Iiris Suomelan ryhmäpuhe 28.6.2021

Juhannus tarjosi monille pitkään kaivatun valopilkun keskelle hiipuvaa pandemiaa. Itse pääsin aloittamaan juhannuksen vieton parhaalta mahdolliselta paikalta: Tampereen Ratinan rokotuspisteeltä. Juhlan tuntu sekottui valtavaan helpotukseen, kun odotin vuoroani ikätoverieni sekä toista annosta odottavan vanhemman väen kanssa.

Vaikka rokotukset ovat vielä kesken, niiden teho näkyy sairaaloissa helpotuksena jo nyt. Näiden pelastettujen ihmishenkien äärelle on syytä pysähtyä hetkeksi, vaikka paljon työtä on vielä tehtävänä.

Viime viikon tapahtumat osoittavat myös, että koronakriisi ei ole ohi Suomessa ennen kuin kriisin torjunnassa on päästy riittävän pitkälle kaikkialla maailmassa. Vastuullisuus ja varovaisuus on yhä tarpeen.

Korona ajoi yhteiskunnan ja sitä myötä talouden syvään kriisiin, josta alamme nyt pikkuhiljaa toipua. Talouden kehitys näyttää lupaavalta: valtiovarainministeriö ennustaa tuleville vuosille noin 2,5 prosentin kasvua.

Nähdäkseen koko kuvan on kuitenkin katsottava lupaavien taloustilastojen taakse. Korona on vienyt valitettavan monelta työn, toimeentulon tai jopa rakkaan läheisen hengen. Näitä haavoja ei muutamassa kuukaudessa paranneta. Koulujen, opiskelupaikkojen ja harrastusten sulkeminen on osunut kovaa etenkin lapsiin ja nuoriin. Neuvolakäyntejä on peruttu, terapia-aikoja lykätty ja nuorisotiloja suljettu.

Tuhannet suomalaiset kaipaavat edelleen apua ja tukea kriisistä toipumiseen. Useampi kuin joka kolmas suomalainen on kuormittunut. Mieli ry:n kyselyn mukaan lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia pandemiasta johtuen. 

Erityisen rajusti korona on osunut nuoriin. Alle 25-vuotiaista peräti kolme neljästä (75 %) on havainnut itsessään tai lähipiirissään uupumusta. Korona-aikaan psykiatrisen hoidon tarve kasvoi rajusti, jolloin pahimmillaan nuoret potilaat joutuivat nukkumaan sairaalaosastojen lattioilla patjoilla. Yksi kriisiajan hirvittävimmistä ilmiöistä oli nuorten tekemän ja kokeman väkivallan lisääntyminen.

On selvää, ettei apua tarvitsevia voida jättää yksin. Nyt on aika vahvistaa turvaverkkoja ja rakentaa uutta – ei leikata ja kurjistaa. Koronan pahentama mielenterveyden kriisi on pysäytettävä. Muuten tällä maalla ei ole tulevaisuutta.

Jo nyt mielenterveysongelmat ovat yleisin syy työkyvyttömyyteen sekä sairaspoissaoloihin. Alle 30-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Näin ei voi jatkua. Tämän kansantaudin hinta on liian kova niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Siksi tulevina vuosina panostamme oppilas- ja opiskelijahuoltoon, työhyvinvointiin ja mielenterveyteen. Hoitotakuun myötä jatkossa jokainen pääsee viikossa hoitoon – oli ongelma sitten kehossa tai mielessä. Tavoitteena on puolittaa mielenterveyden takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä tällä vuosikymmenellä. Näin saadaan pidettyä tuhansia suomalaisia työkykyisinä.

Koronakriisi ja sen rajut jäljet ovat osoittaneet hyvin elävästi, miksi katastrofeja kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään kaikin mahdollisin keinoin. Ennaltaehkäisy on monta kertaa tehokkaampaa, halvempaa ja inhimillisempää kuin tuhojen korjaaminen jälkikäteen. Mitä aiemmin aloittaa, sitä paremmin saa tuhot torjuttua.

