Heidi Hautalan puhe puoluekokouksessa Vantaalla 16.6.2018

EDIT: korjattu kirjoitusvirheitä 19.6.2018 klo 16:57

Hyvät vihreät ystävät,

Usein juuri kohtaamiset ovat niitä hetkiä, jotka inspiroivat ja herättävät työn tärkeyteen. Viime aikoina näitä tärkeitä kohtaamisia on ollut monia.

Bangladeshilainen nuori Meghlan kertoi, kuinka hänet yritettiin saada naimisiin 11-vuotiaana. Täysin lainvastaisesti, mutta perinteet jylläävät.
Hääjärjestelyt olivat jo käynnissä, kun Meghlan marssi paikalliselle poliisilaitokselle ja totesi: “Teidän on suojeltava minua.”

Meghlan pääsi keskeyttämään omat häänsä poliisiseurueessa.

Ugandasta asti huumattuna kuljetettu taas Maria kertoi, että kuva Euroopasta särkyi sillä hetkellä, kun hänet hylättiin paperittomana keskelle katua Hollantiin. Alaikäiselle Marialle oltiin luvattu koti ja koulutus, mutta toisin kävi.

Nämä kaksi rohkeaa naista selvisivät, monet eivät.

Aivan viime päivinä olen kirjelmöinyt iranilaiset asianajajan ja Euroopan parlamentin Sakharov-palkinnon 2012 saaneen Nasrin Sotoudehin puolesta. Hän on tullut vangituksi vaatimuksestaan, että naisten tulisi saada Iranissa kulkea päätään peittämättä.

Naisten oikeuksia poljetaan nyt koko maailmassa korkeilta paikoilta.

Presidentti Trumpin kaltaiset menneisyyden keinoihin kurkottavat, autokraattiset johtajat eivät vain estä muiden edistysaskelia, he vetävät myös muita taaksepäin,
ja vaarantavat kaikkien turvallisuuden ja vapauden.

Vain muutamassa vuodessa on palattu tilanteeseen, jossa arvaamattomuudella ja kiukuttelulla hoidetaan maailmanpolitiikkaa.

Kansainväliset sopimukset lentävät romukoppaan.

Teollisuusmaiden G8:sta tuli G7, kun Venäjä tiputettiin joukosta pois Krimin valtaamisen jälkeen.

Ja nyt taas ollaan tilanteessa, jossa yksi jäsen viis veisaa kansainvälisistä sopimuksista. Trumpin Yhdysvallat.

Sekä Trump että Italian populistihallitus ovat ilmoittaneet haluavansa Venäjän takaisin riveihin.

Italian hallitus haluaa myös nostaa EU:n Venäjä-pakotteiden purkamisen pöydälle.

Halusimme tai emme, Euroopan ja Venäjän tulevaisuus on yhteinen. Keskusteluun on oltava valmius, mutta ei ehdoitta.

Pakotteiden purkamiselle taas ei ole mitään perusteita. Tilanne ei ole sitten Krimin valtaamisen huomattavasti muuttunut, laittomuus ja mielivalta ovat vain lisääntyneet. Torstaina EP hyväksyi päätöslauselman Krimin olosuhteita arvostelleen Sentsovin puolesta.

Tässä maailmanajassa EU:n on pidettävä sopimuksista kiinni yhä tiukemmin ja yhä yhtenäisemmin. Kansainvälisen järjestelmän romuttamiseen ei pidä vastata samalla mitalla.

Ohjeet maailman parantamiseen ovat jo olemassa: YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Ja niistä on pidettävä kiinni yhä tiukemmin.

Kestävän kehityksen tavoitteet eivät koske vain kehitysmaita, vaan aivan kaikkia maita.

Myös Suomea. Sosiaalisesti kestävä kehitys on haaste myös meille. Kaikkein köyhimmistä on pidettävä huoli, eikä hyvinvointikuilua saa päästää kasvamaan.

Maailmanpolitiikan huipulla on nyt tilaa vahvalle ja progressiiviselle johdolle, ja se asema EU:n on lunastettava.

Helppoa tämä ei ole. Jotta EU voi esiintyä uskottavasti ja mallina muille, sen on oltava sisältä yhtenäinen. Jos oikeusvaltioperiaatteiden annetaan rapautua EU:n rajojen sisäpuolella, kuten Unkarissa ja Puolassa on käynyt, EU:n on turha esiintyä oikeusvaltion rakentajana muuallakaan.

