Eipäs unohdeta pelastustoimea aluevaaleissa

Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi jatkossa myös pelastustoimesta. Äänestämällä aluevaaleissa varmistat, että paloauto ja ambulanssi saapuvat alueellesi mahdollisimman nopeasti.

Kun hätä on suurin, apua tarvitaan nopeasti. Ensihoito eli ambulanssi ja paloauto ovat ne, jotka useimmiten saapuvat onnettomuuspaikalle ensimmäisenä. Pelastustoimi hoitaa vuosittain yli 100 000 pelastus- ja avunantotehtävää, joista keskimäärin 69 prosenttia on kiireellisiä. Sopimuspalokuntalaiset ovat mukana noin 60 prosentissa pelastustoimen vuotuisista hälytystehtävistä.

Pelastustoimen erikoisalaa ovat muun muassa tulipalot, vesivahingot, myrskyt ja suuronnettomuudet sekä näiden ehkäiseminen. Lisäksi pelastustoimi vastaa yhdessä sosiaali- ja terveystoimen kanssa ensihoidosta eli äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellisen hoidon antamisesta ja potilaan kuljettamisesta hoitoon.

Pelastustoimi siirtyy omana kokonaisuutenaan hyvinvointialueiden vastuulle. Valtaosa pelastuslaitoksista on myös mukana ensihoidossa, joiden järjestämisvastuu on sairaanhoitopiireillä. Ensihoito siirtyy hyvinvointialueille terveydenhuollon mukana. Joissain pelastuslaitoksissa myös palomiehet työskentelevät ensihoitoyksiköissä eli ambulansseissa.

Pelastustoimen siirtämisellä hyvinvointialueiden vastuulle turvataan pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivis keskinäinen yhteys. Ensihoito järjestetään usein terveydenhuollon ja pelastustoimen yhteistyönä, joten yhteinen järjestäjätaho helpottaa ensihoidon järjestämistä.

Myös valtion ohjaus pelastustoimessa vahvistuu, kun se siirtyy kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle. Vahvempi ohjaus helpottaa yhdenvertaisten palveluiden tuottamista koko maassa.

Listasin tähän asioita, jotka tulee ottaa huomioon pelastustoimen ja ensihoidon järjestämisessä.

Kehitetään ensihoitoa ja nopeutetaan sen vasteaikoja tilannekeskusten avulla. Ensihoito on jo pidempään siirtynyt perinteisestä kuljetuksesta paikan päällä hoitamiseen. Usein potilas ei enää lähde ambulanssilla sairaalaan. Hoidon tarve voidaan tutkia ja hoito voidaan toteuttaa käynnin yhteydessä.

Ensihoitoa ei kannata sitoa kiireettömiin potilaskuljetuksiin tai kotihoidon kiireettömiin tehtäviin. Monilla alueilla arvioidaan jo tarkasti, keitä kannattaa kuljettaa ambulansseilla ja mihin tehtäviin sopivat parhaiten paaritaksit ja taksit.

Ensihoidon tehtäviä nopeuttaa myös, kun kotisairaalan tai kotihoidon yksiköille osataan paremmin ohjata hälytyskohteisiin. Alueelliset tilannekeskukset arvioivat sopivan yksiön lähettämistä jo erinomaisesti esimerkiksi Kuopiossa ja Mikkelissä.

Kehitetään ensihoidon, kotihoidon ja kotisairaalan yhteistyötä tilannekeskusten avulla. Ambulanssi tulee paikalle nopeammin.

Varmistetaan pelastajien koulutus. Pelastusala tarvitsee jatkossa runsaasti uusia työntekijöitä. Ala on työvoimavaltainen ja pelastajia eläköityy lähivuosina paljon. Nykyiset pelastusopiston koulutettavien määrät eivät enää jatkossa riitä pelastustoimen tarpeisiin ilman merkittävää lisärahoitusta. Joilla alueilla on jo nyt vaikeuksia päästä ns. minimivahvuuksiin.

