Atte Harjanteen puhe puoluevaltuuskunnassa 23.4.2022

Arvoisa puoluevaltuuskunta,

Onpa turhauttavaa etäillä täältä yhteyden yli nyt kun olette vihdoin koolla kasvotusten. Tässä iskee muutenkin paha FOMO, fear of missing out, jo muutaman päivän etätöissä: Niin paljon ja nopeasti nyt asioita tapahtuu.

Edellisen kerran valtuuskunnalle puhuessani helmikuussa kuvasin, kuinka absurdilta ja surulliselta tuntuu elää vuonna 2022 aikaa, jossa uhka laajamittaiseen sotaan Euroopassa on todellinen. Nyt sitä laajamittaista sotaa on käyty liki kaksi kuukautta. Venäjän raakalaismainen ja järjetön hyökkäys jatkuu, Ukrainan sisukas puolustus kestää. Meidän on oltava ukrainalaisten tukena, sillä he puolustavat itsenäisyytensä ja vapautensa ohella nyt koko Euroopan tulevaisuutta. Venäjän johto sen sijaan on ajanut maansa nurkkaan ja hylkiöksi. Moskva upposi jo, ja koko maa tulee vauhdilla perässä jollei suunta muutu.

Suomessa on vastattu turvallisuusympäristön synkkään käänteeseen monin toimin: Huoltovarmuutta on turvattu, puolustusta vahvistetaan, sodan pakoon ajamia on autettu, Ukrainaa varustettu ja välttämätöntä siirtymää pois fossiilienergiasta ja erityisesti venäläistestä energiasta on vauhditettu. Paljon on silti vielä tekemistä sekä oman turvallisuuden varmistamiseksi ja Venäjän sotakassan kuihduttamiseksi.

Hallitus arvioi turvallisuusympäristön muutosta pääsiäisen alla julkaistussa ajankohtaisselonteossa, jonka käsittely alkoi eduskunnassa keskiviikkona. Edessä on tärkeä käsittely ja kauaskantoisia johtopäätöksiä. Keskeisin on kysymys Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, josta tekin tänään keskustelette. Vihreä eduskuntaryhmä on sodan alettua keskustellut viikoittain ja kuullut asiantuntijoita, ja tällä viikolla linjasimme ryhmänä kannan: suhtaudumme myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen. Nato on Euroopan turvallisuutta ja vakautta tukeva rakenne, ja Suomen liittyminen siihen – erityisesti yhtä jalkaa Ruotsin kanssa – turvaisi Suomea ja tätä vakautta entisestään. Myös puoluehallitus osana poliittisen ohjelman pohjaesitystä on Nato-jäsenyyden kannalla.

Näin kauaskantoisessa päätöksenteossa puolueiden rooli on erittäin tärkeä, ja siksi eduskuntaryhmä, ministerit ja puolueen johto kuuntelevat valtuuskuntaa tarkalla ja herkällä korvalla. Puoluevaltuuskunnan sääntömääräisinä tehtävinä on päättää periaatteellisista ja ohjelmallisista kannanotoista ja linjauksista puoluekokousten välillä ja käydä kauaskantoista keskustelua puolueen toimista ja näkemyksistä. Toivon valtuuskunnalta tukea eduskuntaryhmän linjaukselle ja työlle nyt päätöksenteon edetessä.

Jos – ja itse toivon että kun – Suomesta tulee Nato-maa, se ei todellakaan ole ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun päätepiste. Myös Natossa Suomen on syytä ajaa kestävää, solidaarista ja laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa. Pohjoismaat ovat lähimmät yhteistyökumppanimme lähes kaikilla politiikan sektoreilla, ja kaikkien pohjoismaiden kuuluminen samaan puolustusliittoon tarjoaisi mahdollisuuksia entistä syvempään yhteistyöhön. Nato-maana meidän on myös pohdittava sitä, millaiset järjestelyt, varustautuminen ja harjoittelu yhdessä liittolaisten kanssa ovat milloinkin perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia, se on yhteisen puolustuksen arkea. Itse jäsenyyssopimus on kaikille sama: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein, kuten ajankohtaisselontekokin toteaa.

Turvallisuusympäristön muutos on aivan ymmärrettävästi ja perustellusti nostanut Suomen turvallisuuden nyt politiikan keskiöön. Valtionjohdon ydintehtävä on lopulta taata maansa turvallisuus. Vaarallista likinäköisyyttä pitää kuitenkin välttää. Suomen turvallisuus ja hyvinvointi ovat sidoksissa muuhun maailmaan. Olemme EU-maa ja osa länttä, ja kansainvälisenä maana osa verkottunutta maailmaa. Planeetan ilmasto ja biosfääri ovat kaikille yhteisiä, kansainvälinen kauppa on vaurauden lähde, demokratia, perusoikeudet ja muut jaetut arvot yhdessä puolustamisen arvoisia. Kansallisesta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta on huolehdittava ilman impivaaralaista sävyä. Suomi ei ole maailmasta tai Euroopasta irrallinen saari, emmekä me siitä sellaista haluakaan. Tässäkin kontekstissa entistä selkeämpi sitoutuminen yhteiseen turvallisuuteen Naton kautta on nyt luonteva valinta.

Arvoisa puoluevaltuuskunta,

Eduskuntavaalit käydään vuoden päästä. Ensi kuussa puoluekokouksessa linjaamme poliittisen ohjelmamme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se on valtavan tärkeä paperi, ja on ollut jo tässä vaiheessa ilo vaihtaa ajatuksia sen sisällöstä puolueen kaikenlaisten jäsenten kanssa. Ohjelmasta tulee varmasti todella hyvä, ja ennen kaikkea yhteinen, ja yhdessä sitä sitten lähdetään täysillä toteuttamaan.

Tämä eduskuntakausi on samalla muistuttanut, ettei vaaleissa valita vain puolueiden ohjelmien toteuttajia, vaan vastuunkantajia. Aloittaessani eduskunnassa keväällä 2019 en olisi arvannut, että tällä kaudella otetaan ensi kertaa valmiuslaki käyttöön pandemian hillitsemiseksi tai että lakia kansainvälisestä avunannosta sovelletaan useaan eri kertaan ja myös niin, että Suomi tukee asein toisen maan puolustussotaa. Tai että edessämme olisi näin historiallinen ratkaisujen kevät ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa.

Poliittiset päättäjät valitaan siis kantamaan vastuuta kaikissa eteen tulevissa tilanteissa, eikä niitä voi etukäteen tietää. Olen ylpeä siitä, miten vihreät ministerit ja vihreät kansanedustajat, työntekijät ja koko tämä liike ovat toimineet tällä poikkeuksellisella kaudella, vaikeiden valintojen edessä. Vihreät on vastuuta kantava valtionhoitajapuolue, ja samalla kestävää tulevaisuutta rakentava, uudistava voima. Sitä työtä riittää enemmän kuin tarpeeksi vielä loppukaudellekin, ja sitä työtä jatketaan vuoden 2023 vaalien jälkeen.

Antoisaa kokousta!