Eläimillä on oikeus hyvään elämään
Viisi keskeistä vihreää vaatimusta eläinten hyvinvointilakiin
Meillä on Suomessa paljon eläinten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyviä epäkohtia, jotka on korjattava. Eläinsuojelulakimme ei vastaa nykykäsitystä eläinten oikeuksien toteutumisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Suomessa on tarpeen käynnistää ensi tilassa työ myös eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin. Jo sitä ennen on kiireellistä parantaa eläinten hyvinvointia hyvinvointilailla.
Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 ja auttamatta vanhentunut. Viimeisten lähes 25 vuoden aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa eläinten tarpeista ja kognitiivisista kyvyistä. Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet: yli 90 prosenttia suomalaisista haluaa tuotantoeläimille paremmat olot.
Eläinsuojelulain uudistus on ollut vaiheessa pitkään, sillä se kaatui viime hallituskaudella hallituksen erotessa. Eläinten hyvinvointilain päivittäminen on tulossa lausunnoille keväällä 2021 ja eduskuntaan elokuussa. Se on tärkeää saada maaliin tarpeeksi kunnianhimoisena. Varaa epäonnistua ei ole, sillä laissa on kyse satojen miljoonien eläimien elämästä.
Vihreä eduskuntaryhmä esittää viisi keskeistä vaatimusta eläinten hyvinvointilakiin:
1. Eläinten itseisarvo on kirjattava lakiin ja lajinmukainen ja hyvinvoinnille olennainen käyttäytyminen mahdollistettava kaikille eläimille
Eläinten itseisarvon tunnustaminen tulee kirjata lakiin hallitusohjelman mukaisesti. Eläimillä on tuntevina olentoina ihmisestä riippumaton, rahassa mittaamaton itseisarvo, ja niitä pitää arvostaa niiden itsensä eikä pelkästään niiden ihmiselle tuottaman hyödyn mukaan. Eläinten hyvinvointilaissa on uudistuksen yhteydessä tärkeää huomioida paremmin esimerkiksi kalat ja ruoaksi kasvatettavat hyönteiset.
Nykylainsäädäntömme ei edellytä tuotantoeläinten lajityypillisten tarpeiden täyttämistä. Esimerkiksi eläinten vapaata liikkumista rajoitetaan sallimalla nautojen pitäminen kiinni parressa ja sikojen telkeäminen tiineytyksen ja porsimisen ajaksi ahtaisiin emakkohäkkeihin, joissa edes kääntyminen ei ole mahdollista.
Uuden lain on taattava naudoille mahdollisuus ympärivuotiseen ulkoiluun ja kesällä laiduntamiseen. Laissa on myös huomioitava eläinten kognitiiviset kyvyt ja velvoitettava tarjoamaan lajille sopivaa ja hyvinvointia edistävää viriketoimintaa. Sikojen emakkohäkeistä on luovuttava ja kaikkien tuotantoeläinten kasvattaminen verkkopohjaisissa ja liian pienissä häkeissä kiellettävä siirtymäajalla.
Hallitusohjelmassa on linjattu, ettei parsinavettoja saa rakentaa lisää, mutta myös jo käytössä olevista parsinavetoista on luovuttava lihakarjan osalta viiden vuoden siirtymäajalla ja maitokarjan osalta kahdeksan vuoden siirtymäajalla. Sitä ennen parsinavetoiden lehmille on taattava vähintään 60 päivän laidunnus touko- ja syyskuun väliselle ajanjaksolle ja lisäksi ainakin 30 päivää, jotka voivat sijoittua myös muulle ajalle vuotta.
2. Eläimille on turvattava riittävä kivunlievitys kivuliaisiin toimenpiteisiin ja tuskaton lopetus.
Lakiin on kirjattava, että eläimille on tarjottava riittävä, kivun kokonaan poistava kivunlievitys eli käytännössä puudutus kivuliaisiin toimenpiteisiin sekä jälkikivun lievitys. Esimerkiksi porsaita kastroidaan laajalti pelkän tulehduskipulääkkeen avulla.
Lisäksi lakiin tulee kirjata, että mikäli haluttu tavoite voidaan saavuttaa usealla eri toimintatavalla, niistä pitää valita eläimelle vähiten haittaa aiheuttava. Esimerkiksi porsaiden immunokastraatio on ollut tuottajille aikaisemmin korvattava toimenpide, mutta ei enää.
Lisäksi sellaiset tainnutusmenetelmät, joiden on tieteellisesti todettu aiheuttavan eläimille tuskaa (esimerkiksi hiilidioksidin käyttö kaloilla ja sioilla), tulee kieltää ja siirtyä esimerkiksi mekaaniseen tai sähkötainnutukseen. Tärkeintä on, että eläin taintuu välittömästi eikä virkoa verestyksen aikana.
