Aluevaalit ovat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaalit

Sote-uudistus ja aluevaalit mahdollistavat meille erinomaisen tarkistuspisteen. Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka voisimme toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entistä paremmin? Hyvinvointialueiden viranomaisilla ja päättäjillä on laissa määritelty velvollisuus edistää molempia. Palveluketjujen uudelleen muotoutuessa olemme tilanteessa, jossa voimme vaikuttaa kriittisiin ongelmiin, kunhan mahdollisuus otetaan tosissaan.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat monin tavoin juuri saavutettavissa palveluissa ja inhimillisessä asiakas- ja potilastyössä. Molemmissa on kyettävä ottamaan huomioon enenevissä määrin ikääntyvä väestö ja vähemmistöt. 

Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat tutkitusti syrjintää sote-palveluissa ja vähemmistöasema vaikuttaa myös heidän kokemukseensa terveydestään. Sateenkaari-ihmisten osalta olisikin kiinnitettävä huomiota koko elinkaaren palveluihin. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi omina itseinään vauvasta vaariin.

Ihmisoikeusongelmien tarkasteleminen auttaa meitä fokusoimaan

Suomi on saanut noottia kansainvälisesti monista ihmisoikeusongelmista. Osin vika on lainsäädännössä, mutta useat ongelmat liittyvät palveluihin: niiden riittävyyteen, toimivuuteen ja asiakaspalvelutilanteisiin.

Räikeimmät ongelmat nousevat säännöllisesti otsikoihin. Viime vuosien itsemääräämisoikeuden loukkaukset vammaisten ja ikäihmisten laitosasumisessa ovat hätkähdyttäviä, mutta ne edustavat vain jäävuoren huippua. Iso osa ongelmistamme jäävät huomaamattomiin kotiovien taakse: Emme ole esimerkiksi onnistuneet ennaltaehkäisemään naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, emmekä auttamaan uhreja riittävästi.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja sukupuolittunut väkivalta ovat syrjinnän vakavimpia muotoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että syrjintä kaikissa muodoissaan syntyy asenteista ja rikkomukset mahdollistuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa palveluketjua. 

Juurisyy on monesti oikeuksien tiedostamisessa, mutta usein vakavampien rikkomusten taustalla on resurssien puutetta. Tilanteen parantamiseksi onkin kyettävä ratkomaan sekä akuutteja ongelmia että tarkasteltava niihin johtavia käytäntöjä kriittisesti.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus vaativat sekä suunnittelua että aktiivisia tekoja

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa luonnollisesti hyvästä suunnittelusta. Hyvinvointialueilla tehtävissä suunnitelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vähemmistöjen ja muiden marginaaliin jäävien ryhmien tarpeiden kartottamiseen ja keskeisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen. 

Kaikessa toiminnassa tulee korostua, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat laissa määriteltyjä asioita. Niiden edistäminen vaatii aktiivisia tekoja sekä rakenteellisia muutoksia. Tekoja tarvitaan palveluketjuissa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikassa.

Hyvinvointialuestrategiaan tuleekin sisällyttää läpileikkaavasti tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi olisi suositeltavaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi kunnianhimoinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Siinä tulee linjata merkittävimpien vaikutusarviointien, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin, käytöstä sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta. 

Palveluketjuja muodostaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota neuvontaan. Perus- ja ihmisoikeustietoisuuden lisääminen ei ole asiakkaan vastuulla, vaan on viranomaisen tehtävä edistää oikeuksien toteutumista. Jotta pompottelu luukulta toiselle vältetään jatkossa, tulee ihmisten saada palveluohjausta ja tietoa omista oikeuksistaan. Tämä luonnollisesti vaatii palveluntarjoajalta entistä parempaa tietoisuutta tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista – mutta myös riittäviä resursseja.

Viime kädessä on meidän poliitikkojen tehtävä varmistaa resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusta ratkottaessa on ymmärrettävä, että vain riittävä rahoitus edistää aidosti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka hyvinvointialueet tuottavat palveluita, on myös valtiolla rahoittajana vastuu asiasta. Kaikilla tasoilla tuleekin olla mielessä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat parasta ennaltaehkäisyä.