Hallituksen on aika lunastaa arvopuheensa

Suomi yritti alkuviikosta palauttaa väkisin 24-vuotiaan irakilaisnaisen takaisin kotimaahansa. Tavalliset suomalaiset osoittivat Helsinki-Vantaan lentoasemalla mieltään. Lopulta pakkopalautus keskeytettiin. Viime viikolla keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen nimesi nämä tavalliset ihmiset maahanmuuttokeskustelun toiseksi ääripääksi. Samalla Vanhanen osoitti ymmärtämättömyytensä siitä, miksi ihmiset protestoivat ja millainen syvä ristiriita hallituksen sanojen ja tekojen välillä on.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on heikentänyt määrätietoisesti, pala palalta, täältä turvaa hakevien oikeuksia ilman kokonaisvaikutusten arviointia. Ensisijainen tavoite on ollut tehdä Suomesta mahdollisimman luotaantyöntävä sotaa ja vainoa pakeneville ihmisille, poistaa niin sanottuja vetovoimatekijöitä. Hallitus on maahanmuuttolinjauksissaan sivuuttanut laajan asiantuntijakritiikin ja esiin nostetut ihmisoikeusongelmat. Suomen maine oikeusvaltiona on jo heikentynyt.

Tämän politiikan inhimillinen hinta on kova. Seuraukset näkyvät kielteisten turvapaikkapäätösten suurena kasvuna. Tilastollisesti Suomen linja on tiukinta kymmeneen vuoteen.

Elämme maassa, jossa poliisi hakee lapsia kesken koulupäivän säilöön. Ihmiset ovat peloissaan ja hädissään. Hallitus luottaa, etteivät viranomaiset palauta ihmisiä maihin, joissa näitä uhkaa kidutus tai vaino. Tätä on entistä vaikeampi varmistaa äärimmilleen tiukentuneen linjan takia.

Kaikkia kielteisen päätöksen saaneita ei saada pakotettua koneisiin. Kaikki eivät yksinkertaisesti uskalla palata sinne, mistä ovat henkensä edestä paenneet. He valitsevat ennemmin maan alle jäämisen. Hallituksen politiikan seurauksena Suomeen on syntymässä ennennäkemätön paperittomien joukko. Mukana on myös lapsiperheitä.

Kun virallinen Suomi on kääntänyt selkänsä, tavalliset suomalaiset ovat nousseet esiin. He sanovat ”ei käy, ei minun nimissäni”. Eivät he ole mikään ääripää. He ovat oman aikamme ihmisoikeuspuolustajia: eläkeläisiä, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä, pappeja, toimittajia. He näkevät turvapaikanhakijoiden hädän ja vetoavat Sipilän hallitukseen. Keinoja kurssin kääntämiseen on. Kyse on vain tahdosta.

Hallitus sanoo Suomen noudattavan kansainvälisiä sopimuksia ja maahanmuuttoviraston lainsäädäntöä. Oikeusvaltiossa päätöksistä voi valittaa.

Hallitus on poistanut mahdollisuuden humanitaariseen suojeluun. Sen perusteella turvapaikanhakijalle on voitu myöntää oleskelulupa, jos ihminen ei voi palata kotimaahansa ympäristökatastrofin tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi.

Maahanmuuttovirasto on myös kiristänyt omaa tulkintakäytäntöään. Tulospaineet ovat olleet valtavat, ja turvapaikkaprosessiin erikoistuneet juristit ovat esittäneet päätösten tason romahtaneen.

Juhannusviikolla luovutettiin 11 000 nimen vetoomus sisäministeri Paula Risikolle maahanmuuttoviraston toiminnan lainmukaisuuden selvittämisestä. Epäkohtia ovat nostaneet aiemmin esiin oikeuskansleri, yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä suuri joukko oikeus- ja yhteiskuntatieteilijöitä, toimittajia ja aktivisteja.

Hallituksen ja viranomaisten mukaan väärät päätökset oikaistaan tuomioistuimissa. Hallitus on kuitenkin heikentänyt huomattavasti turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Turvapaikanhakija ei enää pääsääntöisesti saa oikeudellista avustajaa ratkaisevaan käsittelyyn eli turvapaikkapuhutteluun. Tämä on koko turvapaikkaprosessin tärkein vaihe, koska siihen pohjautuu paitsi itse turvapaikkapäätös, myös mahdollinen valitusprosessi. Turvapaikanhakijoiden pitäisi siis itse – vieraalla kielellä, vieraassa kulttuurissa ja usein traumaattisten kokemusten jälkeen – ymmärtää turvapaikan vaatimukset ja osata esittää sekä todistaa ne suomalaisen järjestelmän mukaisesti. Lain muutosten seurauksena kokeneet pakolaisjuristit eivät enää pysty avustamaan turvapaikanhakijoita kuten ennen. Aiemmin nimenomaan tämä takasi oikeusvarman päätöksen, joko myönteiseen tai kielteiseen.

Valitusaikoja on lyhennetty ja palkkioperusteita muutettu, minkä vuoksi on vaikeaa löytää osaavaa juristia tekemään hyvää valitusta. Oikeusapua haluttiin rajata päätöksenteon nopeuttamiseksi. Tätä arvosteltiin laajasti. Silti esitys vietiin määrätietoisesti lähes muuttumattomana läpi. Turvapaikkaprosessiin erikoistuneet juristit ovat toistuvasti kantaneet huolta kehityksen seurauksista. Väärän kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut joutuu kotimaahan käännytettynä hengenvaaraan tai alttiiksi kidutukselle tai muulle epäinhimilliselle kohtelulle.

Hallitus väittää puuttuvansa pakolaisuuden juurisyihin.

