Europarlamentti äänesti hiilinielujen kasvattamisen ja luontoarvojen puolesta LULUCF-asetuksessa

Tapamme käyttää maata on muutettava ilmastolle ja luonnolle kestäväksi. Europarlamentti hyväksyi juuri kantansa maankäytön hiilinieluja koskevan LULUCF-raporttiin, jossa olen toiminut pääneuvottelijana.

Europarlamentin hyväksymä kanta parantaa johdonmukaisesti komission esitystä ilmaston, luonnon ja uusien kestävien ratkaisujen edistämisen kannalta, joten sen pohjalta on hyvä lähteä neuvottelemaan lopullista asetusta ministerineuvoston kanssa. Kanta edistää maankäytön kestävyyttä ja sen merkitystä ilmastokriisin ratkaisemisessa Euroopassa ja epäsuorasti myös koko maailmalla, sillä EU edistää vastaavia sitoumuksia myös kaikille maille YK-tasolla. Tällä on suuri vaikutus luonnolle ja ilmastolle.

Europarlamentti asettui tukemaan EU-komission esitystä siitä, että EU-tasolla hiilinieluja nostetaan noin 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä maita koskevilla sitovilla tavoitteilla. Yhteensä nämä tavoitteet nostavat EU-maiden nielut 2030 mennessä 310 miljoonaan tonniin. Europarlamentti asetti kuitenkin tavoitteeksi, että nielut voivat myös olla tätä suuremmat. Samalla europarlamentti vaatii 2030 jälkeisiä viisivuotistavoitteita nielujen nostamiseksi vuoteen 2050 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen kannalta riittävälle tasolle.

Europarlamentti hyväksyi ympäristövaliokunnan esityksen siitä, että maille asetettavien 310 miljoonan tonnin hiilinieluvelvoitteiden lisäksi EU tekee lisätoimia tämän päälle maatalouden hiiliviljelyn edistämiseksi. Äänestyksessä poistui kuitenkin sitova kirjaus näiden lisätoimien nostamisesta 50 miljoonaan tonniin vuositasolla. Se ei silti poista tavoitetta hiiliviljelyn edistämisestä, mitä pidän tärkeänä.

Lisäksi europarlamentti vaatii yksityisen sektorin tekemien hiilinieluja lisäävien kompensaatiohankkeiden laskemista kansallisten tavoitteiden päälle, ei niiden sisälle. Se lisää näiden hankkeiden uskottavuutta päästövähennyshankkeina, poistaa kaksoislaskennan vaaraa ja tosiasiassa lisää hiilinielujen kokonaismäärää merkittävästi. Silloin yksityisten yritysten tai ihmisten maksamat päästökompensaatiot kohdentuvat hankkeisiin, jotka aidosti lisäävät hiilinieluja ja tämä lisäraha hiiliviljelyyn, ennallistamiseen tai metsien hiilinielujen kasvattamiseen ei mene vain jo sovittujen maakohtaisten tavoitteiden sisälle. Samalla europarlamentin kanta velvoittaa kasvattamaan nieluja tavalla, jossa myös EU:n yhteiset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi etenevät. Tätä edistää esimerkiksi luonnon ennallistaminen vaikkapa ojitusten takia luonnoltaan taantuneiden soiden palauttamisessa luonnontilaan.

EU-tasolla maiden hiilinielujen tavoitteet siis merkittävästi kasvavat. Suomen osalta käy kuitenkin toisin, koska laskentatavan uudistukset merkitsevät Suomelle asetetun tavoitteen laskemista 17,7 miljoonaan tonniin vuodelle 2030. Sillä Suomen nielujen velvoitetaan olevan EU-maista kahdeksanneksi suurimpia, mikä on melko vaatimaton tavoite ottaen huomioon laajan metsäpinta-alamme tarjoaman otollinen pohjan nieluille. Jo kansallisen hiilineutraalisuustavoitteen takia Suomen onkin syytä tehdä enemmän maankäytön kestävyyden parantamiseksi, varsinkin kun juuri on saatu huolestuttavia uutisia Suomen hiilinielujen romahtamisesta.

Hiilinielujen kasvattaminen ei ole pois maa- ja metsätaloudelta vaan osa niiden tulevaisuuden menestyksen reunaehtoja. Samalla kun edistämme luonnolle parempia maankäytön tapoja, luodaan valtavat markkinat entistä kestävämmille ratkaisuille maa- ja metsätaloudessa. Suomessakin kannattaa tunnistaa se valtava potentiaali, mitä maataloudelle on hiiliviljelyn edistämisessä, kuinka ennallistamalla soita voidaan vahvistaa niin luontoarvoja, suojella vesistöjä kuin lisätä hiilinieluja, ja kuinka metsien käytön kestävyys on tärkeää metsien moninaisten arvojen ja hyötyjen tukemiseksi. Metsä on niin paljon enemmän suomalaisille kuin vain puukuutioita.

Hiilinielujen vahvistaminen tukee uudistavaa maa- ja metsätaloutta ja tärkeiden yhteiskunnallisten arvojen esillenousua. Samalla vahvistamme luonnon tilaa ja luonnon omia hiilinieluja tavalla, joka tekee maankäytöstämme kestävämpää sukupolvelta toiselle. Ilmastokriisin ratkaiseminen ei onnistu kestävällä tavalla ilman ekosysteemin ja luonnon tilan kohentamista.