Afrikka ja EU – Tulevaisuuden kumppanuus

Afrikka ja sen kehitys unohtuu helposti poliittisessa keskustelussa, jossa viime vuosien painopisteinä on ollut suurvaltasuhteiden kehitys, ydinaseiden leviäminen Iraniin ja Pohjois-Koreaan taikka lähi-idän, Syyrian ja Irakin kriisit.

Vuoden 2015 suuri pakolaiskriisi herätti myös Euroopan. Vaikka turvapaikanhakijoiden enemmistön muodostivat syyrialaiset, afganistanilaiset ja irakilaiset, herättiin myös EU:ssa huomaamaan, että Libyan kaltaiset kriisit, joissa kokonainen valtio kaatuu, luovat pohjaa myös ihmiskaupalle ja ihmissalakuljetukselle Välimeren ylitse.

Afrikalle pakolaisuus ja siirtolaisuus ei ole enää pitkään aikaan ollut suuri uutinen: Maanosassa on 12 miljoonaa sisäistä pakolaista konfliktien jäljiltä. Maan sisäisten pakolaisten lisäksi naapurimaat ovat vastaanottaneet suuria pakolaismääriä esimerkiksi Etelä-Sudanin ja Somalian kriisien vuoksi.

Kun Euroopassa puhutaan siitä, että Afrikan mantereelle pitäisi perustaa suuria kokoamiskeskuksia pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, Afrikan on helppo muistuttaa, että esimerkiksi Kenian puolella Somalian rajalla on 230 000 somalin Dadaab-leiri, jonka sulkemista Kenia on aika ajoin väläyttänyt. Afrikassa tiedetään, mitä pakolaisuus, sen kustannukset ja myös sen aiheuttamat turvallisuusuhat voivat merkitä.

Kun tein työtä Sudanissa, siellä muisteltiin lämmöllä kylmän sodan aikaa. Silloin Afrikalla ”oli ottajia”. Afrikkalaisen narratiivin mukaan Euroopan kiinnostus Afrikkaan lopahti kylmän sodan päätyttyä. Sudanilaiset saattoivat lisätä tähän vielä yhden huomion: ”Onneksi Kiina sentään jäi.” Kiina on parin viimeisen vuosikymmenen ajan systemaattisesti kasvattanut niin vientiä kuin tuontia Afrikasta, ja tukenut samalla afrikkalaista kehitystä. On hyvin tärkeää huomata, että Kiinan vaikutus näkyy monissa maissa paitsi infrastruktuuri-investoinneissa, myös esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa.

Afrikan kautta tulevat pakolaiset Eurooppaan ovat herättäneet Euroopan unionin aktiivisempaan Afrikka-politiikkaan. Afrikan puolella tämä aktiivisuus nähdään hyvänä, vaikka sen motiivit saatetaan kyseenalaistaa. ”Onko pakolaisuus todella se ainoa syy olla kiinnostunut Afrikasta?”, kysytään. Helposti myös viitataan orjakaupan aikaan, jolloin ihmisiä tahtonsa vastaisesti tuotiin pois Afrikan mantereelta. Kolonialismilla on pitkä häntä.

Euroopassa on vielä ajoittain ajattelua, että Euroopassa tunnetaan hyvin – jopa afrikkalaisia paremmin – heidän asiansa. Tämä ajattelutapa pitää panna romukoppaan, jos suunnittelee toimivaa yhteistyötä. EU:n yhteistyö Afrikan kanssa voi rakentua vain tasavertaisen kumppanuuden pohjalle. Tämä vaatii meiltä eurooppalaisilta paljon, koska se vaatii suurta asenteiden muuttamista.

Niin kuin yhteistyö aina, jalkatyö ja kontaktit ovat merkitseviä. Kun Suomella on toistaiseksi ollut vähän suoraa taloudellista yhteistyötä Afrikan maiden kanssa, myös kaikilla muilla kontakteilla on suuri merkitys. Kansalaisjärjestöt, kehitysyhteistyö tai humanitaarisen työn kautta saadut kontaktit ovat tärkeitä.

Mainitsen lopuksi maan, jossa meillä suomalaisilla on kiinnostava jalansija. Tähän kesään asti Eritrea on ollut yksi eristyneimpiä ja eristetyimpiä maita Afrikassa. Tänä kesänä pitkä jäätynyt konflikti Eritrean ja Etiopian välillä on lauennut. Tällä on suuri merkitys koko Afrikan sarven turvallisuudelle ja talouskehitykselle.

Suomi on ollut jo useamman vuoden ajan ollut kaikessa hiljaisuudessa merkittävä toimija Eritrean koulutussektorilla ja opettajankoulutuksessa. Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoja kansainvälisiä järjestöjä, joiden on sallittu toimia Eritreassa. Eritreassa on käyty myös oikeusvaltiokeskusteluja suomalaisten Pekka Hallbergin, Thomas Elfgrenin ja Helena Rannan johdolla. Hyvin pienillä investoinneilla meistä on tullut maa, jonka puoleen käännytään, kun tarvitaan Eritrea-osaamista.

Sitoutuminen, systemaattinen työ, sisu, aito kumppanuus, oikea annos myös nöyryyttä. Tässä voisi olla resepti uuden Afrikka-suhteen syntymiselle.

Katso video eduskunnan suuren valiokunnan avoimesta keskustelutilaisuudesta, jossa Pekka Haavisto käytti puheenvuoron samasta aiheesta. Tilaisuus järjestettiin Turussa osana Eurooppa-foorumi -tapahtumaa.