Atte Harjanteen puhe Vihreiden puoluekokouksessa 21.5.2022

Arvoisa puoluekokous,

Ensi alkuun on pakko sanoa, että on ihan mahtavaa nähdä teidät kaikki. Tätä on
odotettu, puoluekokousta, joka tuo tämän hienon liikkeen yhteen. Otetaan siitä kaikki
irti: vaihdetaan kuulumisia, sparrataan, jutellaan, nauretaan, väitellään ja ollaan
läsnä. On varsin jees, että kokouspäivän päätyttyä voi nostaa yhdessä maljan
ilta-auringossa sen sijaan, että kierähtää läppärin ääreltä sohvalle. Paradoksaalisesti
tällä kertaa Pohjois-Karjalaan lähtö on johtanut verkkareiden vaihtumiseen
farkkuihin.

Sitäkin on siis odotettu, että päästään kokoon juuri tänne Joensuuhun. Piipahdin itse
täällä pienellä lämmittelykeikalla jo viime viikolla, ja tämä on kyllä ihan mahtava
paikka. Toivottavasti jokainen ehtii fiilistelemään tätä pohjoiskarjalaista
kasvukaupunkia kaikkine ihmeineen tässä kokouksen lomassa.

Puoluekokous osuu historialliseen hetkeen koko maan kannalta. Tiistaina eduskunta
äänesti äänin 188-8 Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen puolesta. Perusteellisesti
punnittu ja oikea päätös, jota vihreä eduskuntaryhmä tuki yksimielisesti ja johon
johtaneessa keskustelussa vihreillä oli näkyvä rooli. Nato ei ole toki ole täydellinen
ratkaisu. Silti Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä
Suomi rakentaa turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa ja maailmaa. Venäjän
häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan käänsi kansan ja päättäjien ylivoimaisen
enemmistön puolustusliiton kannalle. Se hyökkäys jatkuu yhä, eikä tilanteeseen saa
turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Tämän puoluekokouksen tärkein asia on uusi poliittinen tavoiteohjelma. Puolue on
lopulta olemassa muuttaakseen maailmaa, ja poliittinen ohjelma kuvaa ne nuotit
joiden mukaisesti me haluamme sitä muuttaa. Ohjelman lopulliset muotoilut selviävät
huomenna sunnuntaina, kun puoluedemokratia ja te puoluekokousedustajat, olette
puhuneet: isot linjat ovat sinänsä selvät, me rakennamme kestävää tulevaisuutta,
hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja parempaa arkea kaikille.

Tuoreen Nato-päätöksen myötä prosessit ovat nyt muodissa. Poliittinen ohjelma on
sekin meillä hyvin vahvasti prosessi, taas kerran. Sitä työstettiin ensin työryhmän
toimesta ahkerasti eri tahoja kuullen, sitten kerättiin satamäärin palautetta
luonnokseen, leivottiin yhdessä puoluehallituksen kanssa pohja kasaan ja nyt taas
on taas punnittu pitkä lista parannusehdotuksia, joista lopulta äänestysten kautta
valmis versio syntyy. Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee ohjelmasta yhteisen. Se
ei ole ylhäältä saneltu tai tismalleen sellainen, jollaisen minä kirjoittaisin tai sinä
kirjoittaisit, vaan aidosti yhdessä luotu ja hiottu, ja siksi siitä tulee niin hyvä.

Poliittinen ohjelma muodostaa myös puitteet ensi kevään vaalikampanjalle ja lopulta
hallitusohjelmalle meidän osaltamme, sikäli kun hallitukseen päädymme myös ensi
kaudella. Hallitukseen kannattaa aidosti ja tosissaan pyrkiä, vaikka mitään ilmeisen
helppoja hallituspohjia ei näkyvissä olisikaan. Tämä viimeiselle neljännekselleen
kääntynyt kausi osoittaa, että me voimme kantaa salkun kuin salkun, tilanteessa kuin
tilanteessa. Vaikka vaalitulokset ja gallupit viimeisen vuoden sisällä ovat olleet
alavireisiä, on hyvä tiedostaa mitä meidän johdollamme on saavutettu.

Uusi ilmastolaki on viimeistä äänestystä vaille hyväksytty ja uusi luonnonsuojelulaki
juuri saapunut eduskuntaan. Molemmat näistä ovat historiallisia edistysaskelia.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan pääsemässä vauhtiin ja raha virtaa jo
päästöjä vähentäviin investointeihin: vahva ilmastolaki sementoi signaalin
markkinoille ja antaa yrityksille näkymän investoida ja kehittää tulevaisuuden
kestäviä ratkaisuja. Ainutlaatuista, meille rakasta suomalaista luontoa voidaan
puolestaan suojella vain Suomessa. Siksi on todella hieno asia, että
luonnonsuojelulaki on nyt saatu päivitettyä, vasta toista kertaa sen lähes
satavuotisen historian aikana.