EU:ta ei voi rakentaa vaatimalla ensin Brysselistä maksimaalisia voittoja ja sitten palata kotiin syyttämään ongelmista vain ja ainoastaan EU:ta.
Populismi ja yhteistyön välttely ei vie pitkälle.

Hyvät ystävät,

Oma uskoni EU:hun pohjautuu siihen, että EU pystyy luomaan maailmanlaajuista sääntelyä.

Esimerkkejä riittää, kuten vaikkapa EU:n hiljattain voimaan tullut tietosuoja-asetus.
Vain EU:lla on riittävästi voimia tarttua monimutkaisiin,
rajat ylittäviin kysymyksiin, kuten globaalien internetjättien toimintaan.

EU:n on lunastettava johtoasema myös Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanossa.

Euroopan komissio on ilmoittanut pyrkivänsä samaan aikaan sekä suojelemaan ympäristöä ja torjumaan ilmastonmuutosta,
että luomaan kasvua ja innovaatioita.

Juuri tässä piilee tärkeä viesti: ympäristön ja talouden tuhoisasta vastakkainasettelusta on päästävä irti.

Ihmisten innostus Muoviton maaliskuu –kampanjaan ja uusiin toimintatapoihin on vakuuttanut minut siitä, että muutos ei ole kuluttajien mielipiteestä kiinni.
Ihmisten innostus valaa toivoa.

Jokainen askel on tärkeä. Tällä viikolla päätettiin kovan työn seurauksena, että Euroopan parlamentissa ei enää nähdä kokouksissa muovisia pulloja ja kaikkea kertakäyttömuovia vähennetään määrätietoisesti.

Tällä taataan, että miljoonan muovipullon vuori jää vuodessa kertymättä
– ja että parlamentti elää kuten opettaa.

Kertakäyttömuovin rajoittaminen on vasta alkua. Kiertotalouteen on siirryttävä nopeasti ja resurssitehokkuus on oltava kaiken toiminnan ehto.

On täysin käsittämätöntä, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tehdä aivan kaikkea mahdollista.

Jo vuonna 1983 tuleva kansanedustaja Eero Paloheimo totesi synkästi, että aikaa puuttua ilmaston lämpenemiseen on viidestä kymmeneen vuotta. Ajatelkaa, jos silloin olisi ryhdytty toimeen!

Tutkijoiden mukaan tämänhetkinen politiikka on johtamassa ilmaston kolmen asteen lämpenemiseen.

Kolme astetta tarkoittaa katastrofia niin ympäristölle, ihmisille kuin yhteiskuntarauhalle.
Jopa sadat miljoonat ihmiset joutuisivat jättämään kotinsa.

Taistelemme koko ajan aikaa vastaan.

Toimia tarvitaan nyt eikä vuosikymmenten päästä, kuten Sipilän hallitus vaikuttaa lyhytnäköisessä bioenergiahuumassaan ajattelevan.

On harmi, että Sipilän hallitus on Brysselissä tunnettu lähinnä aggressiivisesta metsälobbauksesta.

Nyt olisi tärkeää kääntää katse selkeämmin kohti yhteistä Eurooppaa. Miten me suomalaisina ja eurooppalaisina näemme EU:n tulevaisuuden?

Pääministeri Sipilä on usein maininnut hakevansa kultaista keskitietä. Tosiasiassa se tarkoittaa, että jäämme näkymättömiin,
joukon jatkeeksi,
ja annamme kaiken tilan muille.

Näin ei tarvitsisi olla. Olen varma, että Suomella olisi paljon enemmän annettavaa.

Suomi tunnetaan ulkomailla edelleen korkeasta osaamisestaan, tasa-arvosta ja hyvinvoinnistaan.

Suomea kyllä kuunnellaan, mutta silloin on oltava myös sanottavaa.

Suomi on EU-puheenjohtajamaa ensi syksynä, eli juuri silloin, kun uutta komissiota ja parlamenttia kootaan. Tämä on ennenkuulumaton vaikuttamisen mahdollisuus, joka on käytettävä hyväksi.

Suomella on puheenjohtajamaana kokoaan suurempi paikka profiloitua,
vaikuttaa ja olla etulinjassa luomassa standardeja, jotka eivät ulotu vain EU:n alueelle
vaan joilla on suoria globaaleja vaikutuksia.

