Atte Harjanteen puhe puoluevaltuuston kokouksessa 18.5.2024

Arvoisa puoluevaltuusto,

Tervetuloa jälleen eduskuntaan! Nyt vaalikentillä minulta on kysytty, haluanko täältä pois, kun olen eurovaaleissa ehdolla. 

Olen vastannut, että sikäli kyllä, että uskon voivani tehdä vielä enemmän paremman maailman eteen Brysselistä ja Strasbourgista käsin. Sikäli en, että vihreä eduskuntaryhmä on aivan mahtava työyhteisö, kuten on itse asiassa eduskuntakin.

Toki täällä välillä kiristää vanne päätä, kun joutuu seuraamaan hallituksen epäreilua ja epäjohdonmukaista politiikkaa oppositiosta käsin, katsomaan kuinka kehno esitys toisensa jälkeen äänestetään salissa läpi. Toisaalta se, jos mikä, inspiroi toimimaan entistä tarmokkaammin fiksumman politiikan puolesta. 

Suomen luonnossa on neljä hienoa vuodenaikaa – ja toki muutama takatalvi siihen päälle. 

Juuri nyt eletään omaa suosikkiani, kesään kääntyvää kevättä. Heräävän ja vihertyvän luonnon aikaa. Olenkin koettanut löytää kiireiden keskellä edes vähän rakoja mennä luonnon äärelle – onneksi sitä on suojeltu myös Helsingissä.

Olen saanut puolivuotiaan vauvani kanssa myös uuden näkökulman luontoon. En tarkoita vain sitä, että nyt ajattelee päätöstensä kauaskantoisia vaikutuksia konkreettisemmin. Tarkoitan ihan sitä vaikutusta, kun ottaa muksun kantorepussa mukaan ja talsii metsään. Pieni ihminen, joka kotona käy nopeasti levottomaksi ilman vaihtuvia virikkeitä, jaksaa pällistellä luontoa loputtomiin. Juttelee myös puille ja linnuille takaisin.

Tiede tuntee termin nimeltä biofilia. Se on ajatus, hypoteesi, jonka mukaan meillä ihmisillä on sisäsyntyinen kaipuu luontoa kohtaan, että meillä on synnynnäinen taipumus arvostaa elonkirjoa. 

Oma tutkimusosaamiseni ei ulotu evoluutiopsykologian puolelle, mutta ajatus tällaisesta yhteydestä on helppo ostaa.

Ehkä se näkyy siinä, luonnossa vietetty aika on tutkitusti hyväksi sekä keholle että mielelle.Ehkä se näkyy siinä, että koristamme kotimme ja pihamme kasveilla, että ruokimme lintuja ja pakerramme ötökkähotelleja. 

Ehkä se näkyy siinä, miten vauva katsoo ihmeissään keväistä sekametsää.

Ja ehkä se näkyy siinäkin, että selkeä enemmistö suomalaisista kannattaa EU:n ennallistamisasetusta kaiken höpöpuheen, pelottelun ja parjaamisen jälkeenkin. Siinä, että enemmistö suomalaista kannattaa hakkuiden maltillistamista ja turkistarhauksen kieltoa.

Hallituksen politiikasta ei sen sijaan mitään rakkautta luontoa kohtaan löydy. Jo hallitusohjelma on luonnon suojelun ja vaalimisen kannalta riittämätön. Pala palalta lisäksi on käynyt ilmi, että ohjelman hyvätkin kirjaukset ovat niin sanottuja kokoomuslaisia juhlapuheita. Lupauksia, jotka on ollut tarkoituskin pettää. 

Lupaus suojella vanhat metsät onkin pyrkimys etsiä kriteerit, joilla suojelu voidaan minimoida. Sitoumus pysäyttää luontokato onkin ulkokuori politiikalle, jossa luonto on vain tiellä. 

