Iiris Suomelan puhe Vihreiden puoluekokouksessa Joensuussa 21.5.2022

Onpa ihana nähdä teitä kaikkia kasvotusten näin kolmen vuoden tauon jälkeen!
Vihdoin olemme täällä.

Niistä “ensi vuonna nähdään Joensuussa” – videoista alkoi tulla jo hieno perinne,
mutta ehkä hyvä, että se perinne päättyy ja olemme vihdoin täällä.
Tätä on todellakin odotettu.

Minulla ei ole sukua Itä-Suomessa,
joten olen käynyt täällä ensimmäistä kertaa vasta täysi-ikäisenä Ilosaarirockin myötä.
Marian sijaisuuden myötä seutu on tullut tutuksi kampanjoinnin kautta.
Yksi aluevaalikiertueen kohokohdista oli Lappeenrannasta Kuopioon ulottunut neljän maakunnan matka,
johon kuului mm. täällä Joensuussa lämmitetyllä kävelykadulla kampanjointi.
Se jos jokin ilahdutti keskellä sydäntalvea!

Meidän perheen arjessa Itä-Suomi ja varsinkin Saimaa on läsnä päivittäin.
Viime kesänä vein lapselle tuliaisiksi norppalelun,
kun tulin kotiin Savonlinnan luontoelokuvafestivaaleilta.
Siitä asti lapsi onkin nukkunut yönsä äitiyspakkauksen pehmolelun ja saimaannorpan kanssa.

Lapsi on suuri norppien ystävä: yksi hänen suosikkikirjoistaan on tietokirja saimaannorpista.
Verkkokalastuksen ongelmat, Saimaan maantiede ja lajikadon torjuminen ovat vielä vähän haastavia konsepteja 1,5-vuotiaalle,
mutta hän katselee mielellään kirjan kuvia: norpat, lokit, ahvenet, hauet ja kiisket.
Hän tietää mitä lokki sanoo, vaikka ei osaakaan vielä sanoa “kraa”.
Kirjasta on myös katsottu yhdessä moneen kertaan, missä Joensuu sijaitsee.

Kirja saimaannorpasta saa pohtimaan,
että miltä Suomi näyttää, kun lapseni on aikuinen
– saatikka silloin, kun hän pääsee eduskunnan keski-ikään eli 49 ikävuoteen.
Silloin ollaan vuodessa 2069.
Minä olen ehkäpä isoäiti tai peräti isoisoäiti, kuten oma mummini on nyt 75-vuotiaana.
Miltä maailma näyttää silloin?
Mitkä eläimet ja kasvit ovat kuolleet sukupuuttoon?
Mitkä kaikki saarivaltiot ja rannikkoalueet ovat hukkuneet mereen
– vai olemmeko onnistuneet hidastamaan ilmastokriisiä ajoissa?
Ovatko tasa-arvo ja ihmisoikeudet edenneet maailmalla vai ottaneet takapakkia?

Ennen kaikkea mietin, että mitä vastaan,
jos lapseni tai lastenlapseni kysyvät tuolloin,
mitä minun sukupolveni teki ilmastokriisin ja lajikadon torjumiseksi.
Mitä tein, jotta saimaannorppa ja naali eivät olisi lastenlapsilleni luonnonhistoriaa vaan osa elävää todellisuutta?
Voinko sanoa, että minä tein kaikkeni?

Vihreät on olemassa, jotta voisimme kaikki vastata kyllä;
jotta jättäisimme maailman lapsilleni ja lastenlapsilleni paremmassa kunnossa kuin missä se on nykyisiin.
Tämä ajatus saa jatkamaan töitä paremman maailman eteen silloinkin,
kun vastamäki on jyrkkä, ulkona sataa räntää ja tuhat vaaliesitettä odottaa jakajaansa.

Sen takia me teemme tässä hallituksessa historiallisen paljon ilmaston ja luonnon suojelemiseksi.
Uusi luonnonsuojelulaki, 100 miljoonaa lisää rahaa luonnonsuojeluun,
historialliset määrät ennallistettuja ja suojeltuja soita;
maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio.