Koronakriisin ongelma oli, että sitä ei osattu ennakoida kunnolla. Ilmastokriisin kohdalla on toisin. Me olemme tienneet jo pitkään, että jos ilmaston kuumenemista ei torjuta, koko ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna. Tuoreet uutiset kansainvälisen ilmastopaneelin tulevasta raportista vain vahvistavat tätä viestiä. Pitämällä ilmaston kuumeneminen alle 1,5 asteessa voidaan säästää satoja miljoonia ihmishenkiä.

Nyt olemme menossa kohti kolmen asteen kuumenemista, mikä syöksisi meidät kohti syvää kriisiä. Onneksi tämä kohtalo ei ole vääjäämätön vaan voimme valita toisin. Voimme valita elämän. Meillä on jo tarvittava tieto ja teknologia – tarvitaan vain toimia, ja jokainen toimi todellakin tarvitaan, sillä meillä on kiire. Syyttelyn, vastuun välttelyn ja vitkastelun aika on nyt ohi.

Meidän on vähennettävä päästöjä ja köyhyyttä samaan aikaan. Näin rakennamme Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin hyvinvointivaltion. Jatkossa päästöjä voi syntyä vain yhtä paljon kuin mitä meidän metsämme ja suomme pystyvät sitomaan.

Näin hallituskauden puolivälissä olemme tehneet puolet tarvittavista päästövähennyksistä. Se ei vielä riitä. Siksi on hyvä, että toinen puoli sovituista päästövähennyksistä on jo valmisteilla syksyn päätöksiä varten.

Emme tavoittele päästöjen nollaamista siksi, että muutos tulisi helposti, nopeasti tai ilmaiseksi. Valitsimme tämän tavoitteen, jotta elämä voisi jatkua; jotta myös tämän päivän lapsilla olisi tulevaisuus.

Yhden suuren loikan sijaan tarvittava muutos koostuu miljoonista pienistä askeleista. On varmistettava, että eteenpäin astuva saa vanhan tilalle jotain uutta – mielellään jotain entistä parempaa. Siksi tätä reilua muutosta tuetaan EU:n elpymispaketin kautta yhteensä yli miljardilla eurolla tulevina vuosina. Muutos ei nimittäin ole sama asia kuin luopuminen. Tämä näkyy jo nyt niissä lukuisissa kunnissa, joissa tuulivoiman tuomat verotuotot rahoittavat ison osan kuntalaisten palveluista.

Reilu muutos vaatii talouden rakenteiden muuttamista. Ei voi olla niin, että saastuttamalla ja ihmisoikeuksia polkemalla pääsee siitä, mistä aita on matalin. Aita on remontoitava niin, että jatkossa kestävä toiminta kannattaa aina. Saastuttamisen tukemisen on loputtava. Kansainvälisesti murros on käynnissä jo nyt. Jo nyt ilmastonmuutos saa jopa Yhdysvaltain kovimmat kapitalistit siirtämään rahansa pois saastuttajilta, ja presidentti Joe Bidenin koronaelvytys kiihdyttää tätä siirtymää entisestään.

Talouden murros on siis jo täällä. Koronan jälkeen maailmaa rakennetaan uudelleen kestävämmälle pohjalle. Me voimme valita, että olemmeko mukana vai jäämmekö jälkeen. Tämän hallituksen valinta on selkeä, kuten myös tämä julkisen talouden suunnitelma osoittaa: me tartumme toimeen.

Me emme tee sitä ensisijaisesti itsemme vaan lasten ja tulevien sukupolvien tähden. He eivät saa vielä äänestää, joten on meidän velvollisuutemme puolustaa heidän tulevaisuuttaan.

Kuten olen jo joskus aiemminkin todennut, uskon ja luotan, että tämä velvollisuudentunto yhdistää meitä kaikkia. Uskon esimerkiksi jokaisen vanhemman ja isovanhemman tahtovan lapsilleen ja lastenlapsilleen pelkkää hyvää. 

Siksi tästä maasta on tehtävä maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio. Se ei tapahdu helposti, hätäisesti tai ilmaiseksi, mutta silti se on tehtävä. Se on meidän velvollisuutemme lapsia ja tulevia sukupolvia kohtaan.