Kaivostoimintaa pusketaan kestävämmälle pohjalle kaivosveron, luonnonsuojelulain
ja vielä uudistettavan kaivoslain myötä. Energiakriisiin on vastattu fiksusti, tilanteen
vaatimalla tavalla: tarttumalla akuuttiin kriisiini ja vauhdittamalla kestävää siirtymää.

Sisäisen turvallisuuden uhkia tilkitään perusoikeuksia kunnioittaen. Kun Suomen
Nato-hakemus sinetöitiin, kynää piteli vihreä ulkoministeri.

Saavutuksia riittäisi listattavaksi pidemminkin. Olemme vastuunkantajia, ja samalla
uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta. Kun istun torstaisin
eduskunnassa paikalleni johtamaan puhetta vihreän eduskuntaryhmän kokouksessa,
näen edessäni joukkueen, joka puurtaa päivästä toiseen tuloksekkaasti niiden
tavoitteiden eteen, joita olemme yhdessä linjanneet. Kaikki työ ei näy otsikoissa, eikä
krediittejä aina saa se, joka ne ansaitsisi. Elämä koalitiohallituksessa ei toki ole
kitkatonta ja joka ikinen saavutus on lopulta kompromissi. Joskus kaksi askelta eteen
vaatii yhden taakse. Silti ne kannattaa ottaa. Maailma ei tule tällä kaudella valmiiksi,
ja juuri siksi meidän pitää tehdä kova tulos seuraavissa vaaleissa.

Kova tulos vaatii tietysti töitä ja sanoman, joka puree. Tai oikeammin sanoman, joka
kutsuu mukaan, vakuuttaa ja innostaa. Tavoitteemme ovat tietysti kirkkaita. Ilmasto
ja luonto ovat meille selkeitä prioriteetteja, ja tiedeyhteisön viesti kiistaton ja
velvoittava. Suomen on kannettava vastuunsa päästöjen vähentämisessä ja kaikki
syyt olla edelläkävijä maailmanlaajuisesti skaalautuvissa ratkaisuissa.

Luontokato on välttämätöntä pysäyttää: monimuotoinen luonto on hyvinvointimme
edellytys, talouden ja ruokaturvan perusta, elossapitojärjestelmä, jota on vaarallista
purkaa pala palalta. Näistä teemoista pitää puhua ja ne suorastaan huutavat tekoja.
Viestin niistä on oltava mukaansatempaava ja arkeen ja kokemuspiiriin sopiva:
abstraktien malliskenaarioiden käppyröissä kyse on ytimessään jokaisen meistä
tulevan hyvinvoinnin turvaamisesta, populaatioekologian ja biodiversiteetin
hälyttävissä indikaattoreissa ihan siitä suomalaisesta luonnosta, jota tässä maassa
arvostetaan, ja joka uhkaavasti köyhtyy.

Me olemme johtava tiedepuolue, joka kunnioittaa tiedettä ja sivistystä koko skaalalla
insinööreistä antropologeihin ja ekonomeista filosofeihin. Nojaamme faktoihin ja
tiukkaan analyysiin. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue, kuunnella
ja puhua niin, että se ymmärretään.

Vihreiden pitää myös olla uskottava talouspuolue. Se edellyttää sitä, että
kiinnitämme huomiota sekä julkisen talouden tulo- että menopuoleen. Hyviä menoja
on todella helppo keksiä. Säästämisen paikkojen kanssa on sitten vaikeampaa,
mutta siihenkin on meillä eväät. Ylipäänsä fokus kannattaa olla vivuttavassa,
puitteita ja kannustimia luovassa sääntelyssä, ei kaikkien ongelmien korjaamisessa
julkista rahoitusta lisäämällä. Sitä ei ole loputtomasti käytettävissä, on priorisoitava.

Tulopuolella olennaista on kakun kasvattaminen: siinä tutkimuksella ja kehityksellä ja
osaavan työvoiman tarjonnalla – sekä koulutuksen että työperäisen maahanmuuton
kautta – on avainrooli. Myös veroja tietysti tarvitaan, ja verot on kohdennettava
fiksusti ja pidettävä tasolla, joka kannustaa luomaan uutta, yrittämään ja tekemään
töitä. Mihin veroprosentit sitten asetellaan, missä menee mielekkään julkisen
sektorin ja hyvinvointivaltion rajat – sitä keskustelua tässä puolueessa on kaikessa
rikkaudessaan riittänyt ja riittää onneksi jatkossakin. Tulojen ja menojen pitäisi
kuitenkin olla pidemmän päälle tasapainossa. Tämän toivoisin myös näkyvän
poliittisen ohjelman lopputuloksessa ja sen pitää näkyä politiikassa, jota teemme.