Luonnonsuojelulain uudistus tuotiin eduskunnan käsittelyyn tällä viikolla.
Lähes satavuotiasta lakia on uudistettu vain kerran aiemmin,
mikä kuvaa uudistuksen merkittävyyttä.
Iso kiitos tästä kuuluu ympäristö- ja ilmastoministereille Krista Mikkoselle ja Emma Karille.

Eduskunnan keskustelussa eräs keskustalainen kansanedustaja kertoi,
mitä hän on oppinut luonnon suojelemisesta ja kunnioittamisesta omalta isoisältään,
joka oli maanviljelijä.
Emma aloitti vastauksensa ministerinä kertomalla omasta isoisästään.
Isoisä oli kalastaja, jolta kalalajien katoaminen Itämerestä uhkasi viedä elinkeinon.
Tämän kaiken myötä Emmasta tuli luonnonsuojelija.

Nämä maanviljelijöiden ja kalastajien kokemukset kuvaavat,
miten me olemme todella luonnon armoilla
Kaikki mitä me tarvitsemme elääksemme on lopulta peräisin luonnosta.
Ilman luontoa ei ole mitään – ei varsinkaan ruokaa.
Luonnonsuojelussa on siis pohjimmiltaan kyse elämän edellytysten jatkumisesta maapallolla.

Siksi luonnonsuojelulain uudistus oli todellakin tarpeen.
Suomen luonnon tila on hälyttävä.
Joka yhdeksäs laji on uhanalainen.
Lähes puolet luontotyypeistämme on uhattuna.

Mikä kaikki sitten muuttuu uuden lain myötä?

Malminetsintä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa kielletään.
Yksittäisten lajien sijaan suojelemme jatkossa myös uhanalaisia luontotyyppejä,
joita löytyy niin metsistä, soilta, perinneympäristöistä, Itämerestä kuin tuntureiltakin.

Luontohaittojen kompensaatiolle luodaan viranomaisten valvomat standardit.
Näin ihmisen toiminnasta luonnolle yhtäällä aiheutunut haitta voidaan hyvittää lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla.

Näin tehtiin esimerkiksi Tampereen ratikan kohdalla:
suojelimme luontoa toisaalla, kun joistain luontokohteista jouduttiin kiskojen tähden luopumaan.
Nyt ratikka kuljettaa jääkiekon MM-kisaturisteja ja tarjoaa yhä useammalle vaihtoehdon omalle autolle.

Vaihtoehtoja nyt todellakin tarvitaan.
Viimeistään Ukrainan sodan myötä kävi selväksi,
että fossiilienergiasta on päästävä eroon.
Emme voi nimittäin jatkaa Venäjän julman hyökkäyssodan rahoittamista.
Valtaosa Venäjän vientituloista tulee nimenomaan energiasta.
Ennen sotaa esimerkiksi Suomen öljystä 90% tuli Venäjältä.

Näin ei voi jatkua.
Onneksi olemme pyrkineet fossiilienergiasta eroon jo pidempään.
Muuten olisimme nyt paljon vaikeammassa tilanteessa.
Venäjä katkaisi maakaasun tulon Suomeen ja saattaa toimia samoin myös laajemminkin.

Avainkysymys on, että millä venäläinen fossiilienergia korvataan jatkossa.

Lyhyellä aikavälillä korvaavaa energiaa hankitaan sen mukaan mitä on saatavilla.
Turvallisinta, tehokkainta ja järkevintä on kuitenkin
korvata venäläinen fossiilienergia kotimaisella uusiutuvalla energialla.
Mitä useamman talo lämpiää tai auto kulkee kotimaisen energian voimin,
sitä varmemmin pärjäämme myös tulevissa kriiseissä.

Kaikista typerintä olisi juosta nyt toisen hirmuvaltiaan syliin.
Saudi-Arabian tai Venezuelan varaan ei voi laskea Euroopan tulevaisuutta.

