Atte Harjanne: ”Vihreissä arvostetaan kaikkea tieteellistä tutkimusta”

Tieteen ja tutkimuksen arvostaminen on aina kuulunut Vihreisiin, mutta viime aikoina niiden merkitys maailmassa ja suosio puolueessa ovat kasvaneet entisestään. Varapuheenjohtajalle ja eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Atte Harjanteelle tiede on väline, joka kertoo, mikä on mahdollista ja vaikuttavinta. Politiikka taas on keino saada asioita tapahtumaan.

Oli marraskuinen päivä vuonna 2011. Silloinen Aalto-yliopiston teekkariopiskelija Atte Harjanne kirjoitti diplomityötään ja oli siihen liittyen Turussa tekemässä haastattelua. Haastattelun jälkeen hän tapasi kavereitaan ja myöhästyi sen tähden Helsingin-junasta. Sillä myöhästymisellä oli kauaskantoiset seuraukset.

”Jäin tyhjälle Kupittaan asemalle odottelemaan seuraavaa junaa, ja sinne ilmestyi sattumoisin Pekka Haavisto. Olin fiiliksissä, sillä olin kuunnellut Haavistoa jollain luennolla ja ajattelin, että hän on tosi vakuuttava tyyppi”, Harjanne muistelee.

Niinpä hän meni juttelemaan Haavistolle, joka oli ehdolla tulevissa presidentinvaaleissa. Keskustelusta tuli pitkä, sillä seuraava juna peruttiin, ja kaksikko päätyi matkaamaan takaisin Helsinkiin bussilla. Matkan aikana puhuttiin politiikasta, sen tekemisestä ja yhteiskunnasta. Sen päätyttyä Harjanne värväytyi osaksi Haaviston kampanjatiimiä.

Politiikka ei ollut Harjanteelle uusi asia. Hän oli lähtenyt mukaan opiskelijapolitiikkaan jo viisi vuotta aiemmin, silloin kokoomuksen riveissä. Opiskelijapolitiikka oli kuitenkin melko löyhästi sidoksissa puolueisiin.

Innostus osallistua politiikkaan vaimeni aktiivisten opiskelijavuosien jälkeen. Haaviston kampanjan aikana Harjanne sitten tutustui Vihreisiin – ja liekki roihahti. Vaalien jälkeen hän liittyi puolueeseen. 

”Koin omakseni ympäristö- ja ilmastoasioiden priorisoinnin, tiedepohjaisen parhaan argumentin politiikan sekä tinkimättömän arvoliberaalin, ihmisarvoa kunnioittavan politiikan. Vihreät tuntui omimmalta puolueelta.”

Tiede ei sanele poliittisia päätöksiä

Vihreistä tulevat monelle ensimmäisenä mieleen ympäristöasiat, mutta niissäkin tarvitaan tieteeseen perustuvaa tekemistä. Tieteen ja teknologian vihreät eli Viite onkin Vihreiden sisällä nopeasti kasvava yhteisö. 

”On paljon ihmisiä, jotka lukevat uutisista päivä toisensa jälkeen luontokadosta, ilmastokriisistä ja niitä koskevista tutkimuksista, joissa alleviivataan toiminnan tärkeyttä. Samaan aikaan he näkevät, että politiikassa jarrutellaan.”

Nämä asiat turhauttavat ja jyskyttävät takaraivossa, kun Viitteeseen liitytään, uskoo Harjanne. Hän oli Viitteen Helsingin paikallisyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2018–19 ja kuuluu siihen edelleen.

”Liityin Viitteeseen, koska se vaikutti juuri omanhenkiseltä porukalta ja myös siksi, että itseäni ovat politiikassa sytyttäneet eniten kansalliset ja globaalit ongelmat. Viitteessä puhuttiin ja puhutaan paljon niin sanotusta isosta kuvasta ja systeemisistä ratkaisuista.” 

