannuksia, joita nytkin Espanjassa sekä valtio että yksittäiset ihmiset joutuvat ottamaan harteilleen?

On tieteellisesti todistettu fakta, että ilmastokriisin myötä sään ääri-ilmiöt yleistyvät, ja Espanjan tulvien kaltaisisista luonnonkatastrofeista voi pahimmillaan tulla arkipäivää. Suomessa mitattiin kesällä ennätysmäärä hellepäiviä, ja tänä syksynä kotimaassamme on todistettu historian ensimmäiset tuulen hirmumyrskylukemat.

Kyse ei ole enää kaukaisista tulevaisuuden kuvista, eikä kyse varsinkaan ole pelottelusta. Jo nyt ihmisiä menettää henkensä, terveytensä, kotinsa, omaisuutensa tai elinkeinonsa ilmastokriisin seurauksena, joten on vaikea ymmärtää, mitä maailman päättäjät yhä odottavat? Ei auta todeta, että paljon jo tehdään kun ei tehdä tarpeeksi.

Se on äärettömän turhauttavaa ennen kaikkea siksi, että asioiden ei tarvitsisi mennä näin.

Tässä ajassa on enemmän tieteen ja teknologian tarjoamia ratkaisuja keinoiksi torjua ilmastokriisiä ja vähentää päästöjä kuin koskaan aiemmin. Nyt tarvitaan vain toimia. Kyse on turvallisuudesta – ja silti sitä ei oteta vakavasti.

Juuri nyt käynnissä olevassa YK:n ilmastokokouksessa maiden tulisi saada sovittua ilmastorahoituksesta. Siitä, jonka perään presidentti Stubb upeasti kokouksen puheenvuorossaan peräänkuulutti, mutta jota Orpon hallitus samaan aikaan Suomessa leikkaa hallituskautensa aikana jopa satoja miljoonia.

Puheiden ja tekojen ristiriita ei ole omiaan ylläpitämään Suomen mainetta edelläkävijänä ja ennakoitavana maana ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen. Se on sääli, sillä sen lisäksi, että se voi horjuttaa Suomen painoa-arvoa kansainvälisissä neuvotteluissa, voi se heikentää houkuttelevuutta myös vihreiden investointien näkökulmasta. Ja kyllä, se on ylipäätään lähtökohtaisesti vastuutonta politiikkaa.

Hallituksen linja on lähinnä yhdessä asiassa linjakas: nimittäin siinä, etteivät puheet ja teot kohtaa. Siinä missä ilmasto- ja ympäristöministeri Mykkänen kertoo Suomen kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta, sanovat asiantuntijat Suomen liikkuvan täysin väärään suuntaan: Orpon hallitushan lisää tietoisesti päästöjä. Päätökset esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen heikentämisestä, ympäristölle haitallisten yritystukien säilyttämisestä sekä bensaveron laskemisesta ovat paitsi hölmöjä taloudellisesti niin täysin vastuuttomia ilmastotyön kannalta.

Suomella on kuitenkin erinomaisia virkamiesneuvottelijoita Pakun ilmastokokouksessa ja Suomi neuvottelee osana EU:ta. Euroopan Unionin merkitys korostuukin nyt, kun Trump voitti Yhdysvaltain vaalit ja ilmastopolitiikankin osalta näkymät ovat synkät. EU:n rooli ja neuvottelut Kiinan kanssa ovat merkittävässä roolissa. EU:n ja Suomen kanta perustellusti kokouksessa onkin, että Kiina siirtyisi myös maksajamaiden joukkoon, johon se ei ole aiemmin lukeutunut. Kiinan lisäksi esimerkiksi rikastuneet öljymaat kuten Saudi-Arabia tulisi saada puhutuksi ilmastorahoituksen maksajien riviin.

Kansainvälisessä kokouksessa tulisi siis päästä sopuun siitä, miten kansainvälistä ilmastorahoitusta kerätään, jotta voidaan torjua ilmastonmuutosta siirtymällä pois fossiilisista polttoaineista, sopeutua ilmastonmuutokseen esimerkiksi infran, elinkeinojen ja esimerkiksi varoitusjärjestelmien kehittämisen avulla sekä paikata jo tapahtuneita tuhoja.

Oleellista on, että ilmastorahoitus tulisi kohdentua vielä nykyistä paremmin köyhimmille valtioille saastuttaja maksaa -periaatteella.

Ilmiselvää on, että sitä kalliimmaksi – ja vaarallisemmaksi – tilanne menee mitä pidempään hidastellaan eikä tehdä riittäviä toimia.