Bella Forsgrénin ryhmäpuheenvuoro 25.2.
Arvoisa puhemies,
Juhlistimme viikonloppuna rakkaan isäni seitkyt – vuotispäivää. Päivään kuului lukemattomia ilon hetkiä. Kaiken juhlahumun ympärillä katseeni pysähtyi välillä pidemmäksi aikaa tutuille kasvoille ja jäin pohtimaan vuosien tekemää muutosta meihin kaikkiin.
Näin kasvoilla uusia juonteita, jotka kertovat eletystä elämästä. Samaan aikaan tunnistin, että me kaikki ikäännymme vähän omaan tahtiin. Toinen ajaa autolla vielä yli kahdeksan kymppisenä ja asuu edelleen itsenäisesti omassa kodissaan, kun taas toiselle puoliso toimii omaishoitajana. Toisaalla taas löytyi sopiva ratkaisu perhehoidosta.
On hyvä muistaa, että valtaosa ikäihmisistä voi varsin hyvin.
He ovat aktiivisesti mukana yhteiskunnan toiminnassa.
He tukevat merkittävällä tavalla muiden hyvinvointia sekä yhteiskunnan toimivuutta.
Vanhuksista puhutaan yhteiskunnassa usein massana, ja vanhat ihmiset saatetaan nähdä lähinnä iän tai sairauksien kautta. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö iästään riippumatta. Edes toimintakyvyn heikentyminen tai lisääntyvä avun tarve eivät vie oikeutta päättää omista asioistaan, vaikuttaa oman hoivan sisältöön ja tulla kuulluksi.
Palvelujen saatavuuteen liittyvät haasteet, esteellinen elinympäristö ja pienet tulot aiheuttavat kuitenkin vakavaa haittaa hyvin monille iäkkäille ihmisille. Erityisiä puutteita on kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien iäkkäiden oikeuksien toteutumisessa.
Vanhusten hoivasta on puhuttu paljon ja syystä.
Viime vuosina on tullut ilmi anteeksiantamattomia laiminlyöntejä. Ympärivuorokautisessa hoivassa henkilökuntaa on auttamatta liian vähän ja sinne on myös usein kohtuuttoman vaikea päästä. Myös kotihoidossa on monin paikoin merkittävä resurssipula. Omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen on jäänyt yhä riittämättömälle huomiolle.
Arvon puhemies,
Viime kaudelle hallitus panosti ikäihmisten palveluihin,
me pyrimme korjaamaan, ei rikkomaan!
Orpon hallitus romuttaa tämän työn! Hallitus asettaa hyvinvointialueet kohtuuttoman säästöpaineen alle ja leikkaa sote-järjestöiltä. Tämä on valtava virhe.
Ei auta, vaikka asiantuntijat ovat vaatineet hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Hallitus kun ei tunnetusti asiantuntijoiden lausunnoista perusta.
En yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että hallitus kohdistaa leikkauksiaan toistuvasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, toisten ihmisten avun varassa elävien ihmisten peruspalveluihin ja oikeuksiin.
Hallituksen käsi ei hoivaa tai huolehdi, se kurittaa.
Hallituksen käsi ei korjaa, vaan rikkoo.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen rikkova politiikka tarvitsee nyt kipeästi suunnanmuutosta!
Tarvitsemme paitsi taloudellisia panostuksia,
myös sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan arvostuksen ja palkkauksen parantamista, koulutuksen lisäämistä sekä kokonaan uutta ajattelua, mitä tulee riittävän ja oikeanlaisen hoivan toteuttamiseen.
Perhehoito on alikäytetty mahdollisuus, joka voisi tarjota kodinomaisen ympäristön osalle niistä vanhuksista,
jotka eivät selviä yksin, mutta eivät tarvitse laitoshoitoa.
Palvelu tukisi myös omaishoitajien jaksamista mahdollistamalla lakisääteisten vapaiden pitämistä siten, että iäkäs saa vapaiden aikana asua kotona tai kodinomaisesti.
Perhehoito helpottaisi myös yksinäisyyden aiheuttamaa turvattomuutta, joka koskettaa tuhansia vanhuksia Suomessa. Palvelu edistäisi myös tasa-arvoa, sillä tiedämme, että hoivavastuu ei jakaudu tasaisesti sukupuolten välillä.
Suomessa elää tälläkin hetkellä tuhansia yksinäisiä vanhuksia. Vanhuksia, jotka ovat vasta menettäneet puolisonsa, ehkä myös ystävänsä, mahdollisesti etääntyneet lapsistaan tai asuvat kaukana suvusta ja läheisistä. Vanhuksia, jotka asuvat yksin, joita kukaan ei käy katsomassa.
Julkisessa keskustelussa ikäihmisten yksinäisyyden kuvaukset supistuvat herkästi pelkästään seuran kaipuuseen.
Samaan aikaan yhä useammissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että yksinäisyys liittyy erityisesti turvattomuuden kokemukseen. Tilanteeseen, jossa kannetaan huolta niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin omasta arjesta selviytymisestä.
Tässäkin salissa moni on huolissaan ikäihmisten palveluiden tilasta ja syystä. Tätä huolta ovat viime päivinä lisänneet valtiovarainministeri Purran puheet. Valtiovarainministeri on nimittäin jo ehtinyt todeta, että vaalien jälkeisessä kehysriihessä tullaan leikkaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista vielä lisää. Siis lisää!
Tämä herättää kysymyksen, onko hallituksen tavoite sittenkin romuttaa julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto?
Jos näin on, se murentaa myös suomalaisen hyvinvointivaltion perustan.
Arvoisa puhemies,
Vanhustenhoidon tilanne koskettaa meitä kaikkia.
Kun puhun ikäisteni kanssa siitä, mistä he tällä hetkellä yhteiskunnassa eniten kantavat huolta, toteaa heistä moni olevansa huolissaan vanhuksista. Siitä, miten heidän isovanhemmilleen tai vanhemmilleen tai meille itsellemme sitten joskus käy. Entä miten käy niille yksinäisille vanhuksille, joilla ei ole sukulaisia tai perhettä lähellä.
Me emme saa rakentaa tätä järjestelmää niin, että arvokkaan vanhuuden ja ikääntymisen edellytykset ovat riippuvaisia omaisista. Meidän on taattava, että Suomessa jokainen ihminen saa ikääntyä arvokkaasti.
Se edellyttää, että korjaamme. Emme riko.
Edellä mainituin perustein esitän, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.