Viite onkin onnistunut luomaan yhteisön, jonne voi tulla vaihtamaan ajatuksia ja keskustelemaan aikamme isoista ongelmista, joihin tiede ja teknologia liittyvät.

Tieteen arvostaminen ei toki ole puolueen sisällä mitään uutta. Se oli osasyy, jonka takia Harjannekin aikoinaan liittyi puolueeseen.   

”Vihreissä arvostetaan kaikkea tieteellistä tutkimusta, ei vain luonnontieteitä, ja ymmärretään, mikä on tieteen ja tutkimuksen rooli.”

Vaikka tiede on tärkeä asia, Harjanne muistuttaa, että se ei sanele poliittisia päätöksiä. Niiden takana ovat arvot eli se, minkä kokee tässä maailmassa tärkeäksi.

”Tiede on tietopohja, joka kertoo, millaisia mahdollisuuksia meillä on. Poliittinen päätöksenteko on kuitenkin aina arvovalintoja.”

Yleensä tiede ja politiikka eivät ole Harjanteen maailmassa törmäyskurssilla. Joskus niiden välillä on kuitenkin ristiriita. Harjanne on ilmastonmuutostutkija, ja hänen tutkijaminänsä ja poliitikkominänsä eivät ajattele kaikesta aivan samoin. 

”Tutkijaminäni sanoisi, että meillä on todella kova kiire ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja tarvitaan jyrkkiä toimia. Poliitikkominä taas sanoisi, että asiassa pitää operoida poliittisesti.”

Se tarkoittaa, että poliitikko joutuu tekemään kompromisseja ja neuvottelemaan asioista, eikä voi vain täräyttää faktoja pöytään, kuten tutkija voi tehdä. Muuten ei saa mitään aikaan. 

Kiltteys ei tarkoita periksiantamattomuutta

Harjannetta on sanottu kiltiksi poliitikoksi. Hän ei koe sitä hankalaksi piirteeksi, päinvastoin. Hänellä on kyky keskustella provosoitumatta. 

”Olen mielelläni kiltti. Minulla ei ole tiukan neuvottelijan maine, mutta se ei tarkoita, etten olisi periksiantamaton. Olen saanut hyviä tuloksia aikaan. Niistä ei ole jäänyt fiilis, että oli tiukka vääntö – mutta eikö se ole hyvä asia?”

Yhtenä isona onnistumisenaan Harjanne pitää Helsingin kaupunginvaltuuston aloitettaan liha- ja maitotuotteiden kulutuksen puolittamisesta vuoteen 2025 mennessä. Lihan ja maidon tuotanto kuormittavat ilmastoa tutkimusten mukaan valtavasti, siksi niitä pitäisi vähentää. Omassa elämässään Harjanteella ei ole konkreettista puolitustavoitetta, mutta lihaa hän sanoo syövänsä nykyisin ani harvoin.

Ensimmäinen ihminen, joka näki Harjanteen tulevana poliitikkona, oli ala-asteen toisen luokan opettaja. Hän sanoi, että Atesta tulee vielä hyvä ministeri. Syynä oli se, että Harjanne oli jo lapsena ja nuorena kiinnostunut oppimaan uutta ja utelias kuulemaan, mitä eri alojen tutkijat maailmasta löytävät. 

Hän oli innostunut niin luonnontieteistä, yhteiskunnallisista asioista, teknologiasta, ympäristöasioista kuin historiastakin ja on aina keskustellut niistä mielellään koulussa, kavereidensa kanssa ja nettifoorumeilla. 

”Minua on ohjannut into olla jyvällä siitä, miten maailma toimii ja mikä on mahdollista. Olin kiinnostunut niin monesta, etten pitkään aikaan osannut päättää, mikä minusta tulee isona. En ehkä olisi ensimmäisenä arvannut, että poliitikko.”

Historian opettajan ura sen sijaan oli tapetilla, sillä Harjanne pohti pitkään, että lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan poliittista historiaa. Lopulta hän päätyi kuitenkin toiselle polulle, nimittäin Otaniemeen ja diplomi-insinööriksi.  

