Heidi Hautalan puhe Vihreiden puoluekokouksessa 11.9.2021

Vihreiden europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Heidi Hautala puhui vihreiden etänä järjestetyssä puoluekokouksessa taloudellisen ja ekologisen kestävyyden yhteydestä.

Hyvä puoluekokousväki,

kävin hiljattain keskustelua EU:sta ja metsistämme Suomen metsäteollisuuden johdon kanssa ja panin merkille erikoisen väitteen. Nykyistä komissiota pidetään edelliseen verrattuna ”poliittisena”. Tämä on pötypuhetta. Jos nykyisen komission metsälinjauksista tulee Suomessa jatkuvasti lunta tupaan, voin vain todeta, että komissio on aina ollut poliittinen, sen politiikan painopisteet vain ovat muuttuneet, tuntuvasti. Sen  täytyy tuntua järkytttävältä. Puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todellakin valtavirtaistanut talouden kestävyyden, Green Dealin, komission koko työohjelmaan ja jokaiselle komissaarille. Keskiössä ei vanhaan tapaan ole enää talous sen itsensä takia, vaan talouden ekologisen perustan turvaaminen, koska talous ja yhteiskunta ovat täysin sen varassa.

Kyse ei ole vain päästöjen vähentämisestä, toki siitäkin hyvin paljon, mutta on saatava aikaan talouden laaja ja syvällinen muutos. Siinä valossa Juha Sipilän ehdotukset, joiden mukaan ”Suomi pääsee lähelle ilmastoneutraaliutta, kun jokainen perhe istuttaa 1000 puuta” on silmänlumetta.

On istutettava muutis  ja juurrutettava se, ei vain puita istuttamalla. Planeetta ei pelastu anekaupalla.

Arvostan suuresti sitä sitkeyttä, jolle te, hyvät vihreät ministerimme taustajoukkoinenne, vaaditte vakuuksia siitä, että ilmastonmuutoksen edellyttämät päätökset tehdään kiireellisesti ja epäröimättä. Muutoksen mahdollisuus on tutkimustiedon valossa ikkuna, joka sulkeutuu kymmenen vuoden kuluttua. Olemme vaarallisen lähellä planeettaamme suojaavien järjestelmien keikahduspisteitä, mikä voi johtaa dominoefektin kaltaiseen romahdukseen. Siksi paljon pitää olla tehtynä vuonna 2030, eikä sekään riitä. Kuka Suomessa muistuttaisi tästä elleivät vihreät?

Ilmastokriisin torjunta ei ole enää vain politiikkaa vaan myös juridiikkaa. Pariisin sopimus on hiipinyt osaksi kansainvälistä oikeutta. Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden presidentti sanoo, että kansalaisten on voitava luottaa hallitusten ilmastolupauksiin.

On jo useita oikeustapauksia siitä, kuinka valtiot ja suuryritykset joutuvat vastuuseen löysistä ilmastolupauksistaan ja riittämättömistä ilmastoimistaan. Tulvien kurittamaksi joutunut kunta voitti hiljattain oikeudessa Ranskan valtion, joka saattaa joutua maksamaan korvauksia, jos se ei toteuta omia ilmastotavoitteitaan. Hollannissa 16000 kansalaisen ryhmäkanne johti siihen, että oikeus määräsi Royal Dutch Shellin tiukentamaan ilmastotavoitteitaan, myös tytäryrityksissään kaukaisissa maissa. Voisin jatkaa luetteloa, mutta selvää on, että vapaamatkustajien aika alkaa olla ohi.

Myös yritysten ja sijoittajien etujoukko on ottanut tämän ohjenuorakseen.

Euroopan investointipankin johtaja, vihreät bondit suunnitellut Eila Kreivi kirjoitti äskettäin näin:

”Sijoittajilla on jo omat mielipiteensä siitä, mikä on päästötöntä tai puhdasta energiaa, ja se linjanveto voi olla – ja usein onkin – poliittista tiukempi, ainakin jos ydinvoimasta ja kaasusta puhutaan. En esimerkiksi tunne yhtään investoijaa, joka kelpuuttaisi ydinenergiaa vastuulliseen salkkuunsa, vaikka se joillain edellytyksillä sellaiseksi luettaisiin poliittisen prosessin puolella.”

