Avaruuteen kurottaminen auttaa myös maan pinnalla

Avaruustekniikka auttaa globaalien haasteiden selättämisessä ja kiertoradalta löytyy monia mahdollisuuksia sujuvoittaa arkea ja elämää. Avaruuspolitiikkaan kannattaa panostaa Suomessakin.

Avaruuspolitiikka nousi loppukesästä pitkästä aikaa puheenaiheeksi, kun keskustan Katri Kulmuni ehdotti panostuksia avaruusteknologiaan esittämässään strategisessa investointiohjelmassa. Katseen suuntaaminen ylös avaruuteen on päättäjältä tervetullut veto, vaikka moni reagoikin avaukseen lähinnä huumorilla. Avaruuspolitiikka on kuitenkin kaikkea muuta kuin vitsi. Avaruustoiminta on tänä päivänä ison mittakaavan liiketoimintaa ja kiertoradalta löytyy apua monien maanpäällisten haasteidemme ratkomiseen.

Satelliitit tarjoavat ratkaisevan alustan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten seuraamiseen. Esimerkiksi jäätiköiden muutoksia, maatalousmaan ja metsien käyttöä ja päästöjä voidaan seurata kiertoradalta käsin. Paikannus ja paikkatieto ovat läsnä kaikkialla arjessamme, ja on tärkeää että ne mahdollistava avaruusinfra on riittävässä määrin myös omissa käsissämme. Sään ennustaminen on erittäin riippuvaista satelliittipohjaisista mittauksista. Avaruudesta käsin on mahdollista järjestää nopeita tietoliikenneyhteyksiä alueille, joille valokuitua ja kuparia ei vielä ole vedetty, tai ei edes kannata vetää.

Ei olekaan ihme, että avaruusliiketoiminta on tänä päivänä satojen miljardien eurojen bisnes. Avaruustoimintaan sijoitettu euro maksaakin itsensä usein helposti takaisin. Siksi Suomessakin kannattaa tähyillä taivaalle kunnianhimoisin ajatuksin.

Suomi on jo nyt ansioutunut avaruustoimija, ja mahdollisuuksia vielä painavampaan rooliin on. Täällä on pitkät perinteet erilaisten avaruuteen sijoitettavien instrumenttien kehittämisessä ja rakentamisessa, jossa ovat kunnostautuneet esimerkiksi Vaisala ja Ilmatieteen laitos. Perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut viime vuosina myös uusia suomalaisia avaruustoimijoita, joihin lukeutuvat muun muassa kaukokartoitusyhtiö Iceye ja ohjelmistotalo Reaktor. Maata kiertää jo useita suomalaisia satelliitteja, ja yhä useampi firma on jollain tapaa mukana avaruustoiminnassa: Nokia sai vastikään rahoitusta mobiililaajakaistan kehittämiseksi Kuuhun.

Suomella ei ole varsinaista erillistä avaruushallintoa, vaan eri hallinnonalojen avaruuspuuhia koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Vuoteen 2025 tähyävä avaruusstrategia pyrkii maailman houkuttelevimman ja ketterimmän avaruusliiketoimintaympäristön luomiseen. Huomio on syytä pitää hallinnon sijaan tekemisessä ja tuloksissa, mutta on silti paikallaan pohtia, josko selkeä, erillinen avaruushallinto tai -järjestö jykevöittäisi myös toimintaa. Esimerkiksi Ruotsista ja Norjasta tällainen organisaatio löytyy.

Kansallisen kehyksen ohella Suomen kannalta on tärkeää, että eurooppalainen avaruuspolitiikka toimii. Yhteiseurooppalaisesta julkisesta avaruustoiminnasta vastaavat osaltaan Euroopan avaruusjärjestö ESA sekä EU itse. On tärkeää, että toiminta molempien puitteissa pelaa hyvin yhteen ilman merkittäviä päällekkäisyyksiä niin, että Eurooppa voi panostaa vahvasti avaruuden tutkimiseen ja hyödyntämiseen ja on omavarainen toimija alalla.

Samalla kun avaruudesta käsin voidaan löytää ratkaisuja kansalliset rajat ylittäviin ongelmiin, tarvitsee itse avaruustoiminta myös kansainvälistä sääntelyä ongelmien välttämiseksi ja hyötyjen turvaamiseksi. Kiertoradalla ei ole loputtomasti tilaa, ja esimerkiksi kaupalliset ja tieteelliset intressit voivat törmätä yhteen. Varmistamalla avaruusromun siivoamisen kiertoradalta turvaamme tulevaisuuden avaruustoimintaa ja vältämme kalliita sekä pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisia onnettomuuksia.

On myös tärkeää, että avaruuden aseistamista ja omistusta rajoitetaan vuonna 1967 solmitun ulkoavaruuden sopimuksen mukaisesti jatkossakin. Kansainvälistä avaruuslainsäädäntöä ja -sääntelyä on syytä kehittää teknologinen kehitys huomioiden.

Pahimmassa tapauksessa sääntelemätön tai vihamielinen toiminta voisi johtaa niin sanottuun Kessler-syndroomaan, jossa kumuloituva avaruusromu tuhoaisi valtaosan nykyisestä avaruuskalustosta ja vaikeuttaisi avaruustoimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Aktiivinen avaruuspolitiikka on siis tarpeen, ja avaruutta voi hyödyntää monin tavoin oman hyvinvointimme parantamiseen ja kestävän kehityksen turvaamiseen. Kehittyvän avaruustekniikan tuottama tieteellinen tieto ja meitä ympäröivän universumin parempi ymmärtäminen on myös arvo itsessään. Avaruuden etenevä valloittaminen inspiroi mielikuvitusta ja laajentaa näkökulmaamme täällä maan pinnallakin. Kiertoradalta katsottuna planeetta näyttää kuulemma uskomattoman upealta – ja yhteiseltä.