Emma Karin puhe puoluevaltuuskunnassa 20.2.2021

Rakkaat ystävät,

Ihana nähdä teitä edes ruutujen välityksellä.

Kun viime kesänä olin täällä viimeistä kertaa ennen vanhempainvapaata
olisin jo toivonut, että tässä vaiheessa
me olisimme voineet jo tavata,
istua samassa salissa,
halata,
käydä baarissa illalla.

Vielä se ei onnistu,
mutta kyllä se aika tulee.
Jaksetaan vielä hetki

Rakkaat ystävät,

Itse palasin töihin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi pari viikkoa sitten.

Meillä vahtivuoro vaihtui ja isä on nyt kotona
seitsemän kuukautta vanha vauvan kanssa.

On pakko myöntää, että välillä aamuisin kirpaisee lähteä töihin
kun pieni pullaposki jää kotiin.

Samalla se joka-aamuinen kirpaisu on ollut aina
suomalaisten isien vauva-ajan arkea.

Oma aika vauvan kanssa on ollut äideille kuuluva etuoikeus.
Isät ovat joutuneet nielemään sen kirpaisevan tunteen
ja hyväksymään kakkosvanhemman roolin.

Mutta ystävät
aikaisemmin tällä viikolla hallitus lähetti lausuntokierrokselle
perhevapaauudistuksen.

Isien oikeuksille tämä uudistus on historiallinen.

Ensimmäistä kertaa ollaan tilanteessa,
jossa isät nostetaan yhdenvertaiseksi vanhemmiksi.

Tämä on asia, jota olemme tavoitelleet pitkään.

Asenteet lapsiaan kotona hoitavia isiä kohtaan muuttuvat tuskallisen hitaasti.

Moni isä törmää edelleen työnantajan asenteeseen siitä,
että ei ole miehen homma olla lapsen kanssa kotona.

Asenteet muuttuvat vasta,
kun vauvoja hoitavista isistä tulee normi.

Meidän tehtävä on luoda rakenteita,
jotka tukevat isien mahdollisuuksia.

Isät tarvitsevat tasa-arvoa siinä missä äiditkin.
Ja isien oikeudet tarvitsevat puolustajia.

Pahimmillaan ahtaat sukupuoliroolit rajoittavat mahdollisuutta luoda
läheinen suhde omaan lapseen.
Se suhde on kuitenkin vanhemman elämässä se arvokkain asia.
Se on jotain, mitä keneltäkään ei saisi kieltää.

Yksikään tuntemani isä,
joka on jäänyt vauvan kanssa kotiin,
ei ole tätä päätöstä katunut.

Silti näitä isiä on todella vähän.
Heidän rinnallaan on monia,
jotka haluaisivat niin tehdä,
mutta eivät voi.

Sen me haluamme tällä uudistuksella muuttaa.

Uusi malli ei ole täydellinen.
Siinä on vielä korjattavaa,
mutta se on historiallinen harppaus eteenpäin
isien oikeuksien ja tasa-arvoisen vanhemmuuden tiellä.

Rakkaat ystävät,

Me olemme eläneet korona-arkea vuoden.
Aikuiselle se tuntuu pitkältä ajalta.
Lapselle se on kuitenkin aika,
joka on voinut muuttaa koko elämän.

Jo nyt on pelottavan helppoa nähdä,
että koronakriisin suurin velka
tulee olemaan tämän ajan vaikutus lapsiin.

Pääkaupunkiseudulla totesimme jo,
että pahenevasta tautitilanteesta huolimatta
emme voi enää jatkaa lasten harrastuskieltoa
tai nykyistä etäopetusta amiksissa ja lukioissa.
Rajoitusten hinta on kasvanut nuorille liian suureksi.
Pahoinvointi on kasvanut.
Keskeytykset on lisääntyneet
Pahiten tämä on osunut juuri heihin, jotka ovat jo
ennestään heikoimmassa asemassa.

Järkyttävien uutisten varjoon jää se hiljaisuudessa kasvava avuntarve.
Ne, jotka eivät pidä itsestään ääntä.
Ne, joihin ei saada yhteyttä.
Ne, jotka katoavat.

Pelkona on, että poikkeusaika peittää alleen
yhä enemmän piiloon jäänyttä hätää.

Lastensuojelun kriisistä on puhuttu pitkään.
Joitakin uudistuksia on tehty,
mutta suurin osa lastensuojeluun esitetyistä korjauksista on ohitettu.