Siksi tämä hallitus tukee siirtymää kohti vähäpäästöistä, energiaitsenäistä Suomea melkein kahdella miljardilla eurolla tulevina vuosina.
Paketin yhtenä tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi voi säästää arjen kuluissa vaihtamalla öljykattilan maalämpöön tai diesel-auton sähkö- tai kaasuautoon.
Samalla vauhditetaan tuulivoiman rakentamista, edistetään vetytalouteen siirtymistä ja sähköistetään teollisuutta.

Venäläisestä fossiilienergiasta luopuminen tapahtuu nyt poikkeuksellisen kovalla vauhdilla.
Hintojen raju nousu osuu kovaa erityisesti pienituloisiin.
Ihmisiä on tuettava tässä kriisissä.
Tähän vihreät on esittänyt laajaa keinovalikoimaa – esim. suoraa rahallista tukea maalla asuville pienituloisille suomalaisille energiarahan muodossa.

Nopein tapa auttaa on keventää pienimpien tulojen verotusta ja korottaa sosiaaliturvaa, kuten olemme juuri tekemässä.
Ylimääräinen indeksikorotus nostaa niin pienimpiä eläkkeitä kuin työttömyysturvaa ja opintorahaa.

Mallia ihmisten tukemiseen voi hakea muualta Euroopasta.
Esimerkiksi Saksa päätti maksaa satojen eurojen kertakorvauksia ihmisille energiakriisin myötä.
Tämän energiarahan lisäksi Saksa laskee joukkoliikenteen kausilippujen hintaa väliaikaisesti yhdeksään euroon kuukaudessa.
Suunnan pitäisi olla sama myös Suomessa.
Olemmekin tukeneet joukkoliikennettä mittavasti niin koronan kuin Ukrainan sodan myötä.
Viimeksi eilen julkistimme uuden tukipaketin.

Energiaitsenäisyyden lisäksi nyt on aika vahvistaa suomalaisten osaamista,
jotta pärjäämme jatkossa paremmin keskellä alati kiristyvää kansainvälistä kilpailua.
Koulutukseen panostaminen on myös keskeistä talouden ja työllisyyden vahvistamisen kannalta.

Jokaiselle on varmistettava vähintään toisen asteen koulutus,
mitä maksuton toinen aste, oppivelvollisuuden pidentäminen ja panostukset opiskelijahuoltoon helpottavat merkittävästi.
Asia on tärkeä, sillä pelkän peruskoulun varassa on hyvin vaikea löytää töitä.

Suomessa on tällä hetkellä miltei puoli miljoonaa työikäistä ihmistä,
joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen koulutus.
Jos heillä kaikilla olisi vähintään toisen asteen tutkinto ja sen mukainen työllisyysaste,
Suomessa olisi laskennallisesti yli 100 000 työllistä enemmän.
Tämä hyödyttäisi julkista taloutta noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

Myös korkeakouluille on varmistettava riittävä rahoitus.

Vihreät lähti hallitukseen perumaan viime vuosien rajuja koulutusleikkauksia.
On ilo todeta, että tämä tavoite on todellakin toteutunut.

Koulutuksen lisäksi panostamme myös tieteeseen ja tutkimukseen.
Vain siten Suomen talous selviää alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
Koronakriisi osoitti, miten riippuvaisuus muusta maailmasta tekee meistä hyvin haavoittuvaisia.
Kun tehtaat seisoivat Aasiassa ja merikonteista oli pulaa,
korvaavia osia ja tuotteita oli vaikea löytää.
Tietokonetta, autoa tai pyörää saattoi joutua odottamaan kuukausikaupalla.

Emme voi jäädä kehityksestä jälkeen tai tukea epäeettistä toimintaa.
Etenkään ihmisoikeuksia polkevasta ja uiguureita vainoavasta Kiinasta me emme voi jäädä riippuvaisiksi.

Panostukset koulutukseen ja tutkimukseen ovat välttämättömiä
Suomen kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja riippumattomuuden vahvistamiseksi.
Onneksi kaikki puolueet ovat sitoutuneet siihen,
että TKI-rahoitus nostetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.
Tästä on pidettävä kiinni.

