EU:n yritysvastuulaki ja pakkotyötuotteiden tuontikielto kirittävät kestävää kehitystä

Yritysvastuulla on keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja tähän EU on nyt puuttumassa lainsäädännön keinoin.

Globaalit haasteet kuten äärimmäinen köyhyys, ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, alkuperäiskansojen oikeudet ja pakkotyö sekä muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset kietoutuvat usein toisiinsa. Tämän vuoksi niiden ratkaisemiseksi kaikkien toimijoiden – valtioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen osallistaminen on välttämätöntä. 

Huomio on kiinnittynyt siihen, että me vauraiden maiden kuluttajat olemme ulkoistaneet hämmästyttävän suuren osan osuudestamme globaaleihin haasteisiin. Kiina on ”maailman tehdas”, ja monien hyödykkeiden kuten kahvin, palmuöljyn ja kaakaon tuotannossa on mukana lapsityötä tai metsäkatoa. Halpamuodin vastuuttomuus perustuu köyhien naisten työpanokseen, jossa tehtaiden katot saattavat romahtaa heidän niskaansa kuten tapahtui Bangladeshissä Rana Plazassa vuonna 2013. Yhä useampi haluaa sanoutua irti tällaisesta kuluttamisesta.

Vastuulliset yritykset, tavalliset kuluttajat, kansalaisjärjestöt ja osa EU:n jäsenmaista ovat yhdessä vaatineet sitovaa EU-tason yritysvastuulainsäädäntöä aina siitä asti, kun YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi historialliset YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet vuonna 2011. 

Olin hieman yllättynyt havaitessani, että joukkoon liittyy koko ajan yhä enemmän yrityksiä. Joukossa on aitoja maailmanparantajia, ja vähintään ne ovat oivaltaneet, että kuluttajien vastuullisuusodotukset ovat kasvava markkinavoima, johon on vastattava.

Yli kymmenen vuoden odottelun ja melkoisen painen jälkeen komissio on viimein antanut esityksensä EU:n yritysvastuulaista. Valmisteilla oleva EU:n laki asettaa yrityksille ensimmäistä kertaa velvollisuuden kunnioittaa ihmisoikeuksia ja noudattaa asianmukaista huolellisuutta arvoketjuissaan. Yrityksillä tulee jatkossa olla keinot tunnistaa liiketoiminnasta aiheutuvat haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset, ehkäistä ja korjata niitä.

Näistä velvoitteista huolimatta voi jatkossakin tulla tilanteita, joissa yritykset epäonnistuvat arvoketjunsa valvonnassa. Siksi aivan olennainen osa tulevaa yritysvastuulakia antaa Euroopassa toimivien yritysten hyvinkin kaukaisille uhreille pääsyn oikeuteen EU-maissa ja saada korvausta.

Moderni orjuus on saanut paljon huomiota. Siksi me vihreät olemme Euroopan parlamentissa vaatineet erillistä pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden tuontikieltoa. Tästä komissio julkaisikin vastikään esityksensä. Tuontikielto mahdollistaa tuotteiden vetämisen pois markkinoilta, jos niiden takaa paljastuu linkkejä pakkotyöhön. Lakiesitys kattaa kaikki yritykset, ja se koskee pakkotyötä niin EU:n jäsenmaissa kun kolmansissa maissa. Malesian siirtotyöläisten valmistamat kumihanskat mutta myös työvoimaa riistävien tomaattien tuotanto Italiassa ovat siitä esimerkkejä.

Komission esitys tuontikiellosta on enemmänkin jälkikäteistä valvontaa kuin jo Yhdysvalloissa käytössä olevan mallin mukainen maahantuontikielto. Siellä tulliviranomainen on pystynyt käännyttämään Kiinan Sinkiangin puuvillaa tarkkojen analyysien perusteella. Yhdysvallat on myös saanut aikaan todellisia parannuksia siirtotyöläisten asemaan Malesiassa torjuttuaan kumihanskaeriä.

EU:ssa kaavailtu jälkikäteinen valvonta on heikompaa kuin tuotteiden pysäyttäminen jo rajalle pakkotyöepäilyn perusteella. Euroopan parlamentin korjattavaksi jää myös pakkotyön uhrien mahdollisuus hakea korvauksia maahantuojilta.

Tuontikielto ja yritysvastuulaki täydentävät toisiaan ja tukevat ihmisoikeuksien toteutumista yritysten tuotantoketjuissa ja sitä kautta kestävää kehitystä. Yhdessä lainsäädäntö auttaa varmistamaan, että kaupasta ostettujen tuotteiden taakse ei kätkeydy ympäristötuhoja kuten metsäkatoa tai vakavia ihmisoikeusloukkauksia kuten lapsityötä tai pakkotyötä.