Anni Sinnemäen puhe Vihreiden puheenjohtajapäivillä 30.1.2021

Ainahan me olemme tienneet, miten tärkeitä päätöksiä kunnissa tehdään. Tärkeitä ja iholla tuntuvia: tuosta minä kohta ajan pyörälläni Rautatieaseman ali. Ah, miten iloiseksi tulin, kun kuulin että ystäväni sai lapselleen päiväkotipaikan läheltä kotia, kävelymatkan päästä.

Viime vuosina me olemme toden teolla nähneet, että kaupungeissa ja kunnissa on voimaa jopa kääntää tämän maan suuntaa.

Monet ratkaisut ja päätökset ovat muuttuneet todeksi ensin kaupungeissa ja kunnissa, usein vihreiden johdolla, ja sitten ne ovat tulleet osaksi koko tämän maan politiikkaa.

Kun keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatti päiväkotien ryhmäkokoja, me Helsingissä päätimme, että näitä heikennyksiä ei oteta meillä käyttöön.

Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen tasa-arvoinen oikeus.

Helsingin lisäksi moni muu kaupunki ja kunta päätyi tähän samaan ratkaisuun.

Vuoden 2019 vaalien jälkeen uusi hallitus, jossa me Vihreät olemme mukana, kumosi lopullisesti nämä heikennykset.

Jokaisella lapsella ympäri maan on siis jälleen tasa-arvoinen mahdollisuus varhaiskasvatukseen.

Kipinä käänteeseen lähti kaupunkien ja kuntien tasolta, missä ymmärrettiin paremmin perheiden todellisuutta ja sitä että tällaiset rajaukset ovat lasten ja perheiden arjen ja tasavertaisuuden kannalta kestämättömiä.

Tämän valtuustokauden alussa, vuonna 2017, Helsinki asetti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Vuoteen 2030 mennessä hiilineutraaliksi aikovat muun muassa Espoo, Tampere ja Vantaa. Turku vielä yhden vuoden aiemmin.

Lähes puolet suomalaisista asuukin kunnassa, joka tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

Näiden kuntien ja kaupunkien viime kuntavaalien jälkeen tekemien tärkeiden päätösten jälkeen koko Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 mennessä nousi tämän hallituksen ohjelmaan.

Tästä suuri kiitos kuuluu eittämättä kunnille ja kaupungeille, jotka ovat näyttäneet kunnianhimoista suuntaa ympäri maan. Meille kaikille.

Hyvät ystävät,
ilmastokriisi ei ole kadonnut mihinkään pandemian myötä, päinvastoin,
on yhä selvempää, että maailma ympärillämme kuumenee, ja että työn päästöjen vähentämiseksi täytyy olla tehokkaampaa kuin mihin me olemme aiemmin pystyneet.

Toivon, että Helsinki on kaupunki joka näyttää sekä helsinkiläisille että muulle maailmalle, miten ilmaston kannalta kestävän elämän eläminen on mahdollista ja mukavaa.

Haluan että me kaupunkina näytämme, että päästöjen vähentäminen ei vaadi yksilöiden sankaritekoja, tuskaista luopumista tai naapureiden moralisoimista.

Haluan, että kestävä elämäntapa on vaivaton mahdollisimman monelle
asumisesta ja arjen liikkumisesta alkaen.

Maailmalla me olemme kiinnostavia monien mielestä siksi,
että olemme kaupunki, joka osaa yhdistää ilmastonmuutoksen torjunnan
inhimillisen ja tasavertaisen kaupungin rakentamiseen.

On myös oikeudenmukaista,
että päästöjä vähennetään kunnianhimoisesti siellä,
missä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja esimerkiksi kestävälle liikkumiselle on runsaasti tarjolla.

Hyvät ystävät, merkittävä askel otetaan meillä Helsingissä tulevalla valtuustokaudella.

Pitkäjänteinen työ ilmastoratkaisujen puolesta tulee näkyväksi, kun Hanasaaren kivihiilivoimala suljetaan ja musta hiilikasa Merihaan edustalla katoaa maisemastamme iäksi.

