Hoitajapulan ja varhaiskasvatuksen henkilöstövajeen vakavuuteen on herättävä nyt
Lapseni päiväkotiryhmästä puuttuu molemmat vakinaiset varhaiskasvatusopettajat – rekry on auki, mutta tulijoita ei ole. Entiset kollegat lastensuojelusta tai ikäihmisten palveluista kertovat hälyttävää viestiä miten jaksamisen äärirajoilla mennään – kun käsipareja uupuu, kasvaa työtaakka kohtuuttomaksi. Synnytyssaleista uupuu kätilöitä ja Suomessa on jouduttu sulkemaan jo toimintoja, kuten Pohjois-Karjalassa tilanne kärjistyessä niin, että peräti kuusi terveysasemaa oli kesän ajan suljettuna.
Tarvitsemme nopeasti konkreettisia toimia, jotta turvaamme korvaamatonta työtä tekevien sote- ja varhaiskasvatuskentän ammattilaisten riittävyyden. Tilanne on vakava eikä alaa kannatella enää pelkillä tsemppipuheilla tai kiitoskorteilla. Kyseisillä aloilla on tehty tähänkin saakka työtä niukoin resurssein eikä varaa alimiehitykselle todella ole.
Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme koostuu tekijöistä. Hoitajapula on merkittävä riski koko terveydenhuoltojärjestelmällemme. Kyse on ihmishengistä. Siitä, että tässä maassa saa ajoissa apua ja että hoito on laadukasta. Samaan aikaan tiedämme miten vaikeaa paikoin on saada toimijoita sosiaalihuollon puolelle töihin. Tiedämme, miten vammaispalveluista uupuu tekijöitä ja ymmärrämme, ettei yhteiskuntamme rattaat pyöri ilman varhaiskasvatushenkilöstöä.
Mutta miksi tähän ei ole reagoitu aiemmin? Pelkällä tiedolla kun emme tee mitään ellei ole tahtoa soveltaa sitä. Meillä on käsillämme tikittävä aikapommi, joka huutaa ratkaisuja.
On selvää, että tarvitsemme lisää ammattilaisia mutta emme voi paikata vain oireita vaan meidän tulee kyetä ratkaisemaan perusongelma – miksi ammattilaiset vaihtavat alaa.
Alojen palkkauksen on asia, jota ei voi ohittaa keskustellessa naisvaltaisten alojen houkuttelevuudesta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta. On hyvä ottaa huomioon, että monet ovat myös lähteneet naapurimaihin parempien palkkojen perässä. Matalapalkka-alojen töiden vetovoimaa heikentää lisäksi niiden kuormittavuus. Tutkimuksen valossa hoivatyössä kuormitusta aiheuttaa etenkin työvoiman riittämättömyydestä johtuva kiire ja hierarkkinen työympäristö, joka synnyttää työn autonomian puutetta eli sitä ettei omaan työhön voi vaikuttaa. Työ- ja loma-ajat ovat epäsäännöllisiä. Lisäksi epätyypilliset työsuhteet ovat yleisiä. On paljon keikkatyötä, sijaisuuksia ja pätkätöitä, joiden vakiintumisen varaan on vaikea laskea.
Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten muun muassa alalle kouluttautuvien määrä. Varhaiskasvatuksen monimuoto- ja muuntokoulutusväylät tarvitsevat pitkäaikaisia ja volyymiltaan riittäviä rahoituksia, jotta henkilöstörakenteen muutosta ja henkilöstövajetta saadaan myös tältä osin ratkaistua. Tämän tulisi näkyä vahvemmin ministeriön tulevassa päätöksenteossa. Suunta on oikea, mutta volyymia ja vauhtia lisättävä, sillä laskennallisesti arvioiden pelkästään pääkaupunkiseudulla on tarve 3200 uudelle korkeakoulutetulle varhaiskasvatuksen osaajalle vuoteen 2030 mennessä.
Työvoiman riittävyyttä ei helpota se, että työntekijöistä merkittävä osa eläköityy lähivuosina. Kevan ennusteen mukaan noin joka kolmas kunta-alalla työskentelevistä lähihoitajista siirtyy vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan 10 vuoden aikana. Sairaanhoitajista eläköityy joka neljäs. Runsas eläköityminen ja samaan aikaan työikäisten ammattilaisten runsas alanvaihtaminen on kestämätön yhtälö. Tarvitaan siis kipeästi toimia, että saadaan pidettyä heidät alalla, joilla on vielä työuraa ja työikää jäljellä.
Jätin tällä viikolla kansanedustajakollegoille allekirjoitettavaksi toimenpidealoitteen siitä, että hallitus ryhtyisi nopeasti valmistelemaan konkreettista toimenpideohjelmaa varhaiskasvatus- ja sote-alan ammattilaisten saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi. Olen myös viime vuonna jättänyt asian tiimoilta kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle yhdessä vihreiden kollegoiden kanssa.
Toivon, että asiaan nyt vihdoin havahdutaan sen vaatimalla vakavuudella, sillä me tarvitsemme näistä ammattilaisista ihan jokaista.