Hallituksen ei pidä unohtaa kiertotaloutta budjettiriihessä

Kiertotalous on avainasemassa siirtymässä kohti kestävämpää talousjärjestelmää.  Kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan monenlaisia keinoja kuten osaamisen lisäämistä, kierrätysmateriaalin käyttöä paremmin mahdollistavaa lainsäädäntöä, taloudellisia ohjauskeinoja ja kierrätysvelvoitteita. Hallitusohjelmassa on kauniita kirjauksia kiertotalouden edistämisestä, mutta konkreettiset esitykset jäävät uupumaan.

Talousjärjestelmäämme tulisi muuttaa niin, että se lisää luonnon ja ihmisten hyvinvointia ja vähentää ympäristölle tuhoisaa ylikulutusta. Kiertotaloudessa kerran käyttöön otettua raaka-ainetta hyödynnetään mahdollisimman pitkään tuotteena ja materiaalina, mikä vähentää tarvetta jatkuvasti lisätä luonnonvarojen kulutusta. 

Tarvitsemme tavoitelähtöistä elinkeinopolitiikkaa, missä julkinen ja yksityinen sektori yhdessä etsivät ratkaisuja maapallon kestävyyshaasteisiin. Vuonna 2021 laajassa yhteistyössä valmistunut valtioneuvoston kiertotalousstrategia on hyvä pohja uuden suunnan konkretisoimiseksi. Hallituksen tulee omalta osaltaan varmistaa, että työ etenee määrätietoisesti. Markkinoiden ja talouden ohjauskeinoja tulee käyttää mahdollisimman vaikuttavasti kestävämmän talouden edistämiseksi.

Hallituksella on nyt ensimmäisessä budjettiriihessään mahdollisuus osoittaa, että se on tosissaan kiertotalouden kanssa. Näillä neljällä konkreettisella keinolla vauhditetaan niin kuluttajien, julkisen sektorin kuin teollisuuden siirtymää kiertotalouteen. 

1. Käyttöosuusvelvoite

Käyttöosuusvelvoite on kiertotalouden keskeinen työkalu. Sillä määritetään prosenttiosuus, minkä verran tuotteen valmistukseen käytettävistä raaka-aineista on oltava kierrätettyjä materiaaleja. Tavoitteena on edistää kierrätetyn materiaalin markkinoita vähentäen samalla neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Käyttöosuusvelvoite tulisi ottaa käyttöön rakentamisessa, tekstiilien, elektroniikan ja muovien valmistuksessa sekä ravinteiden kierrossa. 

2. Luonnonvaravero

Luonnonvaroihin kohdistuvalla verotuksella otetaan huomioon luonnonvarojen kaivamiseen liittyviä haitallisia ulkoisvaikutuksia ja kannustetaan materiaalien pitämiseen mahdollisimman pitkään kierrossa sekä niiden arvon säilyttämiseen. Luonnonvaraverojen avulla voidaan siis ohjata taloudellista toimintaa kohti kiertotaloutta ja se tekee kierrätysmateriaalien käytöstä taloudellisesti houkuttelevampaa.

Luonnonvaraverot voivat kohdistua joko tuotteisiin tuoteverona tai resursseihin resurssiverona. Esimerkiksi maa-ainesveron asettaminen neitseelliselle hiekalle, soralle ja kalliokiviainekselle luo kannusteen neitseellisen maa-aineksen käytön vähentämiselle ja korvaamiselle jo aiemmin nostetulla maa-aineksella. Näin kierrätetyn maa-aineksen hyödyntämisestä tulee kannattavampaa.

3. Julkiset investoinnit kiertotaloushankkeisiin

Julkiset investoinnit tulee suunnata siten, että ne edistävät siirtymää kiertotalouteen eivätkä ohjaa ympäristölle haitalliseen toimintaan. Julkisilla hankinnoilla on merkittävä potentiaali edistää kiertotaloutta, sillä julkisten hankintojen vuosittainen arvo on Suomessa noin 35 miljardia euroa. Se vastaa keskimäärin 16 prosenttia bruttokansantuotteesta. Investointien suuntaaminen kiertotalouteen luo Suomelle uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vahva kotimarkkina auttaa suomalaisia yrityksiä menestymään myös kansainvälisesti.

4. Korjauspalveluiden alv-verokannan alentaminen

Korjauspalveluiden arvonlisäveron laskeminen kannustaa korjaamaan vanhoja tuotteita. Kuluttajalle vanhan korjauttaminen on nyt usein kalliimpaa kuin uuden ostaminen, mikä on luonnonvarojen kulutuksen kannalta järjetöntä. Kestävämmästä kuluttamisesta onkin tehtävä helpompaa kuluttajille. Korjauspalveluiden arvonlisäveroa tulee laskea 10 prosenttiin nykyisestä 24 prosentista. Alempi verokanta kattaisi esimerkiksi suutarit, korjausompelimot ja pyörähuollot. Ruotsissa tällainen korjaukseen kannustava verotus on jo käytössä.