Eikä siitä seuraava askel ole kovin kaukana.

Kun hiilen poltto Salmisaaressa päättyy viimeistään keväällä 2029.

Mutta jos se meistä on kiinni – jo tätä aikaisemmin.

Nämä lumiset päivät, harmaanmustan, loskaisen ja pimeän viime talven jälkeen muistuttavat, miksi tämä työ on niin tärkeää.

Tämän me haluamme säilyttää.

Lapsillemme ja heidän lapsilleen.

Hiilikasa, olet osa kaupunkimme maisemaa ja historiaa, mutta on tullut aika sanoa sinulle hyvästit.

Tulevina neljänä vuotena meidän on Helsingissä linjattava kestävät ratkaisut,
Joiden avulla luovumme myös Salmisaaren hiilenpoltosta mahdollisimman pian.

Meillä on loppusuoralla kansainvälinen haastekilpailu, jossa on etsitty korvaajaa Salmisaaressa hiilellä tuotetulle kaukolämmölle.

Olemme halunneet, että ratkaisut eivät perustu polttoon. Eivät edes uusiutuvan biomassan polttoon.

Meidän tehtävämme on viedä maaliin tulevat kestävät ratkaisut,

Joiden johdosta Helsinki ei enää polta lainkaan hiiltä.

Samalla rakennamme ratkaisuja, jotka herättävät suurta kiinnostusta muissa eurooppalaisissa kaupungeissa, miten toimii ilmastotavoitteiden kanssa linjassa oleva kaupungin lämmitysjärjestelmä.

Näistä ratkaisuista saattaa myös löytyä avaimet siihen, miten osana reilua muutosta turpeen poltto suomalaisissa kaupungeissa saadaan päättymään kestävällä ja uusia innovaatioita luovalla tavalla.

Parhaimmillaan vihreät kaupungit kirittävät ja inspiroivat toisiaan rakentamaan parempia ratkaisuja – eikä silloin ole väliä maiden rajoilla eikä sillä, onko paikka suuri vai pieni

Luonto on arvokkainta mitä meillä on ja meille suomalaisille tärkeä.

Nämä poikkeusolot ovat nostaneet lähiympäristön vieläkin korkeammalle ihmisten arjen tärkeysjärjestyksessä.

Helsinki on luonnonläheinen kaupunki, jonka jokaiselta asuinalueelta on lyhyt matka merelle tai metsään. Samalla Helsinki on myös kaupunki, joka kasvaa.

Tosiasioita ovat ne, että Helsinkiin muuttaa koko ajan lisää ihmisiä, ja että asumisen hinta uhkaa nousta.Tätä kehityskulkua ei voi ratkaista mitenkään muuten kuin rakentamalla lisää asuntoja, jotta jokaiselle riittää koti ja hinnat eivät tämän enempää karkaa ihmisten käsistä.

Meidän on työskenneltävä taitavasti ja ihmisiä kuunnellen sovittaaksemme huolellisesti yhteen luonnon arvokkuuden ja suuren tarpeen asunnoille.

Mitä tiiviimmin kaupungissa rakennetaan, sitä enemmän luontoalueita säästyy, kun rakentaminen ei levittäydy viheralueille.

Samalla meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että asukkaita kuullaan siitä, mitä heidän naapurustoihinsa rakennetaan ja että jokaisella alueella säästetään hyvät ja asukkaille tärkeät luonto- ja viheralueet.

Onneksi Helsingissä olemme onnistuneet löytämään paljon hyviä rakennuspaikkoja jo entuudestaan rakennetuilla alueilla.

Kun kaikki nämä alueet ovat valmiit, meillä on uusi koti yhteensä yli 70 000 ihmiselle hyvillä paikoilla.

Paikoilla, joiden alta ei ole mennyt lainkaan viheralueita. Lainkaan.