Päätöksiä perustellaan taloudella, mutta tehokkaat markkinamekanismit luonnon ennallistamiseksi tyrmätään. Sekin unohtuu, että taloustieteilijät ovat jo aikaa sitten heränneet varoittamaan luonnon aliarvottamisen kustannuksista. Luonnon lanaaminen alihintaan on yksinkertaisesti osaamatonta ja surkeaa talouspolitiikkaa.

Samaan aikaan hallituksen ilmastopolitiikka on aivan riittämätöntä suhteessa tieteelliseen tilannekuvaan ja Suomen tavoitteisiin, ja osin otetaan jopa tarkoituksellista takapakkia. Euroopan unionin suuntaan Suomen hallituksen linjana on ilmasto- ja luontotoimien torjuminen tai vesittäminen – jopa niin, että jo sovitut asiat sotketaan.

Siksi meiltä meni kuppi nurin.

Siksi me kutsuimme koko opposition koolle keskustelemaan aiheesta, ja siksi me jätimme yhdessä sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton kanssa välikysymyksen hallituksen luonto- ja ilmastopolitiikasta kansallisesti ja EU:ssa.

Näen mieluummin hallituksen kuin luonnonmetsän kaatuvan.

Vihreiden ajamaa politiikkaa – erityisesti metsäpolitiikkaa – pyritään nyt hallituksen riveistä esittämään jonakin äärimmäisyyksinä tai hihhulointina. Me olemme esittäneet tutkittuun tietoon pohjaavia, asiantuntijoiden tukemia ratkaisuja, joista hyötyisivät niin ilmasto ja luonto kuin talous ja turvallisuuskin.

Ja mitä nimenomaisesti metsiin tulee, mehän olemme metsänomistajien asialla. Haluamme, että puuta käytetään Suomessa arvokkaammin. Silloin siitä saa kasvattajakin paremman hinnan. Me haluamme, että maanomistaja voi aidosti tienata parantamalla luonnontilaa tai varastoimalla hiiltä – ja että saastuttajat maksavat sen. 

Ja oletteko miettineet, kuka erityisesti hyötyy valtion metsien mahdollisimman kattavasta suojelusta? Yksityiset metsänomistajat tietysti.

Me olemme metsien, vesistöjen – ja ihmisten puolella. Tulevaisuuden puolella.

Arvoisa puoluevaltuusto,

2020-luvun alun vaalikimara on etenemässä nyt ehkä kaikkein tärkeimpiin vaaleihinsa. Sillä on väliä, kuka on tämän maan presidentti. Se merkitsee, kenen ääni kunnissa ja alueilla painaa. Ja kuten olemme hyvin selvästi nähneet, sillä on todellakin väliä, millainen hallituspohja tässä maassa hallitsee, ja miltä näyttää, kun sitä pohjaa ei kiinnosta luonto, ilmasto tai pieni ihminen nähtävästi pätkän vertaa.

Mutta se, mikä on Euroopan Unionin suunta seuraavan viiden vuoden ajan, se on vielä näitäkin tärkeämpää. Se ei ole yksin Suomen tai suomalaisten käsissä, mutta täältä on syytä lähettää europarlamenttiin osaavia, yhteistyökykyisiä meppejä, jotka ymmärtävät EU:n arvon, ymmärtävät tämän ajan haasteet ja etsivät niihin ratkaisuja. Jotka ovat vahvan EU:n ja demokratian puolella. Ukrainan puolella. Elinkelpoisen planeetan puolella. Ihmisoikeuksien puolella. Euroopan kilpailukyvyn, reilujen sisämarkkinoiden ja vastuullisen bisneksen puolella. Suomen todellisen kansallisen edun puolustajia.

Meillä on tarjota näihin kisoihin ainakin 19 tällaista ehdokasta. Sitä kahdettakymmennettä olen taas vähän jäävi arvioimaan. 

Kannustan teitä kaikkia jalkautumaan vaalityön pariin ja kampanjoimaan oman suosikkinne puolesta. Se on aina innostavaa, ja nyt sitä saa kerrankin tehdä ilman toppatakkia ja pitkiä kalsareita.

Antoisaa kokousta, puoluevaltuusto!