Euroopan tulevaisuuden turvaaminen vaatii
entistä tiiviimpää yhteistyötä ja selkeämpää linjaa ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisen saralla.
Yhdessä olemme vahvempia; yhdessä me seisomme Ukrainan puolella.

Ei enää koskaan yksin.
Tämä lause kuultiin toistuvasti, kun eduskunta aloitti tämän viikon keskustelulla Suomen Nato-jäsenyydestä.
Viimeistään Ukrainan sota osoitti,
että Suomi tarvitsee uudenlaisia turvatakuita.
Kaikista vahvimmat takuut saamme Nato-jäsenyyden kautta.
Yhteenkään Nato-maahan ei ole hyökätty sotilaallisesti jäsenyyden aikana.
Nato-jäsenyys on tapa torjua sotaa ja turvata rauhaa Suomessa.

Siksi Suomi on nyt päättänyt liittyä Natoon.

Tässä hetkessä on hyvä tunnistaa, mitä Nato on ja toisaalta mitä se ei ole.
Nato on puolustusliitto – ei sen enempää eikä toisaalta sen vähempää.
Siksi Nato-jäsenyyden lisäksi Suomi tarvitsee vahvaa EU:ta.

Ukrainan sodan myötä EU on noussut yhdeksi vahvimmista vastavoimista Venäjälle. Yhdessä me viemme aseita Ukrainaan,
toivotamme pakolaiset tervetulleiksi ja luovumme venäläisestä fossiilienergiasta.

Turvallisuuden vahvistaminen on siis paljon puolustusliittoa laajempi kysymys.
Siksi me tarvitsemme vahvaa EU:ta.
Bryssel on meidän ja Ukrainan tukena Venäjää vastaan.
Me emme ole yksin.
Lienee myös hyvä muistaa, että Naton päämaja sijaitsee siellä usein puhutussa Brysselissä.

Turvallisuuden ja rauhan vahvistaminen vaatii ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamista.
Siitä on kyse myös silloin, kun puolustamme vapaata ja itsenäistä Suomea.
Tässä Suomella on pitkät perinteet.

Viime päivinä mielessä ovat toistuvasti kaikuneet Sibeliuksen sävelet:

Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa

Nämä Finlandia-hymnin viimeiset sanat ovat tarkoittaneet suomalaisille eri asioita eri aikoina.
Hymnin synnyn aikaan Finlandia kertoi pienen kansakunnan noususta kohti itsenäisyyttä.
Syksyllä 2014 taas lauloimme Finlandia-hymniä,
kun eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain.

Minä en silloin ollut eduskunnassa vaan eduskunnan edessä tuhansien muiden kanssa.

Kertoo paljon Suomesta, että tuota historiallista hetkeä tahdottiin juhlistaa
nimenomaan laulamalla Finlandia-hymniä.
Se kertoo siitä, miten monille suomalaisille ihmisoikeuksien puolustaminen
on kiinteä osa isänmaallisuutta.
Me nousemme sortoa ja syrjintää vastaan niin kotimaassa kuin maailmalla.
Sitä on suomalaisuus,
ja sitä se on ollut jo yli 100 vuotta.

Tästä kertoo myös Eino Leinon lauluksi sävelletty runo kesältä 1917:

Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.

Yli 100 vuotta myöhemmin itsenäisessä Suomessa tätä laulua laulettiin ensimmäisessä tukimielenosoituksessa Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen jälkeen.
Siitä hetkestä asti on ollut selvää,
että Suomi on Ukrainan tukena myös nyt.
Me seisoimme Ukrainan rinnalla kesällä 1917 ja me seisomme rinnalla myös nyt.

Ukrainan asia on meidän asiamme.
Tätä solidaarisuutta me emme saa unohtaa,
vaikka sota pitkittyisi, kuten valitettavasti saattaa käydä.
Jo nyt miljoonat ukrainalaiset ovat menettäneet kotinsa, läheisensä, perheensä tai henkensä.
Nyt on ennen kaikkea aika olla heidän tukenaan.

