Dubain ilmastokokouksessa saatiin lopulta odotettua parempi neuvottelutulos – kaikkein tärkeintä on tehdä lisää ilmastotoimia.

YK:n ilmastokokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa mainitaan ensimmäistä kertaa siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista. Tämä on historiallinen päätöslauselma. Päätökseen jäi parantamisen varaa: olisi tarvittu velvoittava linjaus fossiilisista luopumisesta selkeällä deadlinella, sillä toimilla on kiire.

Miten lähelle ilmastotuhon pitää tulla, että ihminen on valmis muutokseen? Tai maa muuttamaan politiikkaansa? Näitä ajatuksia pyörittelin mielessäni palatessani Dubain ilmastokokouksesta.

Ilmastokokouksessa tarkasteltiin, miten maiden tekemät lupaukset ja teot vastaavat siihen, että pääsemme Pariisin ilmastosopimuksessa sovittuun tavoitteeseen pitää ilmaston kuumeneminen 1,5 asteen tuntumassa. Vastaus on: erittäin huonosti. 

Dubain kokouksessa tämä tosiasia tunnustettiin. Sen sijaan sitovaa lupausta päästötahdin merkittävästä kiristämisestä ja fossiilisen energian ripeästä alasajosta ei tehty. Samanaikaisesti uskotellaan, että työtä tehdään edelleen johtotähtenä Pariisissa sovittu 1,5 astetta. Vaikuttaa siltä, että keisarilla – tai pikemminkin sulttaanilla – on uudet vaatteet. Puheenjohtaja sulttaani Al Jaber ensimmäinen päätösesitys oli hävyttömän heikko ja sen lukuisat maat tyrmäsivät. 

Parin yön jatkovääntöjen jälkeen päätösesitykseen saatiin lopulta tärkeä kirjaus fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Tämä on historiallinen päätös sen osalta, että ensi kertaa se koski kaikkia fossiilisia: öljyä, kivihiiltä ja maakaasua. Fossiilisista polttoaineista luopuminen olisi kuitenkin pitänyt kirjata velvoittavaksi. Nyt kyseessä on pikemminkin kehotus, sillä tarkoista velvoittavista tavoitteista määräaikoineen ei sovittu. Ristiriitaista myös on, että tekstistä poistettiin uusien kivihiilivoimalaitosten lupien rajoittaminen ja maakaasulle annetaan rooli siirtymävaiheen ratkaisuna.

Ilmaston kuumeneminen näkyy jo kaikkialla. Kuluvana vuonna tulvat, kuivuus, kuumuus ja rankkasateet ovat aiheuttaneet ennätyksellisiä tuhoja. Tyynenmeren saarivaltiot ovat vedenpinnan nousun vuoksi jo menettäneet osan alueistaan. Suomessakin sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä maanviljelijöiden sadot ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi.

Kyse ei ole tiedon puutteesta. Tutkijat ovat varoittaneet ilmaston kuumenemisesta jo vuosikymmeniä. Ja mitä pidemmälle se on edennyt, sen tarkempia arvioita on saatu. Kyse ei pitäisi olla rahastakaan. Mitä pidempään ilmastotoimia viivytellään, sen kalliimmiksi ne tulevat. Jo nyt maksamme laskua moneen kertaan korvatessamme erilaisia tuhoja ja  sopeutumiskeinoja.

Tiedämme, mitä pitää tehdä. Tärkeintä on tietenkin fossiilisesta energiasta luopuminen, mutta on myös huolehdittava riittävistä hiilinieluista ja -varastoista. Meillä kotimaassa Orpon hallitus sen sijaan on ensimmäinen, joka lisää päästöjä omilla päätöksillään.

Vaikka aika käy vähiin, niin onneksi toivoakin on. Vuosi vuodelta ilmastokokouksissa yhä useampi valtio on siirtynyt vahvempia ilmastotoimia vaativaan rintamaan. Yritykset ovat tulleet kansalaisten rinnalle vaatimaan ripeämpää muutosta. Paikallisesti on käynnissä lukuisia hankkeita niin ilmastopäästöjen vähentämiseksi kuin muutokseen sopeutumiseksi.

Ilmastokokouksessa nousi myös entistä vahvemmin esiin tarve ratkaista ilmastokriisi ja luontokato samanaikaisesti. Jos yhtä kriisiä ratkaistaan syventämällä toista, ongelmat lisääntyvät korjaantumisen sijaan.

Olemme täysin riippuvaisia luonnon tarjoamista resursseista, joita ilmaston kuumeneminen monin paikoin uhkaa. Monimuotoinen ja elinvoimainen luonto myös mahdollistaa ilmaston kuumenemiseen sopeutumista. Luontopääomaa on käytettävä kestävästi.

Riippumatta ilmastokokouksen lopullisista sanamuodoista, on viesti kuitenkin yksiselitteinen. Ilmastotoimia tarvitaan lisää ja on tullut aika luopua fossiilisista polttoaineista.

—-
Kirjoitus muokattu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa ilmestyneen kolumnin pohjalta.