Samaan aikaan olemme perustaneet useita uusia luonnonsuojelualueita.
Metsiin, niityille, soille, rannoille, merenalaiseen maailmaan ja luodoille.

Nämä ovat saavutuksia joista voi olla ylpeä, ja jotka kannustavat jatkamaan työtä uusien kohtuuhintaisten ja kestävällä tavalla toteutettujen asuntojen rakentamiseksi. Ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Hyvät vihreät ystävät,

mennyt vuosi ja tämä kevät vaaleineen ovat niin monin tavoin jotain sellaista, mitä emme ole koskaan ennen nähneet tai kokeneet.

Meistä ihmisistä kertoo paljon se, mitä me voimme oppia odottamattomista ja uusista tapahtumista ja vaikeista käänteistä.

Oma tavoitteeni on, että Helsingistä tulee maailman inhimillisin pandemiasta toipuva kaupunki.

Rakennetaan uutta kestävästi, korjataan haavoja ja railoja, nostetaan heitä jotka ovat poikkeusoloissa putoamassa matkasta.

Ollaan valmiita oppimaan siitä kaikesta mitä on tapahtunut.

Me olemme nähneet selvästi, miten vaikeita nämä poikkeukselliset ajat ja rajoitustoimet ovat olleet erityisesti lapsille ja nuorille.

Helsingissä olemme tällä valtuustokaudella tehneet töitä sen eteen, että keskusteluapua kuormittaviin elämäntilanteisiin ja mielenterveyden ongelmiin saisi sujuvammin.

Olemme luoneet uusia matalan kynnyksen palveluita, joihin ajan saa varata itse, niihin ei ole portinvartijaa eikä kuukausien jonotusaikaa.

Suomessa tähän ei ole totuttu, lohjenneen hampaan kanssa pääsee hoitoon nopeammin kuin masentuneen mielen.

Olkoon matalan kynnyksen mutkaton, ihmisen eri tilanteissa vastaan ottava palvelu jotain, joka leviää kaikkialle Suomeen siten kuin kapina päivähoidon heikennyksiä vastaan levisi.

Helsingissä meidän tavoitteenamme on laajentaa nämä palvelut kaikkialle kaupunkiin.

Taloudellisen velan lisäksi pandemia on synnyttänyt valtavasti inhimillistä velkaa, joka näkyy niin hammashoidon jonoissa kuin siinä, että yhä useampi nuori voi huonosti.

Nyt tarvitaan näiden hyvinvointierojen umpeen kuromista.

Erityisesti työn lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta täytyy olla huolellisempaa ja kunnianhimoisempaa kuin aiemmin.

Nuorille pandemian aika on ollut vaikeampi kuin monille muille.

Nuorena aikaperspektiivi on erilainen ja monet hetket ja käännekohdat ovat todella merkityksellisiä ja ratkaisevia.

Minua ja elämääni on vuosien varrella muovannut totaalisen paljon ne ihmiset joihin tutustuin Kallion lukion ensimmäisellä luokalla.

Entä jos lukioni olisi alkanut etäkouluna?

Olisinko sama ihminen kuin nyt?

Tuntuu peruuttamattomalta, että monet ovat joutuneet käymään lukiosta tai ammattikoulusta niin suuren osan ilman opettajan ja vertaisten läsnäoloa – jos pystymme lähiaikoina lieventämään joitain rajoituksia sen täytyy koskea juuri toisen asteen koulutusta.

Yksinäisyys ja mielen kuormitus on lisääntynyt.

Kansainväliset tutkimukset erilaisista kriiseistä kertovat, että koulupolun katkeilu vaikuttaa kaikkein eniten niihin lapsiin ja nuoriin, joilla ei muutenkaan ole helppoa.

Nuorten, ja kaiken ikäisten kohdalla tarvitsemme kaupungin,
jolla on tahtoa, kykyä ja inhimillisyyttä käydä rauhassa läpi se velka,
joka ihmisten hyvinvoinnissa on syntynyt poikkeusolojen aikana,
ja kuroa umpeen ja paikata kaikki se mitä voidaan,
niin aukot peruskoulun kuudennen luokan oppimäärässä
kuin lisääntynyt ahdistuneisuus opiskelijoiden keskuudessa
tai väliin jääneet hammastarkastukset ja kiireettömät leikkaukset.

