Iiris Suomelan ryhmäpuhe 19.4.2022

Pääsiäisen aikaan tuli kuluneeksi kolme vuotta tämän eduskunnan valinnasta. Nyt nuo vuoden 2019 keskustelut ja etenkin huolet tuntuvat jo hyvin kaukaisilta.

Tämä eduskunta oli tuskin ehtinyt aloittaa työnsä ennen kuin Suomi jo siirtyi poikkeusoloihin koronapandemian myötä.

Aluksi pandemian toivottiin päättyvän nopeasti. Toisin kävi: kaksi vuotta myöhemmin tauti jyllää yhä ja on ehtinyt tappaa jo puoli miljardia ihmistä ympäri maailman.

Rokotteiden myötä moni ehti jo huokaista helpotuksesta. Valitettavasti se oli ennenaikaista. 24. helmikuuta venäläiset panssarivaunut vyöryivät Ukrainan rajan yli. Maailma muuttui jälleen kerran, eikä tälläkään kertaa parempaan suuntaan.

Tänään on Venäjän hyökkäyssodan 55. päivä. Ukrainalaiset ovat joutuneet kokemaan sodan kaikki kauhut ilmaiskuista siviilien murhiin ja raiskauksiin. Butšassa sotarikosten tutkijat kaivavat auki joukkohautoja ja käyvät läpi autoja, joihin on tapettu kokonaisia pakoon pyrkiviä perheitä.

Suomalaiset eivät tällaista hyväksy. Eilen yli 6000 ihmistä kokoontui ilmaisemaan tukensa ukrainalaisille ja vaatimaan Venäjän raa’an hyökkäyssodan loppua.

Monella tapaa koskettava mielenosoitus päättyi huutoon ”Suomi voi tehdä enemmän”. Tähän on helppo yhtyä. Aseapua on jatkettava, pakolaisia autettava ja taloudelliset siteet Venäjään katkaistava. Emme voi jatkaa tämän julman hyökkäyssodan rahoittamista.

Isoin haaste on venäläinen fossiilinen energia, josta Eurooppa on edelleen riippuvainen. Ennen sotaa yli 60 % Venäjän vientituloista tuli energiasta. Tämä tulolähde on tyrehdytettävä.

Lyhyellä aikajänteellä fossiilienergiaa ostetaan Venäjän sijaan muualta. Kyse on kuitenkin vain laastarista. Tämä pätee, vaikka ei piittaisi päästöistä pätkän vertaa. Ensinnäkin fossiilienergian hintalappu on hyvin korkea. Toiseksi monet korvaavista kauppakumppaneista eivät ole paljoa Venäjää parempia.

Turvallisinta ja järkevintä on korvata fossiilienergia kotimaisella uusiutuvalla energialla. Mitä useamman talo lämpiää tai auto kulkee kotimaisen energian voimin, sitä varmemmin pärjäämme myös tulevissa kriiseissä.

Siksi tämä hallitus tukee siirtymää kohti vähäpäästöistä Suomea yli kahdella miljardilla eurolla tulevina vuosina. Yhtenä tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi voi säästää arjen kuluissa vaihtamalla öljykattilan maalämpöön tai diesel-auton sähkö- tai kaasuautoon.

Moni kaipaa kipeästi apua jo tänään. Nopein tapa auttaa on korottaa sosiaaliturvaa ja keventää pienimpien tulojen verotusta. Näin tämä hallitus onkin toiminut. Nyt teemme vielä sosiaaliturvaan ylimääräiset indeksikorotukset, joiden myötä elinkustannusten nousu huomioidaan tuissa tavallista nopeammin.

Tarvitaan myös uusia toimia. Vihreät on esittänyt esimerkiksi suoraa tukea maalla asuville pienituloisille suomalaisille. Hallitus käynnisti selvityksen asiasta jo helmikuussa, ja nyt Ukrainan sodan myötä kiire on entistäkin kovempi.

Mallia tukiin voi hakea muualta Euroopasta. Esimerkiksi Saksa päätti maksaa satojen eurojen kertakorvauksia ihmisille energiakriisin myötä. Tämän energiarahan lisäksi Saksa laskee joukkoliikenteen kausilippujen hintaa väliaikaisesti yhdeksään euroon kuukaudessa. Suunnan pitäisi olla sama myös Suomessa.

Koronakriisistä nouseva Suomi tarvitsee ratkaisuja monia aloja riivaavaan osaajapulaan.

Jokaiselle on varmistettava vähintään toisen asteen koulutus, mitä oppivelvollisuuden pidentäminen ja panostukset opiskelijahuoltoon helpottavat merkittävästi. Myös korkeakouluille on varmistettava riittävä rahoitus.

Vihreät lähti hallitukseen perumaan viime vuosien rajuja koulutusleikkauksia. On ilo todeta, että tämä tavoite on todellakin toteutunut.

Koulutuksen lisäksi panostamme myös tieteeseen ja tutkimukseen. Vain siten Suomen talous selviää alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Koronakriisi osoitti, miten riippuvaisuus muusta maailmasta tekee meistä hyvin haavoittuvaisia. Kun tehtaat seisoivat Aasiassa ja merikonteista oli pulaa, korvaavia osia ja tuotteita oli vaikea löytää. Tietokonetta, autoa tai pyörää saattoi joutua odottamaan kuukausikaupalla.

Emme ei voi jäädä kehityksestä jälkeen. Etenkään ihmisoikeuksia polkevasta ja uiguureita vainoavasta Kiinasta me emme voi jäädä riippuvaisiksi.

Panostukset koulutukseen ja tutkimukseen ovat välttämättömiä Suomen kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja riippumattomuuden vahvistamiseksi. Onneksi kaikki puolueet ovat sitoutuneet siihen, että TKI-rahoitus nostetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tästä on pidettävä kiinni.

Osaajapula on vakavimmillaan sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä varhaiskasvatuksessa, missä se ei ratkea pelkästään koulutuspaikkoja lisäämällä.

Näiden alojen palkkakuoppa on korjattava. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat palkoista, mutta riittävän rahoituksen takaaminen on poliitikkojen tehtävä. Suomi tarvitsee palkkatasa-arvo-ohjelman, jotta pystymme turvaamaan ihmisten hengen, terveyden ja hyvinvoinnin jatkossa. Tätä elintärkeää työtä tekevät ammattilaiset ansaitsevat työstään palkan, jolla tulee toimeen.

He hoitavat meidän lapsiamme, kun me olemme töissä. He turvaavat niin uuden elämän syntymän kuin ihmisarvoisen vanhuuden. Viime kädessä heidän tehtävänsä on pelastaa meidät, jos me ikinä joudumme hengenvaaraan.

Harva meistä olisi täällä tänään ilman heitä. Minä en ainakaan olisi. Me tarvitsemme heitä. Siksi henkilöstöpula on ratkaistava.

Viime vuosina on odotettu toistuvasti “uutta normaalia”. Lienee aika myöntää, ettei sellaista välttämättä tule, vaan saatamme jatkossakin kulkea kriisistä toiseen. Talouspolitiikan tehtävä on tukea ja edistää näiden kriisien ratkaisua. Terveys, turvallisuus ja elinkelpoinen maapallo ovat perusedellytyksiä ihmiselämälle ja sitä myötä myös talouden toiminnalle. On korkea aika tunnistaa tämä kaiken politiikan lähtökohdaksi.