Kun lapsi on hädässä
hän tarvitsee aikuisen, joka välittää.
hän tarvitsee aikuisen jolla on aikaa.

hän tarvitsee aikuisen, joka osaa auttaa.
ja jolla on voimia auttaa.

On hyvä, että hallitus on esittää nyt lastensuojelun sosiaalityöntekijän
asiakasmäärälle 35 lapsen maksimia,
Samalla me tiedämme,
että sekin on vielä liian paljon,
silti suunta on vihdoin oikea.

Tavoitteen on oltava laskea asiakasmäärä
portaittain 25:n lapsen maksimiin.

Tukea tarvitsevan lapsen takana
on lähes aina tukea tarvitseva perhe.

Siksi tärkeintä on luoda vanhemmille tukiverkko
jo vauva-aikana neuvolassa
ennen kuin omat voimat loppuvat
ja ongelmat alkavat kasautua.

Rakkaat ystävät,

Kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä siitä,
että ongelmiin on puututtava ajoissa ja
avun pitäisi olla lähellä.

Kuitenkin ongelmiin tartutaan liian usein vasta
kun lapsi alkaa murrosiässä oireilla.

Tämä on aivan liian myöhään,
sillä me tiedämme, että oireilevat lapset
pystytään usein tunnistamaan jo varhaiskasvatuksessa.

Silti juuri päiväkodeista puuttuvat
psykologi- ja kuraattoripalvelut.
Eli juuri silloin kun ongelmat olisi helpointa ratkaista
ja avun pitäisi löytyä pienille läheltä
tukea ei ole tarjolla.

Tämän me olemme halunneet korjata
Ja olemme hallituksessa luomassa uutta tuen mallia varhaiskasvatukseen.
Ja asiasta tuodaan vihdoin esitys eduskuntaan tämän vuoden aikana.

Pieni mieli ei saisi koskaan särkyä.

Maassa, jossa mielenterveysongelmista on tullut uusi kansantauti
lapset tarvitsevat mielenterveystaitoja siinä missä aikuisetkin.

Me haluamme nostaa lasten mielenterveystaidot
osaksi kasvatusta ja koulutusta.

Samalla kun parannamme lasten mielenterveysosaamista,
myös päiväkotien ja koulujen työntekijöiden
osaamista mielenterveyskysymyksistä on lisättävä.

Lapsen hätä huomataan paremmin
kun aikuisilla on kykyä se huomata.

Ja kun hätä huomataan, on apua saatava.

Korona ajan haavat voivat näkyä lapsissa vasta viiveellä.

Siksi me haluamme tukipakettia kunnille
lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen vahvistamiseen
jotta koronatoimien aikana syntyneitä haavoja aletaan hoitaa heti.

Sillä on paljon helpompaa kasvattaa ehjiä lapsia
kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.

Rakkaat ystävät,

Tämä vuosi on ollut monelle raskas,
ja nyt alkaa jo väsyttää,
mutta me olemme pärjänneet hyvin.

Eduskunnassakin on pääosin pystytty työntämään puoluekirjat takataskuun
kun olemme yhdessä olleet tosipaikan edessä.

Toivon, että tämä säilyy myös vaalikevään läpi.

Siksi on myös hyvä, että vihreät yhdessä muiden puolueiden kanssa ovat yhdessä todenneet, ettei vaaleja ei pidä lähteä siirtämään.

Kukaan ei halua,
että oikeus äänestää olisi tässä maassa heikommin suojattu
kuin oikeus käydä baarissa.

On tärkeää, että oikeusministeriö huolehtii siitä,
että vaalit voidaan turvallisesti järjestää ja,
että kaikkien äänioikeus toteutuu.

Koronan kanssa pitää vielä jaksaa.
Maali näkyy jo.

Kuitenkin myös turhautuneisuus kasvaa.

Koronatoimista käytävä keskustelu ei saa
luisua samoille urille kuin keskustelu ilmastotoimista:
jossa kaikki myöntävät tilanteen vakavuuden että tekoja tarvitaan,
mutta aina jonkun muun pitäisi tehdä kaikki toimet
ja oman sektorin vastuu pitäisi välttää.

Tämä johtaa vain siihen,
että lopulta kaikki vastuu jää lasten kannettavaksi.

Me olemme täällä huolehtimassa,
että vastuu kuuluu aikuisille.

Rakkaat ystävät,

Kuntavaaleihin on kaksi kuukautta aikaa.

Maailmaa ei voi pelastaa,
jos ei pidä huolta itsestään.

Eli kaiken tämän keskellä olkaa armollisia itsellenne
myös vaalikentillä.

Ja nauttikaa kevään kauniista valosta.