Rajoitukset ja poikkeusolot ovat saaneet monet tajuamaan kipeästi, miten äärettömän tärkeää on taiteen kokeminen yhdessä muiden kanssa.

Samalla olemme nähneet kuinka iso työllistävä ala kulttuuri- ja tapahtuma-ala on.

Alan tekijät itse ovat nyt tilanteessa, jossa monelta on toivon menettämiseen enää todella lyhyt matka.

Niin valtakunnan hallituksen kuin meidän kuntien johdossa on löydettävä oikeat keinot kulttuurin, tapahtuma-alan ja taiteen tukemiseen nyt poikkeusoloissa ja niistä toivuttaessa.

Kulttuuri kietoutuu niin inhimilliseen velkaan kuin siihen,
miten saamme kriisissä menettämämme työpaikat takaisin.

Helsingissä näihin aloihin kohdistuneet iskut ovat tuntuneet erityisen vahvasti, mutta tiedän että emme ole näiden kysymysten, huolien ja polttavan ratkaisujen löytämisen pakon kanssa yksin.

Syksyllä 2019 seisoin Tampereen Hämeenkadulla mainion apulaispormestari Jaakko Stenhällin kanssa keskellä kaupungin pääkadun uusia raitiovaunukiskoja.

Tampereen ratikka aloittaa liikennöinnin tänä vuonna.

Helsingissä ja Espoossa rakennetaan kiskoja, Raide-Jokerin kiskoja, jotka valmistuessaan tekevät Espoosta ratikkakaupungin. Turussa raitiotien suunnittelu on alkanut. Turku on matkalla takaisin raitiotiekaupunkien joukkoon.

Helsingissä rakennetaan Raide-Jokerin lisäksi kolmea uutta ratikkalinjaa ja yksi uusi linja aloittaa liikennöinnin tänä vuonna.

Raitiotiet tekevät liikkumisesta kaupungeissa sujuvaa ja houkuttelevaa, ne ovat vähäpäästöisiä ja tarkoittavat terveellisempää kaupunki-ilmaa.

Ja missä ratikat rakennetaan?

No Kainuussa.

Kiskot vievät meitä kohti sellaista tulevaisuutta, jossa kunnioitamme luonnon kantokykyä ja jossa arki on helppoa.

Olemme Helsingissä poikkeuksellisen ja kiinnostavan tehtävän edessä tänä vaalikeväänä 2021.

Vajaat kaksi vuotta sitten täällä pääkaupungissa tehtiin historiaa.

Vihreät oli ensimmäistä kertaa Helsingin suurin puolue sekä eduskuntavaaleissa että heti perään eurovaaleissa.

Sille inhimilliselle ja kestävälle tulevaisuudelle, jota Vihreät ovat rakentamassa, on helsinkiläisiltä jo olemassa suurta luottamusta.

Miten toiveikasta tämä onkaan tulevien vaalien kannalta.

Huhtikuussa meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada pääkaupunkiin Vihreä pormestari.

Tilanne näyttää lupaavalta, vaikka ei ehkä aivan helpolta.

Se vaatii meiltä paljon töitä, kohtaamisia ja keskusteluja.

Olen teoillani ja toiminnallani halunnut näyttänyt toteen
niin kyvyn yhteistyöhön, joka nousee kiinnostuksesta ja kunnioituksesta toisia, ja heidän ajatuksiaan kohtaan kuin sitoutumiseni Omaan kaupunkiini ja sen muutoksiin.

Kysymykset ja ongelmat joita ratkomme seuraavien vuosien aikana
ovat todella vaativia.

Toisaalta niiden ratkominen on minusta myös innostavinta mitä voi kuvitella.

Arvelen, että te koette samoin.