Eläkkeiden kasvun maltillinen leikkaus on perusteltu, kunhan kenenkään köyhyys ei syvene

Jätin eilen toimenpide-esityksen työeläkkeisiin kohdistuvasta verotuksesta, jolla leikattaisiin pieni osa eläkkeiden indeksinoususta julkisen talouden vahvistamiseksi. Esitys ei koskisi kaikkein pienimpiä eläkkeitä.

Seurauksena oli melkoinen haloo, ja sähköpostiin kiliseekin palautetta solkenaan. Kritiikkiä, mutta myös kehuja. Olen päässyt käymään lukuisia rakentavia viestinvaihtoja ja keskusteluja eilisen ja tämän päivän aikana. Keskustelua on toki hieman haitannut se, että uutisoinnista ei ole välittynyt kaikille aivan oikeaa kuvaa ehdotuksesta – osansa toki oli omilla epäonnistuneilla sanavalinnoillani. 

Tehdäänpä siis pari asiaa selväksi.

13 500 euron työeläketulot vuodessa eivät todellakaan tee kenestäkään hyvätuloista tai vaurasta. 

En ole esittänyt eläkkeiden leikkaamista, vaan maltillista nipistämistä työeläkkeiden yleistä palkkatasoa selvästi korkeammasta noususta. Eläkkeet ovat nousemassa ensi vuonna 5,7 % noustuaan tänä vuonna 6,8 %. En pidä kohtuuttomana hieman maltillistaa työeläkkeiden kasvua julkisen talouden vaikeassa tilanteessa. On hyvä muistaa, että työeläkkeet rahoitetaan pääosin nykyisten työssäkäyvien ja yritysten maksamilla eläkemaksuilla. Niitä ei siis saada katettua nykyisten eläkeläisten aikanaan maksamilla eläkemaksuilla.

Virallisesti eilen tekemäni toimenpidealoite oli muotoilultaan varsin avoin:

“Ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sukupolvien välistä solidaarisuutta lisäävän, 1 % indeksijarrua vastaavan veronkorotuksen toteuttamiseksi työeläkkeisiin eläkeläisköyhyyttä syventämättä.”

Konkreettisena tämän toteuttamisen vaihtoehtona esitin, että työeläkkeiden verotusta kiristettäisiin 0,52 prosenttiyksiköllä niillä, joilla bruttoeläketulon määrä ylittää 13 500 euroa vuodessa. Alarajan perustelu ei ole “hyvätuloisuus” vaan se, ettei verotus kiristyisi heillä, jotka sinnittelevät pelkän takuueläkkeen varassa tai joilla on pelkkiä eläketuloja ja jotka eivät maksa työeläketulostaan veroja lainkaan tälläkään hetkellä. Tämä yksistään rajaa yli viidenneksen eläkkeensaajista esityksen ulkopuolelle.

Olemme arvioineet, että tämän toteuttaminen suoraviivaisesti kaikki työeläketulot huomioiden vahvistaisi julkista taloutta noin 200 miljoonalla eurolla. Tällöin mainitulla alarajalla kuukausieläke nousisi ensi vuonna reilu 50 euroa noin 60 euron sijaan. Alarajaa ja kohdennusta säätämällä päädytään erilaisiin työeläkkeen nousun loivennuksiin ja verotuottoihin, ja perusteltua voisikin olla kohdentaa veronkiristys vain alarajan ylittäviin tuloihin, jolloin se painottuisi enemmän suurempituloisille eikä vaikuttaisi alarajalla vielä lainkaan.

Keskustelu ja palaute tarkemmasta toteutuksesta on erittäin arvokasta, ja kuulen mielelläni hyviä argumentteja ja parannusehdotuksia. Koko ajatuksen tyrmääminen suoriltaan tuntuu sen sijaan erikoiselta tilanteessa, jossa talouden sopeuttaminen vaatii erilaisia vaikeita päätöksiä. Siksi toivon, että myös hallitus punnitsisi tätä vaihtoehtoa vakavissaan.

Palautteen ja keskustelun pohjalta pohdimme vielä itsekin parasta mahdollista mallia, mutta selvää on, että vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetään työeläkkeiden nousuun kohdistuvaa verotusta, jotta talouden sopeuttamisen taakka jakautuu sukupolvien välillä oikeudenmukaisesti. Se on perusteltua ja oikein. 

Ajatukselle on myös vankkaa ja laajaa kannatusta. Olen saanut esityksestä paljon kiittävää palautetta paitsi nuorilta, työssäkäyviltä ja asiantuntijoilta, myös eläkeläisiltä ja muiden puolueiden kollegoilta, jotka ovat turhautuneita siihen, etteivät heidän puolueensa uskalla eläkkeisiin koskea edes tässä tilanteessa.

Lopuksi todettakoon, että eläkeläiset ovat varsin kirjava joukko suomalaisia. Joukossa on niin tuskaisen pienillä tuloilla arjen kustannusten kanssa painivia kuin melko leppoisasti hyvillä tuloilla velattomassa asunnossa ilman huollettavia asuvia. Osalla on merkittäviä pääomatuloja. Itse asiassa 65-74-vuotiaat eläkeläiset ovat Suomen varakkain ikäryhmä ja ylipäätään eläkeläistalouksissa on nyt jo lähes puolet koko maan varallisuudesta. Tähän viittasin sanoillani hyvätuloisista ja varakkaista eläkeläisistä. Samaan aikaan tiedossa on, että Suomessa on yli 190 000 pienituloista eläkeläistä, ja eläkeläisköyhyys on aito, vakava ongelma.

Yhteistä koko porukalla on se, että jokainen ansaitsee elää hyvää elämää eläkkeellään. Se edellyttää paitsi oikeudenmukaista eläkejärjestelmää, myös toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita, turvallista arkea, edullisia ja saavutettavia liikkumisen mahdollisuuksia sekä ylipäänsä valoisaa näkymää tulevaisuuteen. Näiden yksi edellytys pidemmän päälle on hyvässä kunnossa oleva julkinen talous. Esitykseni perustelu onkin reilu ja johdonmukainen julkisen talouden tasapainottaminen. Se ajatus ohjaa myös vihreän vaihtoehtobudjetin valmistelua.