Hallituksen luovuttava soten markkinavetoisuudesta – muutettu esitys sai murskaavan palautteen

Sote on edelleen suurissa vaikeuksissa. Korkein hallinto-oikeus on antanut hallitukselle suosituksen viedä valinnanvapausmalli Euroopan komission käsittelyyn sen sisältämien epäselvyyksien vuoksi. Ministeriö ei kuitenkaan aio noudattaa suositusta.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) kiinnitti huomiota mahdollisiin ongelmiin EU:n valtiontukisääntelyn kanssa, jos ja kun maakunnan liikelaitos ja yksityiset sote-keskukset tulevat toimimaan samoilla markkinoilla. KHO:n mukaan komissiolta tulisi pyytä kannanotto lakikokonaisuudesta ennen kuin se hyväksytään eduskunnassa. Sipilän hallituksen ensireaktio oli kielteinen. KHO:n suositusta kannattaisi kuitenkin noudattaa, ellei hallitus halua jälleen täräyttää ministeriaudilla perustuslakiladon seinään. Se on nähty jo liian monta kertaa. 

Sote on Sipilän hallituksen suurin hanke. Erityisen hankalaksi on osoittautunut kokoomuksen lempilapsi valinnanvapaus, joka on sorvattu markkinavetoisen mallin varaan. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi sen ensimmäisen version kesällä 2018, minkä vuoksi hallitus joutui muuttamaan esitystään. Korjattu lakiluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle loppuvuodesta.

Nyt annetut lausunnot hallituksen valinnanvapausesityksestä ovat käytettävissä, ja kaikkineen lausuntopalaute on jokseenkin murskaavaa. Suurin osa lausunnonantajista katsoo, ettei esitys vastaa sille asetettuihin tavoiteisiin: ehdotetulla valinnanvapauslailla tuskin kavennetaan suomalaisten hyvinvointi- ja terveyseroja. Lakiesityksen ei myöskään paranna palveluiden saatavuutta. Lisäksi suurin osa lausunnonantajista arvioi, ettei lakiesitys anna riittäviä edellytyksiä kolmen miljardin euron kustannusten kasvun hillintään. Myöskään palveluiden välinen yhteistyö ei parane. Luultavampaa on, että integraatio heikkenee nykyisestä. 

Lakiesitys on parantunut vain siltä osin, että hallitus on luopunut erikoissairaanhoidon asiakasseteleistä. Ensimmäisellä lausuntokierroksella asiantuntijat kohdistivat voimakkaimman kritiikkinsä erikoissairaanhoidon asiakasseteleihin, koska niiden pelättiin vaarantavan julkisen erikoisairaanhoidon ja päivystysjärjestelmän toimivuuden. Muulle kritiikille hallitus ei ole korvaansa lotkauttanut.

Isoin ongelma hallituksen esityksessä on edelleen valinnanvapausmallin markkinavetoisuus. Sote-kentästä uhkaa tulla sotkuinen kokonaisuus, jonka ohjaaminen on mahdoton tehtävä. Palvelukokonaisuuden ohjaaminen kuuluu lakiesityksessä sote-järjestäjälle eli maakunnalle. Järjestelmästä on tulossa vaikeasti hahmotettava ja sekava.

Uhkana on, että etenkin monialaisesti erilaisia hoitoja tarvitsevat asukkaat eksyvät järjestelmän sokkeloihin eivätkä saa tarvitsemiaan palveluita. Tämä estää sote-uudistuksen tärkeimmän tavoitteen toteutumisen: terveyserot eivät kapene eikä kustannuksia saada hallintaan.

Kokoomuksen ajama valinnanvapausmalli tekee kustannuskehityksen hillinnän käytännössä mahdottomaksi – malli tosiasiassa tulee nostamaan sote-kuluja merkittävästi. Vain pieni murto-osa kaikista lausunnonantajista oli sitä mieltä, että uudistus antaa riittävät edellytykset saavuttaa kolmen miljardin kustannusten kasvun hillinnän tavoite.

Hallitus rakentaa kokoomuksen ajamana ja keskustan johdolla mallin, joka heikentää palveluita nykyisestä ja tekee niistä lisäksi yhteiskunnalle entistä kalliimpia.

Suoran valinnan mallissa asiakkaat liikkuvat vapaasti, ja eri yritykset saavat tarjota haluamiaan palveluita kohtalaisen vähäisin rajoituksin. Tällaisissa oloissa maakunnan on hyvin vaikea toteuttaa palveluverkkoa, joka vastaa aitoon tarpeeseen. Myös palveluista maksettavat korvaukset olisi pystyttävä mitoittamaan siten, etteivät ne kannusta (terveiden) ylihoitoon eivätkä (sairaiden) alihoitamiseen. Lausunnonantajat pitävät tämän onnistumista epätodennäköisenä.

Sosiaali- ja terveysalan yritykset ovat nopeita suuntaamaan markkinointiaan ja toimintaansa siten, että ne pystyvät maksimoimaan voittonsa. Se on yritysten tarkoituskin, mutta ei ole oikein, että yrityksille voittoa tuottavaa järjestelmää pyöritetään veronmaksajilta kerätyillä varoilla.

Vapaisiin markkinoihin perustuvasta valinnanvapaudesta on luovuttava. Koko palvelujärjestelmän suunnittelun on oltava selkeästi järjestäjän eli maakunnan näpeissä ja päätösvallassa. Näissä puitteissa asiakkaan valinnanvapautta voidaan lisätä, mutta hallitusti. Vain siten voidaan varmistua tasapainoisesta palveluverkon ja -valikoiman kehittämisestä ja hillitä kustannuksia.