3 askelta opintotuen kehittämiseksi

Suomi ei varmasti olisi yksi maailman onnellisimmista maista ilman koulutuksen ja sivistyksen luomaa inhimillistä pääomaa, osaamista ja ymmärrystä maailmasta. Meidän menestyksemme nojaa jokaisen yhdenvertaisille mahdollisuuksille oppia uutta ja tavoitella unelmiaan.

Viime vuosituhannella suomalaista koulutusjärjestelmää kehitettiin vauhdilla. Miltei kaikesta koulutuksesta tehtiin maksutonta, uusia korkeakouluja rakennettiin tiuhaan tahtiin ja opintotukea korotettiin niin, että voimakkaasta lainapainotteisuudesta päästiin eroon.

Valitettavasti pian vuosituhannen vaihtumisen jälkeen kehitys alkoi kääntyä pakkasen puolelle. Opintotuen ostovoiman annettiin heikentyä, ja lopulta jo valmiiksi täysin riittämättömäksi käyneestä tuesta leikattiin neljäsosa. Suomalaisiin korkeakouluihin on ennätyksellisen vaikeaa päästä sisään, koulutustaso on laskussa ja opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Tämä hallitus kääntää kehityksen suunnan. 2020-luvusta on tehtävä sivistyksen ja osaamisen vuosikymmen, jonka aikana koulutustaso käännetään jälleen nousuun. Tavoitteena on, että jatkossa vähintään puolet tämän maan nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon. Toteutuakseen tämä tavoite edellyttää hallituskausien rajat ylittävää työtä niin koulutusjärjestelmämme kehittämiseksi kuin opiskelun edellytysten parantamiseksi.

Opiskelu ei onnistu ilman elämiseen riittävää toimeentuloa. Opintotuen puutteellisuus aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja kuormitusta, kun opiskelijat joutuvat huolehtimaan rahan riittämisestä kuukaudesta toiseen. Tämä syö aikaa ja energiaa opintoihin keskittymiseltä. Pahimmillaan rahahuolet voivat pahentaa mielenterveyden ongelmia tai johtaa opintojen keskeyttämiseen.

On siis korkea aika korjata opintotuen ongelmat. Opintotukea on kehitettävä ennen kaikkea opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi – ei muiden poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämä kehittäminen on syytä vähintäänkin käynnistää tällä hallituskaudella esimerkiksi osana laajempaa sosiaaliturvan uudistustyötä.

Vihreiden lopullinen tavoite on perustulo. Matkalla kohti perustuloa on kuitenkin varmistettava, että opintotuki riittää elämiseen.

Miten opintotukea pitäisi sitten kehittää? Tässä kolme tarvittavaa askelta:

1. Opintorahan tasokorotus

Opintoraha on kuuluu Suomen matalimpiin etuuksiin. Etenkään suurissa kaupungeissa opintorahan ja asumistuen yhdistelmä ei riitä elämiseen. Muuta sosiaaliturvaa olemme jo hallituksessa korottaneet – nyt on opintorahan vuoro. Tavoitteeksi tulee asettaa viime hallituksen rajujen leikkausten peruminen.

2. Eroon lainapainotteisuudesta

Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jolta vaaditaan velkaantumista arkisen toimeentulon turvaamiseksi. Tämä ruokkii eriarvoisuutta: Tutkimusten mukaan korkeasti koulutettujen perheiden lapset luottavat enemmän omiin tulevaisuuden näkymiinsä. Siksi heille lainan ottaminen elämistä varten ei ole yhtä suuri ongelma kuin niille opiskelijoille, joiden vanhemmat eivät ole korkeasti koulutettuja tai hyvätuloisia. Näitä opiskelijoita lainanotto huolettaa erityisen paljon, jolloin he tekevät todennäköisesti mieluummin paljon töitä opintojen ohessa kuin turvautuvat lainaan. Tämä aiheuttaa riskin uupumisesta ja opintojen viivästymisestä.

Oikeudenmukaisempaa olisi, että opintoraha tarjoaisi aidon mahdollisuuden keskittyä ensisijaisesti opiskeluun. Tämä vaatii tasokorotusta ja opintotuen ehtojen korjaamista.

3. Tuki koko opintojen ajaksi – lisää tukikuukausia; eroon kaksiportaisuudesta

Nykyiset opintotukikuukaudet eivät riitä tutkinnon suorittamiseen isolla osalla opiskelijoista. Tukikuukausia onkin leikattu rajusti viime vuosina. Esimerkiksi kandi- ja maisteritutkinnon suorittamiseen saa yhteensä 48 tukikuukautta. Jos siis yhtenäkin kesänä jää ilman kesätöitä ja päätyy tekemään kesäopintoja opintotuen varassa, opinnot eivät saa venyä tippaakaan – muuten tuet loppuvat kesken. Vaihto-opintoja suorittaville ja alanvaihtajille asetelma on täysin mahdoton.

Yliopisto-opiskelijoiden tukikuukaudet on jaettu tiukasti kandi- ja maisterivaiheen tukiin. Tämä ei vastaa yliopistojen todellisuutta: monet suorittavat eritasoisia kursseja samanaikaisesti, ja kaksiportaisuus aiheuttaa turhaa byrokraattista kuormitusta sekä vaikeuksia opiskelijoille.

Myös opintojen etenemisen seuraamista on tiukennettu. Opintoja on kerryttävä vähintään 5 opintopistettä kuukaudessa ja 20 pistettä lukuvuodessa. Tämä aiheuttaa haasteita erityisesti jaksamisen kanssa kamppaileville, syystä tai toisesta opintojen ohessa paljon töitä tekeville sekä niille, joiden opinnoissa opintosuorituksia kirjataan suurina kokonaisuuksina kerrallaan.

Opintoraha on pienempi kuin toimeentulotuki. On siis erikoista, että opiskelijat halutaan tällä hetkellä sysätä ennemmin hyvin byrokraattiselle, niin hakijalle kuin hallinnolle raskaalle toimeentulotuelle tukikuukausien riittävyyden varmistamisen sijaan.

Tukikuukausia tarvitaan lisää ja kaksiportaisuudesta tulee luopua. Lisäksi opintojen etenemisen seurantaan on saatava lisää inhimillisyyttä ja joustoa. Meillä ei ole varaa ajaa opiskelijoita loppuun – jo nyt mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyydelle ja sairaspoissaoloille. Ennemmin kannattaa siis tukea nuorten ja opiskelijoiden jaksamista kuin ajaa heidät loppuun jo opintojen aikana.

Opiskelijoiden jaksamisen ja arjen sujumisen varmistaminen vaatii muutakin kuin opintotuen korjaamista. Tuen korjaaminen on kuitenkin välttämätön osa tarvittavia toimenpiteitä. Nämä uudistukset ovat myös verrattain suoraviivaisia toteuttaa – valtaosa toimista kun on tällä vuosituhannella tehtyjen leikkausten ja heikennysten perumisia. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudestaan, vaan tämän päivän opiskelijoille voidaan taata samantasoinen toimeentulo kuin 10 tai 15 vuotta sitten opintonsa aloittaneille.