Hyvä puoluekokousväki,

Tänä viikonloppuna käsitellään tulevien vuosien poliittista ohjelmaa.
Se määrittää, millaista politiikkaa me ajamme niin ensi kevään eduskuntavaaleissa kuin niiden jälkeen.
Tulossa on varmasti niin antoisia keskusteluja kuin tiukkojakin väittelyitä ohjelman kirjauksista.
Monesti näistä kokouksista mieleen jäävätkin nuo väännöt.

Samalla on hyvä panna merkille,
mistä kaikesta me emme tänä viikonloppuna väittele.
Meillä ei kiistellä ilmastokriisin olemassaolosta tai ihmisoikeuksien merkityksestä.
Tarkemmista tavoitteista ja keinoista voimme käydä hyvinkin tulista väittelyä,
mutta lopulta me olemme samalla puolella.

Me teemme töitä, jotta myös tulevat sukupolvet voisivat elää.
Meitä on moneen jakoon, mutta meitä yhdistää palo toimia paremman maailman puolesta.
Pohjimmiltaan jaamme samat arvot.
Toivon, että tämä jää mieleen vähintään yhtä kirkkaasti kuin kaikki ne väittelyt,
joita tänä viikonloppuna tullaan varmasti käymään.

Viime aikoina olen muistellut paljon ensimmäistä puoluekokousta, jossa olin mukana.
Ketkä kaikki ovat muuten ensimmäistä kertaa paikan päällä puoluekokouksessa tänään? Nostakaa kädet ilmaan!
Toivon, että teistä jokaiselle jää tästä yhtä lämmin muisto kuin minulle Jämsän puoluekokouksesta 2014.
Käsi ylös, ketkä olivat mukana siellä?

Jämsässä käsiteltiin myös aikanaan poliittista ohjelmaa eli kaikkia maailman asioita.
Olin tavattoman vaikuttunut, että jokaisesta pienestäkin asiasta
saatiin aikaan syvällinen, hyvin asiantunteva keskustelu.

Välillä väittely oli aika tiukkaakin,
mutta koko ajan läsnä oli kunnioitus toisia kohtaan.
Olin tuolloin ollut puolueessa ehkä puolisen vuotta,
mutta minua kuunneltiin siinä missä ketä tahansa muutakin.
Maria jopa kannusti hakemaan joskus Vihreiden nuorten puheenjohtajaksi
– tämä siis elämäni ensimmäisessä puoluekokouksessa.

Muistan lähteneeni kotiin ajatellen,
että en ole ikinä kokenut oloani niin tervetulleeksi kuin tuolloin.
Viimeistään tuo kokous sai jäämään Vihreisiin.
Tulin puolueeseen asioiden takia,
mutta lopulta jäin tänne ihmisten vuoksi.

Tuo ihmisten lämpö kantaa edelleen.
Se kantaa aamuyöllä kokoushuoneessa, kun neuvottelut venyvät.
Se kantaa, kun jälleen uusi valetwiitti kiertää internettiä.
Se kantaa, kun miettii, että voiko ikinä ehtiä tekemään tarpeeksi.

Välillä tuntuu, että keskellä etäaikaa tämä lämpö on jäänyt puuttumaan.
Yhdessä tekemisen voima ei välity samalla tavalla ruudun läpi kuin kasvotusten.

Siksi olen aivan tavattoman iloinen, että me olemme täällä tänään.
Erityisen iloinen olen kaikista niistä ihmisistä,
jotka pääsevät nyt vihdoinkin elämänsä ensimmäiseen puoluekokoukseen.
Toivon, että jokainen pääsee tuntemaan tuon lämmön ja palon; löytämään poliittisen kotinsa, väittelemään ja vääntämään yhdessä paremman maailman puolesta.

Toivon, että asioiden lisäksi teillä on tänä viikonloppuna aikaa ennen kaikkea toisillenne.
Iso kiitos kaikille, että olette täällä tänään – antoisaa puoluekokousta!