Hallitus on tehnyt historiallisen massiiviset leikkaukset kehitysyhteistyön rahoitukseen. Sen seurauksena yli miljoona ihmistä jää ilman apua.

Tällä hetkellä lähes yhdeksän kymmenestä maailman pakolaisesta oleskelee köyhissä ja kehittyvissä maissa. Väkiluvultaan noin Suomen kokoisessa Libanonissa elää yli miljoona Syyrian pakolaista. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailman 21 miljoonasta pakolaisesta 1,2 miljoonaa on uudelleensijoittamisen tarpeessa. Kansainvälisillä ponnistuksilla heitä voitaisiin auttaa nopeasti.

Suomi ei auta hädänalaisia, vaan on päinvastoin leikannut pakolaiskiintiötään. Kolme vuotta sitten Suomi korotti väliaikaisesti pakolaiskiintiötään 1050 henkilöön, mutta laski sen viime vuonna takaisin 750 henkilöön – samalle tasolle kuin vuoden 2003 jälkeen. Samassa ajassa vainoa tai ihmisoikeusloukkauksia paenneiden määrä on lisääntynyt 17 miljoonasta 65 miljoonaan. Heistä yli puolet on lapsia.

Norjan pakolaiskiintiö tälle vuodelle on 3120. Myös Ruotsi kasvattaa pakolaiskiintiötään ensi vuonna 5 000:een, vaikka Ruotsiin on saapunut jo pitkään Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita.

Hallitus väittää linjansa olevan yhdenmukainen EU-maiden kanssa.

Suomi seisoo Euroopan unionissa rintamassa, joka haluaa laskea yhteisen eurooppalaisen turvapaikkalainsäädännön rimaa. Suomi esimerkiksi vastustaa oikeusturvan parannusta, joka mahdollistaisi juristin läsnäolon koko turvapaikkaprosessissa.

Eurostatin tilastojen mukaan Suomi antoi heinä-joulukuussa 2016 myönteisen turvapaikkapäätöksen vain 31 prosentille kaikista turvapaikanhakijoista. Kaikissa EU-maissa myönteisiä päätöksiä annettiin 62 prosentille. Vielä vuonna 2015 Suomi oli huomattavasti lähempänä EU:n linjaa. Silloin Suomessa annettiin myönteinen päätös 57 prosentille, kun EU-maissa vastaava luku oli 52 prosenttia. Turvallisuustilanne Irakissa tai Afganistanissa ei ole tänä aikana kuitenkaan parantunut, vaan erityisesti siviiliväestön tilanne on selkeästi huonontunut aseellisten konfliktien takia.

Näiden lukujen valossa on selvää, että Suomen linja on huomattavasti tiukempi kuin EU:ssa keskimäärin.

Hallitus väittää korostavansa naisten ja lasten auttamista.

Suomesta kansainvälistä suojelua saaneiden mahdollisuus saada perheensä turvaan käytännössä lakkaa. Jo muutenkin vaikeasta perheenyhdistämisestä tehtiin kohtuuttomien toimeentuloedellytysten myötä mahdotonta. Jos kansainvälistä suojelua saava haluaa saada puolisonsa ja kaksi lastaan Suomeen, on tienattava nettona 2600e/kk. Toimeentuloa vaaditaan myös yksin Suomeen tulleilta lapsilta. Harva turvapaikanhakija pystyy tienaamaan yli kantaväestön keskiarvon.

Kokoomuksen ja keskustan kansanedustajat loistivat poissaolollaan, kun asiaa käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa. Perussuomalaisten linjan hiljainen hyväksyntä kertoo olennaisen: perussuomalaisilla on vain yksi poliittinen tavoite ja he saavat edistää sitä kokoomuksen ja keskustan myötävaikutuksella. Perussuomalaisten riveistä on iloittu ennen hallituskriisiä siitä, miten uusi laki toimii.  ”Arvion mukaan tänä vuonna turvapaikan saaneiden 3000 perheenyhdistämishakemuksesta vain 65 täyttää toimeentuloedellytyksen.” Tämäkään ei riitä, vaan perussuomalaiset ovat puheenjohtajansa suulla vaatineet perheenyhdistämisen tiukentamista edelleen. Uuden vaihtoehdon hallitusedustajat eivät ole millään lailla ilmaisseet, että he olisivat entisen puheenjohtajansa kanssa tässäkään asiassa eri linjoilla.

Nyt on aika kääntää suunta.

Ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat jokaiselle. Meidän Suomemme on oikeusvaltio, joka ei käännä selkäänsä hätää kärsiville. Hallituksen on tarkoitus laatia uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma ensi vuoden alussa. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen on näyttävä sitä laadittaessa. Pikaisia toimia tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea nyt.

Pakkopalautukset on väliaikaisesti keskeytettävä, kunnes on varmaa, että turvapaikkaprosessi takaa hakijoiden oikeusturvan sekä perus- ja ihmisoikeudet. Lainsäädännön tiukennusten kokonaisvaikutukset on arvioitava ihmisoikeusnäkökulmasta. Maahanmuuttovirastoon on tehtävä perusteellinen ja riippumaton laillisuustarkastus.

Meidän on myös etsittävä keinoja, joilla vältetään turvapaikanhakijoita joutumasta oikeudettomaan välitilaan. Puututaan aidosti paperittomuuteen. Siksi tilapäinen oleskelulupa on palautettava ja työskentelyoikeus mahdollistettava.

Hätää kärsivillä ihmisillä on oltava turvallisia reittejä päästä suojaan. Pakolaiskiintiötä on nostettava ja perheenyhdistämistä helpotettava.

Sipilän hallituksen kylmän politiikan on loputtava. Nyt on aika lunastaa arvopuheet ja kääntää suunta.