Atte Harjanteen ryhmäpuhe eduskunnan keskustelussa vuoden 2023 budjetista 10.10.2023

Arvoisa puhemies,

Minä, kuten varmasti moni muukin teistä, saan jatkuvasti yhteydenottoja kansalaisilta hallituksen leikkausten kohdentumisesta. Pienillä palkoilla sinnitteleviltä perheiltä ja muilta jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevilta tulee viestejä täynnä huolta – miten pärjään, kun tuloista uhkaa lähteä jopa satasia kuukaudessa eikä todellista mahdollisuutta tehdä lisää tai paremmin palkattuja töitä ole?

Eilen julkaistu arvio sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutuksista vahvistaa karun linjan: epätasa-arvo kasvaa, lapsiköyhyys kasvaa.

Samaan aikaan keski- ja hyvätuloiset viestittävät, etteivät he oikeastaan kaipaa monia niistä veroaleista, joita hallitus tarjoilee. Eivät sillä hinnalla, että sosiaali- ja terveyspalvelut prakaavat ja yhteiskunnan railot syvenevät. 

Sekin Suomessa ymmärretään, että Euroopassa käydään sotaa, jossa Ukrainan menestys on ratkaisevan tärkeää. Geopoliittinen tilanne edellyttää panostuksia omaan puolustukseen luotettavana liittolaisena ja Ukrainan aseistamista. Tämä kaventaa julkisen talouden liikkumatilaa entisestään, mutta Euroopan vapaudesta on oltava valmis maksamaan.

Hallituksen budjettiesitys on kokonaisuudessaan epäreilu, ja sellaiseksi sen ihmiset myös laajasti arjessaan kokevat. Jopa kirkon riveistä seurakunnista arkkipiispaan on vedottu heikompien aseman ymmärtämisen puolesta.

Käsitykseni kuitenkin on, ettei tähän hallitukseen kannata vedota empatian kautta. 

Kenties hallitus kuuntelisi edes talouden asiantuntijoita, katsoisi numeroita. 

Muun muassa ekonomistit Sixten Korkman, Niku Määttänen ja Markus Jäntti ovat nostaneet esiin huolen leikkausten raskaasta kasautumisesta pienituloisille. 

Kelan entinen pääjohtaja, tohtori Elli Aaltonen totesi jo syyskuussa, että toimeentulotuen varaan putoajien määrän kasvu on leikkausten myötä varmaa, vaikka hallituksen omakin tavoite on päinvastainen. Sosiaali- ja terveysministeriön tuore vaikutusarviointi vahvistaa toimeentulotuen tarpeen kasvun: sen arvioidaan kasvavan 25-30 prosenttia. 

Epäreilu on myös hallituksen linja sukupolvien välillä. Hallituksen leikkausten kovimmat vaikutukset kohdistuvat 18 – 24 -vuotiaisiin. Opiskelijoilta leikataan lupauksista huolimatta. Samalla varakkaidenkin eläkeläisten erityissuojelu kuitenkin pitää, mitä myös taloustutkimuslaitos Etla on hämmästellyt.

Hallituksen budjettiesitys on paitsi epäreilu, myös epäjohdonmukainen. Budjetin linjaa perustellaan julkisen talouden tilalla. Julkisen talouden tasapainottaminen onkin välttämätöntä. Silti hallitus tekee monia valintoja, jotka joko suoraan heikentävät valtion taloutta, heikentävät kasvun ja uudistumisen edellytyksiä, tai molempia.

Hallituksen veropolitiikka on sekin ristiriitaista ja yleisesti ottaen nahjustelua. Tässäkin asiassa taloustieteilijöiden viesti on ollut varsin selvä: myös tulopuolta on syytä hyödyntää valtiontaloutta tasapainottaessa. Kokonaisveroasteesta murehtiessa tulisi tiedostaa, että ilman uusia päätöksiä veroaste jatkaa vaivihkaista laskuaan.  

Rohkeammalla ympäristöhaittojen verotuksella saisi tilaa paitsi reilummalle tasapainottamiselle myös vauhtia vihreään tuottavuuteen; siihen, että täällä tehtäisiin entistäkin arvokkaampaa työtä samalla, kun ympäristön tilaa parannetaan. 