”Opiskelin siellä monitieteisen hässäkän. En tiedä, tuliko minusta diplomi-insinööri siksi, millainen olen, vai onko koulutukseni tehnyt minusta tällaisen.”

Insinööriys näkyy muun muassa siinä, että Harjanne on kiinnostunut numeroista, faktoista, mittasuhteista ja mekanismeista. Hänen mielestään on tärkeä ymmärtää, mikä on pientä ja mikä suurta. Niin voi pyrkiä vaikuttamaan isoihin asioihin sen sijaan, että keskittyisi nopeisiin ratkaisuihin, jotka eivät useinkaan ole kokonaiskuvan kannalta oleellisia.

”Haluaisin nähdä politiikassa enemmän syy-seurausanalyysia. Sitä, että mietittäisiin, mikä on kaikkein vaikuttavinta.”

Uteliaisuutta vähän kaikkea kohtaan

Harjanteen keskeinen oivallus on se, miten paljon ihmiskunta on muokannut planeettaa ja minkälaisten pakottavien kysymysten eteen se meidät asettaa. Ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat asioita, jotka joudumme nyt kohtaamaan ja ratkaisemaan. Näiden asioiden tähden hän myös päätyi politiikoksi.

”Haluan saada yhteiskuntamme ekologisesti kestäviin raameihin. Teen politiikkaa kääntääkseni isoa ratasta.”

Hän sanoo, että isossa kuvassa on tiedostettava ilmaston ja luonnon asettamat reunaehdot taloudelle ja tehtävä politiikkaa niiden puitteissa. Tiede on siinä oleellisessa asemassa.

”Rahaa pidetään usein reunaehtona, koska sitä on rajallinen määrä. Usein kuitenkin unohtuu, että maailmassa on muita, fysikaalisia reunaehtoja. Markkinatalous on tehokas keino saada asioita aikaan, mutta sen on toimittava näiden ehtojen sisällä.”

Yhdeksi esimerkiksi Harjanne nostaa biomassan, jota on tarjottu öljyn korvaavaksi energianlähteeksi. Ongelma kuitenkin on, että biomassaa ei ole tarpeeksi – siksi se ei riitä. 

”Tällaisia yhtälöitä ei lasketa politiikassa aina tarpeeksi hyvin läpi. Emme voi taikoa asioita ilmasta.”

Poliitikkojen ei toki tarvitse olla luonnontieteilijöitä tai insinöörejä. Poliittisten päätösten tulisi kuitenkin pohjautua tutkittuun tietoon, jotta niissä olisi järkeä. 

Poliitikon töiden ohessa Harjanne kirjoittaa blogia ja kolumneja, kun ehtii. Näin hän jäsentelee omia ajatuksiaan. Uteliaisuus vähän kaikkea kohtaan seuraa myös edelleen mukana. 

”Kuuntelen paljon podcasteja, joissa popularisoidaan tiedettä. Fanitan Henry Tikkasen Tiedetrippiä ja Ylen Tiedeykköstä. Kuuntelen myös historia-aiheisia podcasteja ja tykkään lukea historiasta.”

Yksi kuriositeetti on dinosaurusten maailma, jota Harjanne on seurannut lapsuudestaan asti ja josta hän on kerännyt pienen kirjaston. Yöpöydältä löytyy kuitenkin muutakin. Tällä hetkellä hänellä on kesken Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka ja Richard Powersin Ikipuut. 

”Minua huolettaa, miten vähän ehdin nykyisin lukea, sillä lukeminen kehittää omaa ajattelua. Unelmani olisi myös kirjoittaa tulevaisuudessa itse jotain liittyen tieteen popularisointiin ja yhteiskunnalliseen ajatteluuni.”

Teksti: Anna Kauhala   

Kuvat: Meeri Utti, Tuomas Uusheimo / Aaltoeli