Hän jatkoi: ”Samantapaiset tilanteet  voivat tulla eteen myös metsäpuolella: sijoittajien, rahoittajien ja asiakkaiden näkökulma voi hyvin olla lainsäätäjää tiukempi.” Eila Kreivi antaa sijoittajien vanhan neuvon: ei kannata taistella trendiä vastaan.

Suomi, muiden joukossa, hukkaa vähiin käyvää aikaa vaatiessaan EU:ssa erityiskohtelua. Nyt ei kannattaisi kuunnella niitä, jotka neuvovat Suomessa äänestämään EU:n kestävän rahoituksen taksonomia-päätöstä vastaan. Se on kutsu menneisyyteen. Liike-elämältä odottaisin jotain sen kaltaista kuin saamani kutsu tilaisuuteen otsikolla ”Making Money and Saving the Planet” – Kuinka rahanteko yhdistetään planeetan pelastamiseen.

Kun muutos väistämättä tuhoaa vanhoja työpaikkoja ja elinkeinoja, on luotava polkuja uusiin. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus työhön, jolla on merkitystä. Planeetan pelastaminen on arvokas missio, jossa on tilaa kaikille. Kestävän kehityksen nivominen ammattikoulutukseen voisi olla yksi tapa luoda uutta merkitystä niiden työhön, jotka hoitavat kiinteistöjä jatkaen niiden elinkaarta tai pyörittävät elintarviketaloutta ja hoitavat muita yhteiskunnan tärkeitä tehtäviä.

On sanottu, että olemme kaikki samassa myrskyssä, mutta emme samassa veneessä. Ilmastonmuutoksen mutta myös pandemian taakka jakautuu epätasaisesti. Afrikassa kolme prosenttia ihmisistä on saanut rokotuksen. Kymmenissä maissa covid-kriisi on myös koulutuskriisi. Ja naiset kantavat kohtuuttoman taakan niin pandemiasta kuin ilmastokriisistäkin.

Kestävä eurooppalainen talous ei voi perustua luonnonvarojen eikä hupenevan hiilibudjetin ylikulutukseen. Yhä useammat meistä haluavat kuluttajina takeet siitä, että emme ole osallisia metsäkatoon, lapsityöhön, pakkotyöhön tai alkuperäiskansojen maiden anastukseen. 20 vuotta neuvotellun Mercosur-vapaakauppasopimuksen vastustus on suurta, koska sen arvioidaan lisäävän Amazonian metsien raivaamista rehun ja lihan tuotantoon.

Siksi yritysvastuu on nyt vahvasti EU:n työohjelmassa. Sinne sitä ovat olleet nostamassa myös suomalaiset kansalaisjärjestöt, puolueet kuten vihreät, ay-liike ja eteenpäin katsovat yritykset. Pitkäaikainen EU-tuomarimme Allan Rosas huomautti äskettäin, että toisin kuin yleisesti luullaan, direktiivit eivät synny komission virkamiesten päissä.

Yritysvastuuta ei tarvita, jotta meillä olisi eurooppalaisina kuluttajina hyvä omatunto. Sillä tavoitellaan globaalien kriisien ratkaisuja, joihin yritysmaailmalla on velvollisuus  osallistua. Jos vaatteiden koko arvoketju on läpivalaistu ja yrityksillä velvollisuus ehkäistä ja korjata aiheuttamansa ihmisoikeusrikkomukset, tekstiilitehtaissa Bangladeshissä työskentelevien köyhien naisten ei tarvitse pelätä katon romahtamista niskaan ja he saavat elämiseen riittävän palkan. Ja jos katto romahtaa, uhrit saavat oikeutta.

