Atte Harjanteen puhe puoluevaltuuskunnassa 20.11.2021

Arvoisa vihreä valtuuskunta, vihreät toverit

Tervetuloa Helsinkiin!

On ilo ja kunnia päästä tervehtimään teitä nyt eduskuntaryhmän puheenjohtajan roolissa. Samalla viikkoa on värittänyt suru, kun kolme kautta vihreässä eduskuntaryhmässä istunut Jyrki Kasvi on poissa. Jyrki oli visionääri, pioneeri ja ekspertti, jota arvostettiin valtavan laajasti politiikassa ja politiikan ulkopuolella paitsi asiantuntijana, mutta ennen kaikkea lämpimänä ihmisenä. Galaktinen sankari, joka ajatteli isosti, kiritti Suomen tietopolitiikkaa uudelle tasolle ja joka rakensi avarampaa, parempaa ja kestävämpää maailmaa monella rintamalla. Vaalitaan yhdessä Jyrkin muistoa jatkamalla sitä työtä.

Nykyistä vaalikautta on eduskunnassa takana kaksi kolmannesta. Paljon on jo saatu aikaan, ja paljon on vielä edessä. Historian ensimmäinen vihreä sisäministeri on juuri siirtynyt perhevapaalle, ja uudet sisä- ja ympäristöministerit aloittaneet työnsä. Kiitos Marialle, onnea Emmalle ja Kristalle – sekä tietysti hienoa työtään jatkavalle Pekalle. Olette näyttäneet, että vihreät ovat valmiita kantamaan vastuuta minkä tahansa salkun kahvassa, hienoin tuloksin. Meiltä löytyy rautaista osaamista politiikan kaikilla osa-alueilla. 

Koalitiohallituksessa on aina jännitteensä ja haasteensa ja välillä venyy ja paukkuu, mutta hallitus on pysynyt kasassa, toimintakykyisensä ja toteuttanut ohjelmaansa. Meille tärkeintä tietysti on, että ilmasto- ja luontotavoitteet otetaan tosissaan ja ne näkyvät tekoina kautta linjan. 

Turvallisuuspolitiikka on perinteisesti ollut Suomessa asia, jossa hallitus ja oppositio kulloisistakin kokoonpanoista riippumatta ovat korostaneet yhtenäisyyden voimaa ja tarvetta. Tällä viikolla tältä linjalta poikettiin, kun oppositio jätti välikysymyksensä.

Valko-Venäjää väkisin otteessaan pitävän Lukashenkan hallinnon häikäilemätön toiminta EU:n rajoilla on nostanut hybridivaikuttamisen otsikoihin. Kostona EU:n asettamille pakotteille, Valko-Venäjä on ohjannut pakolaisia EU:n itäisten jäsenmaiden rajoille. Tilanne on kärjistynyt erityisesti Puolan rajalla, jossa Valko-Venäjän sotilaat ovat pakottaneet ihmisiä kävelemään rajan yli Puolaan Euroopan unionin alueelle. Elämme hybridiuhkien, hybridivaikuttamisen – jopa hybridisodankäynnin aikaa. Jotta tähän vaikuttamiseen voidaan vastata, täytyy ymmärtää mistä on kyse, ja tietää, missä seisoo.

Olin itse vuonna 2018 mukana kirjoittamassa raporttia hybridivaikuttamisesta Helsingin kaupungin näkökulmasta. Tuolloin työryhmämme esitti hybridivaikuttamisen suomenkieliseksi termiksi yhdistelmävaikuttamista. Juuri siitä on kyse: vihamielinen taho vaikuttaa monin eri keinoin, horjuuttaakseen, ohjatakseen, heikentääkseen, hämmentääkseen. Etsii paikkoja yllättää, luoda ja hyödyntää yhteiskunnallisia jakolinjoja, yrittää kääntää avoimen, liberaalin ja demokraattisen oikeusvaltion omat periaatteet meitä vastaan.

Tällaiseen vaikuttamiseen ei ole yhtä vastakeinoa. Nyt keskustelussa koko Suomen kyky vastata hybridiuhkiin tuntuu typistyneen kysymykseksi turvapaikkahakemusten käsittelystä – tai viimeisimpänä aidan rakentamisesta. 

Tosiasiassa tärkein vastaus hybridivaikuttamiseen on rakentaa ja ylläpitää sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa ja viranomaisiin, jossa todellisuudet eivät eriydy omiin kupliinsa ja joka noudattaa omia arvojaan ja periaatteitaan. Toki lainsäädännön pitää olla ajan tasalla ja tarjota viranomaisille ja päättäjille keinot torpata erilaisia vaikutuskeinoja, ja on hyvä että näitäkin nyt perataan. Perusteellisen poliittisen debatin tiimellyksessä on samalla hyvä tiedostaa, ettei kansalliseen turvallisuuteen liittyvää tarkkaa pelikirjaa kannata avata kaikkien luettavaksi.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on aivan keskeinen, perustuslaissa todettu arvo Suomessa. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja korostaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta. Nämä eivät siis todellakaan ole kevyitä asioita, joista pitäisi luopua heti kun meitä koetellaan. Se, että Suomen kaltainen demokraattinen, ihmisoikeuksia kunnioittava, avoin oikeusvaltio ei pitäisi tiukasti ytimestään kiinni, voi hyvin olla yksi asioista, joihin vaikuttaja pyrkii. Maailma, jossa sortoa tai hengenvaaraa kokevilla ei ole mahdollista paeta ja hakea turvaa, jossa ihmisarvoa ei kunnioiteta ja jossa sopimukset ovat vain paperia, on juuri se maailma, jossa autoritääriset diktatuurit voittavat ja demokratia häviää. 

Valko-Venäjän toimet eivät kohdistu vain Puolaan, vaan koko Euroopan Unioniin. Mitä yhteinäisempään ja toimivampaan turvapaikkapolitiikkaan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan unioni pystyy, sitä vähemmän altis se tällaiselle vaikuttamiselle on. Silloin voimme estää ihmisten käyttämisen voimapolitiikan välineenä, ja samalla huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta myös unionimme rajoilla. Tämän puolesta Suomen on syytä jatkossakin tehdä töitä.

Hybridivaikuttamiseen varautumiseen ja vastaamiseen tarvitaan toimiva työkalupakki sekä kansallisesti että EU-tasolla. Turvallisuutta ei kuitenkaan voi rakentaa vain turvallisuustoimien varaan, vaan lopulta kaikki palautuu siihen, millaista yhteiskuntaa rakennamme, mitä lopulta puolustamme.

Miten horjuttamisyritykset kestävää, yhteiseksi koettua hyvinvointiyhteiskuntaa sitten rakennetaan? Edellytys on ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen ovat reunaehdot, joihin taloutemme on mahduttava. Syrjäytymistä, syrjintää ja huono-osaisuutta on torjuttava ja samalla vähähiilistä siirtymää toteuttaessa huolehdittava siitä, ettei kukaan jää kyydistä tai kanna taakkaa kohtuuttomasti. Puitteet elinvoimaiselle, uudistuvalle taloudelle ja julkisen talouden kestävyydelle on varmistettava, tutkimusta, kehitystä ja uuden luomista on ruokittava.

Näin rakennetaan kestävää hyvinvointia ja parempaa, turvallisempaa maailmaa.

Juuri siihen tähtää vihreä politiikka.

Antoisaa kokousta, valtuuskunta!