Emma Karin puhe puoluevaltuuskunnassa 20.11.2021

Hyvä valtuuskunta, hyvät ystävät, Ihanaa nähdä teidät kaikki täällä! Eilen oli aika hurja päivä. Sellaisen jälkeen on hyvä päästä tänne, teidän, mun tyyppien joukkoon. Kun vastuu tuntuu jättimäiseltä, on tärkeää, että tukena olette te kaikki.

Te, joille tämän meidän maailma on sydämen asia.

Mun on vaikea pukea sanoiksi sitä, miten iso asia mulle on se, että saan jatkaa meidän Kristan hienoa työtä ympäristö- ja ilmastoministerinä. Luonto on se syy, miksi mä olen politiikassa. Se on se syy, miksi mä tätä teen. On hienoa päästä aloittamaan työt Kristan jälkeen.

Kiitos, Krista, kaikesta upeasta työstä tämän maan luonnon ja ilmaston hyväksi. Kristan työ tulee jäämään suomalaisen luonto- ja ympäristöpolitiikan historiaan. Kivisuon kokoisilla kirjaimilla.

Samalla myös kiitos Marialle. Upea Maria, meidän puheenjohtaja, joka on tämän hallituskauden luotsannut meitä aikamoisten vaiheiden läpi. Ja mikä kertoo tästä naisesta kaiken? Vielä viimeisillään raskaana viimeisenä työpäivänä tämä nainen hoiti maaliin sen, että Suomi kasvatti pakolaiskiintiön suuremmaksi kuin koskaan.

Marian takia Suomi auttaa ensi vuonna entistä useampaa maailman hädänalaisinta lasta, perhettä, avuntarvitsijaa Pakolaiskiintiö on nyt kaksi kertaa suurempi vaalikauden alkuun verrattuna. Kova muija.

Mutta nyt yrität oikeasti hetkeksi päästää irti. Sä voit jäädä kotiin tietäen, että täällä on koko tämä sun porukka puolustamassa niitä hömötiaisia, punasotkia ja peltosirkkuja, korpia sekä nevoja. Puolustamassa marginaaliin työnnettyjä ja tukea tarvitsevia. Sä voit hetken hengähtää.

Yritän parhaani mukaan hoitaa paikkaasi viisikossa kesään asti. Iiris vetää vaalivankkureita. Saappaat on suuret.

Kiitos Maria, kaikesta. Nyt tärkeintä on nauttia uudesta pienestä ihmisestä ja siitä ainutlaatuisesta ja ihmeellisestä ajasta joka teillä on Miikan kanssa edessä. Kolmen kerran kokemuksella tiedän, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Hyvä valtuuskunta,

Emme voi jatkaa ympäristön kohtelemista näin. Me kerrytämme ennennäkemätöntä ilmasto- ja luontovelkaa. Ratkaisujen löytämisellä on kiire, sillä elämme hätätilassa.

Näihin molempiin vastaamisessa on lopulta kyse siitä, ymmärrämmekö suojella ajoissa sen, mitä olemme menettämässä ja olemmeko valmiita asettamaan yhteiskuntamme toiminnan luonnon kantokyvyn kehyksiin.

Jos me emme saa ratkaistua ilmastokriisiä ja luontokatoa, kaikki muu menettää merkityksensä.

Hiilinegatiivisen ja luontopositiivisen Suomen rakentaminen on tärkein tehtävämme.

Siksi näiden asioiden on oltava myös esillä ja sitä varten aloitamme ympäristöministeriössä säännöllisen hätätilatiedotuksen ilmastokriisistä ja luontokadosta.

Ihmiset ansaitsevat oikeaa tietoa siitä, mitä luonnossamme tapahtuu, mikä on jo ratkaistu,  mikä on vielä ratkaisematta ja mitä seuraavaksi on tehtävä.

Se on tärkeää, koska näistä asioista huolestuneet ansaitsevat toivoa siitä, että ongelmat voidaan ratkaista, vaikka se välillä vaikealta tuntuu.

Glasgow’n kansainvälinen ilmastokokous osoitti, että juuri ilmastopolitiikka on yksi niistä asioista, joiden ympärillä maailman maat yrittävät tosissaan löytää toisensa.

Kokouksen tulokset eivät riitä, koska eiväthän yhdenkään kokouksen tulokset yksin koskaan riitä.

Jälleen on kuitenkin askel menty eteenpäin.