Monta vuosikymmentä erilaisia vapaaehtoisia sertifikaatteja ei ole poistanut maailmasta lapsityötä. Arvioidaan, että lapsityöllä tuotettujen tuotteiden tuonnin arvo on 30 miljardia euroa joka vuosi. Tätä ei voi enää sietää. Lasten pitää päästä tehtaista ja pelloilta kouluun, ja sitä EU voi tukea myös kehitysyhteistyöllä. Yhteistyö kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaari Jutta Urpilaisen kanssa on ollut tärkeää.

Ottamalla johtoasema vastuullisessa yritystoiminnassa EU on luomassa uutta ”Brysselin hetkeä”  – kuten joitakin vuosia sitten GDPR:llä eli tietosuoja-asetuksella, josta on muodostumassa globaali standardi. Nyt onkin mahdollisuus saada aikaan vastuullisen yritystoiminnan säännöt, joilla luodaan tasaisempi pelikenttä koko maailmassa.

Toinen esimerkki EU:n edelläkävijyydestä on valmistelussa oleva ”hiilitulli”. Se voi olla se ratkaiseva ensimmäinen askel kohti hiilen maailmanlaajuista hinnoittelua, jota vailla saastuttaminen jatkuu ja vapaamatkustajat vievät aina voitot kotiin.

Edellä esitin pari esimerkkiä siitä, että EU:n pehmeää voimaa ei tule aliarvioida. EU:lla on maailman suurimmat sisämarkkinat, ja juuri niiden vetovoiman avulla EU voi ottaa maailmassa johtoaseman vihreän kehityksen edistäjänä.

Paljon kuulee valittelua siitä, että EU ei ole oikea geopoliittinen toimija. Tämä pätee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jossa jäsenvaltiot estävät sen muuttumista geopoliittiseksi toimijaksi pitäytymällä tiukasti päätöksenteon yksimielisyysvaatimukseen Tämä näkyi, kun EU:n nopean toiminnan joukot eivät ehtineet mukaan evakuaatio-operaatioon Afganistanissa.

Kohta kuukauden ajan on toisteltu koneen lailla, että arvostelemme Talebanin sen tekojen enkä sanojen perusteella. Hokema on päivä päivältä ontompi, tuon terroristijärjestön todelliset kasvot on jo nähty, viestit Kabulista ihmisten hädästä ovat kauhistuttavia. EU eikä Suomikaan, voi jättää ihmisiä Talebanin hirmuvallan alle nyt kun ”omat” on pelastettu, mutta iso joukko meihin luottaneita ihmisiä on hengenvaarassa ja kokee itsensä petetyksi. Luotan siihen, että Suomi ponnistelee muiden maiden kanssa täysillä heidän saamisekseen pois maasta. Luotan siihen, että perheenyhdistämisiä vauhditetaan ja humanitaarisissa viisumeissa hallinto ylittää itsensä. Humanitaarinen apu on on saatava perille, mutta myös kehitysyhteistyötä voi mielestäni soveltuvin osin jatkaa. Tämä epäilemättä vaatii yhteydenpitoa Talebanin kanssa, mikä ei ole sama asia kuin sen tunnustaminen.

Ennennäkemätön myötätunnon ja auttamishalun aalto afganistanilaisia kohtaan Kabulin valtauksen jälkeen saattaa jälkikäteen osoittautua hetkeksi, jolloin EU-maat lopulta hyväksyivät edes osin yhteisen turvapaikkapolitiikan ja vastuunjaon.

Tänään on terrorisminvastaisen sodan 20-vuotispäivä. Kunnioitamme kaksoistorneihin kohdistuneen hyökkäyksen uhreja, mutta emme saa unohtaa, että  taistelu terrorismia vastaan on monin tavoin heikentänyt ihmisoikeuksia maailmassa. Siitä tarvitaan perusteellinen tilinteko. Terrorismia ei ole voitetti, mikä näkyy nyt myös Kabulin valtaamassa hallituksessa.

Hyvät ystävät. Jotain aivan muuta.

Tietenkään edes EU:ssa ei ole kaikki hyvin. Mutta me vihreät olemme kaikkein EU-myönteisin puolue niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Juuri siksi osaamme tarttua tilaisuuksiin, myös epäkohtiin. Tästä olen ylpeä.