Kaikkein päättömin veroratkaisu on polttoaineverotuksen alentaminen. Se heikentää valtiontaloutta, vaarantaa ilmastotavoitteet, syventää tuontiriippuuvutta ja painottuu hyvätuloisille – eikä välttämättä edes juuri näy pumpulla. Kummallista kyllä samaan aikaan leikataan työmatkavähennyksistä, eli toisin sanoen syödään kannustimia sekä työntekoon että autokannan sähköistymiseen. Hallituksen liikenteen veroratkaisuissa harvoja voittajia lienevätkin Saudi-Arabian kaltaiset öljykaupalla valtaa pitävät tyranniat.

Hallitukselta puuttuu tahto tarttua ympäristölle haitallisiin ja tehottomiin yritystukiin. On käsittämätöntä, että valtion euroja edelleen syydetään ympäristöä tuhoavaan toimintaan ja että ympäristön kannalta kestämättömälle bisnekselle annetaan kilpailuetua verotukien kautta. Tässä katse kääntyy kokoomukseen – oletteko te markkinatalouspuolue vai saavutettuja etuja puolustava jarrupuolue?

Nuiva maahanmuuttolinja heittää varjon Suomen talouden näkymiin. Tämä maa ei nouse ilman työhön johtavaa maahanmuuttoa. Olen keskustellut Suomeen muuttaneiden osaajien kanssa, ja he ovat huolestuneita ja turhautuneita, osa peloissaankin. 

Täällä jo olevat alkavat tuntea olonsa siinä määrin ahtaaksi, että pohtivat jatkoaan, kun meidän pitäisi oikeasti kipeästi saada heitä tänne lisää. Aivan erityisesti tämä kurittaa korkean teknologian yrityksiä ja start up -ekosysteemiä, joista voisi kasvaa valtavia vientimenestyksiä. 

Arvoisa puhemies,

Globaalissa kilpailussa kannattaa satsata omiin vahvuuksiin. Suomen vahvuudet ovat luottamus ja sivistys. Keskinäinen luottamus on valtava voima taloudelle, ja pieni maa voi pärjätä vain laadukkaalla, tasa-arvoisella koulutuksella, joka antaa kaikille eväät ja aidon mahdollisuuden tavoitella onnea ja menestystä, kuten parhaaksi näkee: opettajana, hoitajana, yrittäjänä, duunarina, tutkijana, mitä ikinä.

Suomi kaipaa tunnetta samassa veneessä olemisesta, tunnetta käsillä olevien haasteiden selättämisestä yhdessä. Suomi kaipaa turvaa ja toivoa ihmisille ja investointinäkymiä yrityksille. 

Suomi kaipaa uudistavaa otetta taloudenpitoon.

Suomi kaipaa luottamusta tulevaisuuteen. 

Budjettia pitää arvioida suhteessa siihen, rakentaako se sitä? Kun luen tätä budjettia ja kuuntelen sen laatinutta hallitusta, pelkään pahoin että ei, ei rakenna.

Arvoisa puhemies,

Budjetin yhteydessä katse on euromääräisessä velassa, joka siis edelleen on kasvamassa. 

Tulevien sukupolvien niskaan on kertynyt kuitenkin myös vieläkin raskaampaa velkaa. Ilmastovelkaa, luontovelkaa – osin peruuttamatonta, jota ei voi koskaan maksaa takaisin. 

Ilmastokriisin tilannekuva tältä syksyltä on hätkähdyttävän hälyttävä: globaalisti vaarallisen kuuman kesän jälkeen syyskuu oli aivan reippaalla kaulalla mittaushistorian lämpimin koskaan.

Ilmastorealismia on ymmärtää, että käsillä on muutos, joka uhkaa ihmiskunnan ja luonnon sietokykyä.

Tarvitaan siis entistäkin nopeampia ja vaikuttavampia toimia ilmastokriisin hillitsemiseksi ja arvokkaan luonnon säilyttämiseksi.

Ekologiset rajat ovat lopulta ne kovimmat rajat taloudenpidolle. Fysiikkaa, jota ei voi kirjanpidolla kiertää.

Tätä ei ole varaa budjettia pyöritellessä unohtaa.

Arvoisa puhemies,

Vihreät eivät tätä budjettiesitystä kannata, vaan tulemme esittelemään oman, reilumman ja vastuullisemman vaihtoehtomme.