On tietysti aivan oikein ja tarpeen herätellä nykyisen talousjärjestelmän ongelmiin ja
puutteellisiin menestyksen ja kestävyyden mittareihin. Erityisesti väistämättömät
ilmastolliset ja ekologiset reunaehdot ovat muiden puolueiden talouspuheessa usein
hukassa, ja siksi juuri meidän roolinamme on ankkuroida talouskeskustelua
todellisuuteen. Silti pitää tehdä vaikuttavaa politiikkaa nykysäännöillä – vaikka niitä
perustelluisti haluaisikin haastaa. On samaan aikaan luovittava poliittisessa
todellisuudessa ja muutettava sitä.

Energian rooliin taloudessa on Venäjän hyökkäyssodan myötä herätty uudella
tavalla. Käynnissä on reaalitalouden, fysikaalisten reunaehtojen oppitunti.
Euroopassa on totuttu siihen, että lämpöä tulee patterista, bensaa pumpusta ja
sähköä töpselistä. Liian suuri osa siitä kuitenkin edelleen tullut fossiilisista lähteistä ja
vieläpä itsevaltaisen sortovaltio Venäjän sotakassaa tukien. Nyt edessä on
vieroitushoito nopealla aikataululla. Energiaa on syytä säästää kaikin tavoin, ja
kaikkea päästötöntä, kestävää tuotantoa vauhditettava niin paljon kuin mahdollista.
Tarvitaan päättäjiä ja politiikkaa, joka ymmärtää energiatalouden realiteetit. Vihreät
on se porukka, joka tämän osaa.

Täällä Pohjois-Karjalassa on pakko sanoa muutama sana erikseen metsistäkin.
Suomi on metsien maa, ja metsillä on valtava kulttuurinen ja taloudellinen merkitys
tälle maalle. Näin on satavarmasti jatkossakin. Meidän kuitenkin tunnustettava
tosiasiat, nähtävä metsä puilta: suomalainen metsäluonto köyhtyy, suurin osa
kaadetusta metsästä päätyy polttoon tai lyhytaikaisiin tuotteisiin ja metsistä saadaan
aivan liian vähän arvoa irti suhteessa hakkuumääriin. Vanhoja metsiä pitää säästää,
ja nuoria metsiä päästää vanhenemaan.

Luontopääoma köyhtyy paljon enemmän kuin teollinen pääoma kasvaa. Ajatus
suomalaisen metsätalouden kestävyydestä on niin syvällä poliittisessa
puheenparressa, että tosiasiat ääneen lausumalla saattaa saada kerettiläisen, jopa
epäisänmaallisen leiman. Kestävyys syntyy kuitenkin teoilla eikä hokemilla, ja siksi
suomalaisessa metsäpolitiikassa olisi aika kääntää uusi sivu, jossa metsien rooli
luonnon kehtoina, teollisuuden raaka-aineena, hiilinieluna ja -varastona sekä
virkistyksen ja puhtaan ilon lähteenä ovat paremmin tasapainossa. Kyse ei ole
tietenkään vain rajoituksista, vaan myös metsänomistajien ja yritysten oikein
asetetuista kannustimista. Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava
asia.

Arvoisa puoluekokous,

Meitä tarvitaan kaiken edellä mainitun ohella edelleen myös johtavana
Eurooppa-puolueena, kansainvälisen ja eurooppalaisen Suomen puolestapuhujana,
ja kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta laaja-alaisesti rakentavana voimana,
sekä oikeusvaltion ja demokratian puolustajana. Myös tietopolitiikan, kulttuurin ja
koulutuksen kautta vihreä politiikka rakentaa kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä.
Meillä on annettavaa kaikilla politiikan osa-alueilla.

Työtä siis riittää; matkalla vaaleihin, vaalien alla, vaalien välissä. Vastuunkantoa ja
uudistavaa rakenteiden ravistelua.

Itse saan tähän työhön virtaa teistä. Upeasta, moninaisesta joukosta ihmisiä ja
ideoita, liikkeestä, joka on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen koottu saman katon alle.
Olen varma, että täältä Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera,
myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuu tunnetaan maailmanluokan fotoniikkaosaamisesta. Mikä siis parempi
paikka rakentaa yhdessä valoisaa vihreää tulevaisuutta!

Kiitos ja antoisaa puoluekokousta!