EU tarvitsee sisämarkkinoille yhteiset pelisäännöt, jotka takaavat, että yritykset toimivat vastuullisesti, ja että niillä on yhdenvertaiset toimintaedellytykset.

Yritykset on velvoitettava kartoittamaan ja ehkäisemään ennalta oman toimintansa ihmisoikeus- ja ympäristöriskit.

Vastuullisten toimintatapojen välttelijät jäisivät kiinni laiminlyönneistään, ja vastuulliset yritykset saisivat ansaitsemansa kilpailuedun.

Tällaiselle huolellisuusvelvoitteelle on nyt tilausta ja tukea läpi poliittisen kentän.

Oikeudenmukaisen, kilpailukykyisen ja kestävän yritystoiminnan pitäisi olla Suomen puheenjohtajakauden painopiste.

Tämä jos mikä edistäisi Suomen tavoitetta vahvistaa oikeusvaltiokehitystä.

Rakkaat vihreät,

Vaalikausi alkaa kääntyä loppua kohti. On ollut valtavan hienoa saada ajaa yhteisiä vihreitä tavoitteita Euroopan parlamentissa, nyt varapuheenjohtajana.

Seuraavissa eurovaaleissa ratkaistaan paljon.

Haluan nähdä vihreät Suomen johtavana eurovaalipuolueena. Vihreät on aidosti kansainvälinen liike, jolla on sekä voimaa että visio muuttaa maailmaa.

Haluan myös puolustaa jo tehtyä työtä.
Siksi olen päättänyt lähteä ehdolle jatkokaudelle Euroopan parlamenttiin.

Hyvät vihreät,

Hallitus luulee tasa-arvon toteutuvan silloin, kun sanaa silloin tällöin muistaa toistaa. Näin asia ei ole.

Ei etenkään, kun Suomen ulkosuhteista vastaava ministeri vastustaa niin kirjoituksissaan kuin työmatkallaan naisten oikeuksia.

Eikä edes pahoittele toimintaansa.

Ulkoministerin toiminta on vahingollista Suomen pitkän linjan ulkopoliittisille pyrkimyksille tukea naisten ja tyttöjen oikeuksia.

Tämä on juuri sitä, mitä EU:n sisäiset ja sitä ympäröivät konservatiiviset, järjestäytyneet voimat haluavatkin kuulla. Ne vaativat kunnioitusta niin kutsutuille ”perinteisille arvoille”.

Vuosisataiset perinteet kun kattavat miehen omistus- tai ainakin hallintaoikeuden naisiin.

Suomen sen sijaan on seisottava kaikissa tilanteissa naisten puolella.
Ja tämän on näyttävä kaikessa.

Tasa-arvo on tekoja. Yhdenvertaista palkkaa, tasavertaisia päätöksiä ja oikeudenmukaisia nimityksiä.

Aika on ajanut jo ohi all male paneeleista
– mutta yksi sellainen saadaan aikaan, jos mukaan kutsutaan kaikki Suomen entiset komissaarit. Pelkkiä miehiä.

Brysselissä ollaan perustamassa Yes We Can -liike, jonka tavoitteena on kannustaa naisia hakemaan huipputehtäviin.
Suomi on ollut EU:n jäsen jo pitkälti yli kaksi vuosikymmentä. Silti Suomesta ei ole nimitetty yhtään naista komissaariksi. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut.

Komissaarivalinta tehdään Suomessa perinteisesti kabineteissa suljettujen ovien takana.
Paikan ajatellaan kuuluvan pääministeripuolueelle.

Ensi keväänä käydään taas salamyhkäiset neuvottelut, joiden seurauksena komissaari valitaan.

Tämä vanhanaikainen menettely ei palvele tarkoitustaan.

Ehdotukseni on yksinkertainen, ja se toisi päätökset pöydän alta julkisille areenoille.
Komissaariehdokkaan olisi ensinnäkin oltava eurovaaleissa ehdolla.
Jokainen puolue voisi valita oman ehdokkaansa Suomen komissaariksi.

Silloin komissaariehdokkaiden kannatus mitattaisiin vaaleissa, ja valinnasta syntyisi todellista keskustelua. Kaikille olisi selvää, mitä kukin todella ajaa ja ajattelee.

Uskon, että tämä nostaisi äänestysintoakin.

Lähtisin itse mielelläni mukaan tällaiseen läpinäkyvään komissaarikilpaan.