3. Turkistarhaus on kiellettävä viiden vuoden siirtymäajalla.
Yli 70 prosenttia suomalaisista vastustaa nykyisenkaltaista turkistarhausta, selviää Taloustutkimuksen tuoreesta kyselystä. Nykymuotoisessa turkistarhauksessa eläinten hyvinvointi tai lajityypilliset tarpeet eivät toteudu. Eläinten jalat eivät välttämättä koskaan edes koske maata.
Suomi on jäämässä osaksi yhä harvalukuisempaa turkistarhauksesta kiinni pitävien joukkoa. Euroopassa turkistarhauksen ovat kieltäneet ainakin Alankomaat, Belgia, Bosnia-Hertsegovina, Iso-Britannia, Itävalta, Kroatia, Luxemburg, Makedonia, Norja, Serbia, Slovenia, Tšekki ja Slovakia. Kieltoa suunnittelevat lisäksi Irlanti, Liettua, Viro, Bulgaria ja Ukraina, Ranska ja Puola. Unkari on kieltänyt muiden eläinten paitsi chinchillojen tarhauksen.
Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla myös Suomessa. Alan säilymistä ei tule tukea koronatuilla. Tarhaajia on tuettava reilun muutoksen siirtymätuella, joka auttaa heitä vaihtamaan uuteen elinkeinoon. Siirtymätuki muodostuisi esimerkiksi uraneuvonnasta ja -valmennuksesta, muutos- ja investointituista, opintoseteleistä, yritysneuvonnasta ja muusta tarpeellisesta tuesta ja muutosturvasta.
4. Lemmikkieläimistä on huolehdittava vastuullisesti.
Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi pentutehtailun ja lemmikkien hylkäämisen ehkäisemiseksi.
Pentutehtailussa on kyse toiminnasta, jossa lemmikkieläinten pentuja tehtaillaan epämääräisissä oloissa eikä pentuja esimerkiksi rokoteta. Pentutehtailu on suuri ongelma koirien kasvatuksessa. Kissoja kohdalla ongelmana ovat vapaasti lisääntyvät kissapopulaatiot sekä kissojen hylkäämiset.
Rekisteröinti vähentäisi näitä ongelmia. Kannatamme lakiin eläinjalostukselle tiukkoja ehtoja, jotka käytännössä estävät haitallisista ominaisuuksista kärsivien eläinten tuottamisen ja käytön siitoseläiminä.
5. Eläinten hyvinvointia valvovaa viranomaistoimintaa on vahvistettava.
Nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaisi eläinten hyvinvoinnin paremman toteutumisen, jos eläinsuojelulain tulkinta ja soveltaminen niin eläinsuojeluvalvonnassa kuin tuomioistuimissa ei olisi puutteellista.
Eläinsuojeluun keskittyneiden viranomaisten resurssit on turvattava.
Suomessa ei ole Helsingin eläinsuojelupoliisiyksikön lisäksi eläimiin kohdistuviin rikoksiin erikoistuneita poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita. Epäkohta on korjattava ja koulutusta eläimiin kohdistuvista rikoksista lisättävä sekä poliiseille, syyttäjille että tuomareille.
Eläinsuojeluun ja eläinten laiminlyönteihin keskittyvää poliisitoimintaa on laajennettava koko maan tasolle. Viranomaisten resurssit tuotantotilojen ennalta ilmoittamattomiin tarkastuskäynteihin on turvattava. Myös valvontaeläinlääkäreitä tarvitaan enemmän. Heitä on Suomessa nykyisin vain noin 70, ja heidän työkuormansa on kohtuuton.
Lakiin on kirjattava viranomaisille toimintavelvollisuus, jos eläinten hyvinvoinnissa havaitaan puutteita. Valvontaviranomaiselle tulee säätää velvollisuus ilmoittaa poliisille myös vähäisistäkin epäilyistä. Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ei saa olla toissijaista omistusoikeuteen tai yritystoiminnan suojaan nähden.
Tällä hetkellä eläinsuojeluasioiden ja eläimiin kohdistuvien rikosten oikeuskäsittelyissä suuri epäkohta on, että eläintä ei edusta oikeudessa usein kukaan. Itse ne eivät voi omia puoliaan pitää. Lähtökohtaisesti omistaja voi edustaa eläintä, mikäli hänen ja eläimen edut eivät ole ristiriidassa. Olisi syytä selvittää, voisiko kansalaisjärjestöille myöntää lakiuudistuksessa oikeuden valittaa eläinsuojeluongelmista ja täten edustaa eläimiä oikeudessa.