Eduskunnan hallintovaliokunta sai vuoden 2022 talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä selvityksen, jonka mukaan pelastustoimen eläkepoistuma on vuoteen 2030 mennessä yhteensä 1 447 henkilöä. Tämän lisäksi pelastustoimen toimintavalmiuden parantaminen ja varallaoloon liittyvät muutokset aiheuttavat vuoteen 2030 mennessä pelastustoimen henkilöstöön 1 000 pelastajan lisätarpeen.

Yhteensä henkilöstövajeen paikkaamiseen tarvitaan siis noin 2 500 uutta pelastajaa. Sopimuspalokuntien liitto arvioi sopimuspalokuntalaisten poistuman vielä paljon suuremmaksi. Noin 30 prosenttia sopimuspalokuntalaisista on harkinnut tehtävistä luopumista, mikä tarkoittaa noin 4200 henkilöä. Jo huomattavasti pienemmätkin toteutumat johtaisivat vakaviin seurauksiin.

Tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä alan vetovoiman, pitovoiman ja koulutuksen lisäämiseksi:

• Pelastustoimen koulutusmääriä tulee lisätä, jotta pelastuslaitosten henkilökunnan ja sopimuspalokuntien riittävä henkilöstö voidaan turvata.
• Alalle hakeutumisen kynnystä on madallettava ja pitovoimaa lisättävä. Kaikissa tehtävissä ei tarvita huippukuntoisia savusukeltajia. Eri tehtäviin on luotava valtakunnalliset kriteerit.
• Kun väki vähenee, tarvitaan teknisesti parempaa suorituskykyä.
• Pelastustoimen tekniset välineet on päivitettävä.
• Raskaat käsin tehtävät työt on siirrettävä koneille.
• Uutta teknologiaa on hyödynnettävä laajasti.
• Paloasemat on saatava vastaamaan kokonaisuudessaan nykyajan vaatimuksia ja sisäilmaongelmat korjattava.
• Työturvallisuutta on parannettava ja työsuojelua kehitettävä.
• Henkilökohtaiset suojavarusteet on saatettava ajan tasalle.
• Työterveyshuollossa on panostettava ennaltaehkäisyyn.
• Työmenetelmiä on kehitettävä turvallisemmiksi.
• Turvataan sopimuspalokuntien toiminta hyvinvointialueilla ja varmistetaan toiminnan jatkuvuus. Erityisesti syrjäseuduilla niin pelastuksellinen ja ensihoidollinen ensivaste nojaavat vapaaehtoisiin sopimuspalokuntiin, jotka ovat tehneet pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

Sopimuspalokunnat muodostavat yhdessä alueiden pelastuslaitosten ammattihenkilöstön kanssa merkittävän turvallisuustoimijan. Sopimuspalokuntien merkitys tulee tunnistaa ja niiden koulutustaso ja asema pelastustoiminnassa pitää turvata uusilla hyvinvointialueilla.

Noin kymmenen prosenttia sopimuspalokuntalaisista poistuu vuosittain toiminnasta. 

Osalle tulee esimerkiksi eläkeikä vastaan, toisilla on terveydellisiä syitä, paikkakunnan vaihtoa tai ajankäytön ongelmia. Hyvinvointialueiden on löydettävä näiden varsinkin syrjäisimmillä seuduilla välttämättömien pelastajien tilalle uusia henkilöitä.

Sopimuspalokuntien pitkän aikavälin toimintaedellytykset tulee turvata erilaisin toimenpitein:

• Varallaolon korvaukset on saatava sellaiseksi, että se tekee houkuttelevaksi pysyä alalla.
• Sivutoimiset palokuntalaiset voivat olla suorassa työsuhteessa pelastuslaitokseen tai yhteisösopimuksen puitteissa toimia vapaaehtoisessa palokunnassa. Lainsäädännöllä on varmistettava sopimuksella mukana olevien oikeudellinen asema.  
• On madallettava kynnystä tulla mukaan toimintaan. Eri tehtäviä varten tulee luoda erilaiset kriteerit.
• Autot, kalusto ja asemat on uudistettava ajanmukaisiksi.