Tämä hallitus asetti kautensa aluksi hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035. Se ei riitä, mutta se on askel eteenpäin.

Vuosaaren ilmastokokous,  viime vuoden budjettiriihi, tämän vuoden budjettiriihi. Jokainen niistä on yksinään ollut riittämätön. Ehkä myös yhdessä riittämättömiä.

Silti. Askelia eteenpäin. Pala palalta. Olemme lähempänä maalia. Sitä maailman pelastaminen on. Askeleita, pieniä ja suuria.  Välillä tuskastuttavan lyhyitä. Välillä isoja loikkia.

Kaikenlaisia tarvitaan ja toivoa ei pidä menettää. Meidän tehtävämme on valaa uskoa siihen, että kyllä nämä ongelmat ovat ratkaistavissa. Sillä maailmasta tulee parempi pala kerrallaan.

—

Hyvät ystävät, tälläkin viikolla on puhuttu ilmastosta. Aiheena on ollut kestävän rahoituksen taksonomia.

Se ei varmaan kovin monelle ihmiselle paljoa kerro. Asia on kuitenkin tärkeä. Kyse on siitä,  miten me saamme yksityisen rahan  ohjautumaan ilmaston ja luonnon kannalta parhaimpiin kohteisiin.

Taksonomia on luokittelujärjestelmä rahoitukselle. Taksonomia ei kiellä tai estä mitään. Se ei se pakota ketään mihinkään.  Se ei vie yhdeltäkään maalta päätösvaltaa omista metsistään.

Kyseessä on vapaaehtoinen luokittelu, jonka avulla ne ilmasto- ja ympäristöystävällisimmat hankkeet voidaan helpommin tunnistaa rahoitusmarkkinoilla. 

Miksi tämä on niin tärkeää?

Ilmastokriisi on niin massiivinen kysymys, että ei sitä pelkästään verorahoilla ratkota. Siihen ei yksinkertaisesti verorahat riitä.

Mukaan tarvitaan kaikki. Jokainen ihminen ja järjestö. Ja myös jokainen yritys.

Minä uskon, että markkinatalous on hyvä keino ratkoa ilmastonmuutosta, kunhan säännöt ovat kohdillaan. Aina välillä se vähän yllättää, miten moni Suomessakin intoutuu vastustamaan markkinatalouden toimintaa, kun kyse on ilmastonmuutoksesta.

Suomen pitää näyttäytyä ilmastotekoja eteenpäin vievänä voimana. Kotimaassa, EU:ssa ja laajemminkin maailmassa. Siksi olisi tärkeää, että Suomi tukisi EU:n taksonomiaesitystä, vaikka se ei täydellinen olekaan.

Me vihreät jäimme hallituksessa tässä asiassa kuitenkin vähemmistöön. Hopeareunus on se, että taksonomia menee todennäköisesti silti läpi. Se on vetoapua Euroopasta ja välillä me Suomessakin sitä tarvitaan.

Näitä toimia Suomessa usein vastustetaan yritysten edun varjolla. Uskon kuitenkin, että ilmastotoimien edistäminen on pitkällä tähtäimellä myös suomalaisten yritysten etu.

Maamme on pullollaan sitä osaamista, jota kestävämmän talouden rakentaminen vaatii. Siis pelko pois. 

Kyllä suomalaiset yritykset pärjäävät. Kyllä suomalaiset pärjäävät.

Ja usein ne pärjäävät paremmin silloin, kun säännöt ovat reilut niille, jotka osaavat toimia luonnon ehdoilla.

—

Rakkaat ystävät, Tänään vietetään lasten oikeuksien päivää. Ei ole olemassa mitään suurempaa lapsen oikeutta kuin oikeus onnelliseen elämään elinkelpoisella maapallolla.

Kuten eräs viisas keskustalainen minulle totesi,  tila pitää aina jättää jälkipolville paremmassa kunnossa  kun sen on itse saanut.

Tässä maassa me olemme aina antaneet lupauksen meidän lapsille ja lapsenlapsille, että me tehdään työtä,  jotta teillä olisi paremmin. Että me jätämme tän maa ja tän maailman teille paremmassa kunnossa kuin sen itse saimme.

Kenenkään ei pitäisi pelätä tulevaa. Siksi me täällä ollaan.

Me pidetään se lupaus. Jotta teillä olisi paremmin.