Hallitus aiheuttaa eripuraa työmarkkinoille, vaikka sen pitäisi vastata taloutemme isoimpaan haasteeseen, osaajapulaan

Jokaisen työntekijän tulisi voida luottaa siihen, että työyhteisössä toimitaan reilusti, palkkaa saa työn vaativuutta vastaamalla tavalla sukupuolesta tai toimialasta riippumatta ja että työtä on huomennakin, kun se hoitaa hyvin. 

Vastaavasti jokaisen työnantajan, yrittäjän, tulisi voida luottaa siihen, että osaavaa työvoimaa on tarjolla, että työnantajavelvoitteet ovat kohtuullisia, että vaikeassa taloustilanteessa toimintaa voidaan muovata sopimalla yhdessä työntekijöiden kanssa niin, että firma pysyy pystyssä ja työntekijän säilyttävät työnsä. Lisäksi yrittäjän tulisi uskaltaa rekrytoida tietäen, että jos työt ei hoidu on työsuhteen päättäminen mahdollista.

Kaikki tiedämme, että niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta on nykytilassa paljon asioita, joita työmarkkinoilla tulisi uudistaa. 

Uudistaminen tulisi tehdä rohkeasti mutta myös reilusta. Olen todennut, että voisin tukea osaa hallituksen työmarkkinauudistuksia kuten paikallisen sopimisen lisäämistä tai yt-lain uudistuksia, sillä joustavammille työmarkkinoille on tarve. Toisaalta vastapainoksi pitäisi saada työntekijöille tulkintaetuoikeus sekä vahvempi suoja työsyrjinnältä, ja perua epäreilut uudistukset kuten sairaussakko ja vientivetoinen palkkamalli. 

Pidän epäonnistuneena tapaa, jolla hallitus on ryhtynyt toimeen: nyt ajetaan läpi isoja muutoksia ilman tasapainoa. Ja se aiheuttaa odotetusti eripuraa, epäluottamusta ja työtaisteluita.

Niin, lakkoja.

Hallituksen politiikan seuraukset siis näkyvät jo. Kun epäluottamus ja vastakkainasettelu työmarkkinoilla lisääntyy, lisääntyy myös epävarmuus niin yksilöiden, yritysten kun Suomen talouden näkökulmasta. Lakko näkyy ja tuntuu, niin arjessa kuin euroissakin. 

Olen todella harmissani todella monen suomalaisen yrittäjän puolesta, jolle koituu tästä päivästä mittavat haitat, kun Suomi pysähtyy tänään lakon myötä. Mutta ymmärrän esimerkiksi niitä matalapalkka-aloilla työskenteleviä, joiden asemaa hallitus pyrkii heikentämään ja joihin jo lisäksi osuvat hallituksen kohtuuttomat ja samaan aikaan toteutettavat sosiaaliturvaleikkaukset. Protestin kohde on hallitus ja kyllä hallitus päätöksiä nuijiessaan tiesi, että maksajiksi joutuvat yritykset, joihin lakko vaikuttaa. 

Suomi on pieni maa, eikä meillä ole varaa keskenään riitelemiseen. Työn tuottavuuden, työhyvinvoinnin ja työvoimapulan haasteet ovat yhteisiä. Tarvitaan lisää kasvua, vahvaa yrityskenttää ja innovaatioita. Sitä ei ole ilman hyvinvoivaa, osaavaa väestöä. 

Ja kuten eilen täysistunnossakin peräänkuulutin, tarvitaan pitkän linjan suunnitelmaa miten väestön ikääntymisen myötä pahenevaan osaajapulaan vastataan. Työvoimapulaan hallitus ei hae vastauksia vaan päinvastoin:

—> heikentää matalapalkkaisten naisvaltaisten työntekijöiden asemaa ja näin ollen heikentää näiden jo työvoimapulasta kärsivien alojen veto- ja pitovoimaa entisestään

—> jarruttaa työhön johtavaa maahanmuuttoa, jota ilman Suomen väestö ei tule jatkossa yksinkertaisesti riittämään. Tämä ei ole mielipidekysymys vaan puhdasta matematiikkaa.

—> leikkaa asumistuesta, jolla on tuettu juuri pienipalkkaisia kaupunkilaisia, jotta he voivat työskennellä kasvavilla kaupunkialueilla myös matalammin palkatuilla ja kipeästi työvoimaa tarvitsevilla aloilla.

Tässä ei ole mitään järkeä.

Siksi olen jättänyt tänään allekirjoitettavaksi toimenpidealoitteen, jossa ehdotan parlamentaarista työryhmää hakemaan ratkaisuja osaajapulan kysymyksiin